Paquette: Kiitos sun kommentista. Niitä on mukava aina lukea. 💖💖💖 Mä tein itse kans huomion, että jännästi tässä tarinassa Hermione on päähenkilö, mutta oudosti se Severuksen käymä matka nousee tärkeämmäksi. Odotahan vain.

Tässä seuraava luku.
***
Luku 18: VauvauutisiaSeuraavana aamuna he tekivät aamutoimet yhdessä totuttuun tapaan ennen kuin siirtyivät keittiöön syömään aamiaista. Hermione söi hiljaisuudessa paahtoleipää ja siemaili kahvia, kun Kalkaros pakkasi tavaroita, joita ottaisi mukaansa Tylypahkaan. Suuren pergamenttikääröpakkauksen oppilaiden aineita mies kutisti ja sijoitti laukkuunsa.
Kun kaikki oli valmista, Kalkaros siirtyi takan eteen. Hän oli pukeutunut jälleen mustaan liehuvaan kaapuunsa. Päivät kotona Kalkaros oli viettänyt paljon yksinkertaisimmissa asuissa ja Hermionesta oli outoa nähdä mies niin pian uudelleen puvussa, joka aiemmin oli ollut niin tuttu. Kalkaros poimi takan reunalta hormipulveripurkin valmistautuen lähtöön.
"Severus”, Hermione sanoi varovasti vetäessään viittaa ylleen. Kalkaros käänsi ilmeettömän katseensa häneen.
"Kaikki valmista?" hän kysyi yksinkertaisesti.
"Kyllä", Hermione vastasi, mutta epäröi. "Tai haluaisin... Voisitko halata minua vielä ennen kuin lähdemme?"
Kalkaroksen kulmat kohosivat aavistuksen, mutta hän ei sanonut mitään. Mies laski laukkunsa lattialle ja hormipulveripurkin takaisin paikoilleen. Hän astui Hermionen eteen ja kohotti kätensä niin, että nainen saattoi astua hänen syleilyynsä. Hermionen poski painautui vasten Kalkaroksen rintakehää ja hän sulki hetkeksi silmänsä valmistautuen muutokseen heidän pienessä kuplassaan.
"Kaikki menee hyvin", Kalkaros sanoi hiljaa aistien Hermionen huolen.
Hermione astahti taaksepäin ja katsoi häntä kasvoihin. "Onko sinulla kiire koululle? Haluaisin vielä kysyä jotain."
"Kunhan et esitä mitään elämää suurempia kysymyksiä. En taida haluta mitään suuria mielen myllerryksiä näin ensimmäisen työpäivän alkuun", Kalkaros vastasi kuivasti.
Hermione nielaisi ja epäröi. "Miten suhtautuisit siihen, jos kertoisin Ginnylle vauvasta? Emme ole oikeastaan puhuneet koko asiasta."
Kalkaroksen kasvoille piirtyi varjo ja hän katsoi hetken poispäin Hermionesta. "En ole ottanut asiaa esille, koska reaktiosi uutiseen sairaalassa oli niin... intensiivinen."
Hermione laski katseensa maahan muistaessaan rajun reaktionsa sairaalassa. Hänen sormensa hakeutuivat nyppimään kaavun hihansuuta. "Olen pahoillani siitä, mitä sairaalassa tapahtui. En... en halunnut uskoa, mitä olit minulle kertonut. Että asumme yhdessä, että olemme naimisissa. Yritin vakuuttaa itselleni, että jos kertomuksesi olisikin totta, niin en ainakaan ikinä olisi suostunut... seksiin kanssasi. Mutta uutinen vauvasta... se teki kaikesta niin todellista. Murskasi viimeisenkin suojakseni kuvittelemani muurin. En kyennyt käsittelemään sitä."
Kalkaroksen ilme pehmeni aavistuksen, mutta hän piti etäisyytensä sanoissaan. "Ymmärrän. Jouduit kohtaamaan liikaa uusia asioita liian nopeasti."
”Olimmeko me toivoneet lasta?” Hermione kysyi hiljaa uskaltamatta vieläkään katsoa mieheen.
Kalkaros odotti hiljaisuudessa, kunnes Hermione vihdoin kohotti katseensa häneen. Miehen ilme oli pehmennyt. ”Sovimme häiden jälkeen, että lapsi saisi tulla, jos olisi tullakseen. Tiedostimme kuitenkin, että koska minä olin kotona Tylypahkasta vain viikonloppuisi ja sinun kiertosi hyvin epäsäännöllinen, raskaaksi tulemiseen voisi mennä aikaa. Emme tienneet raskaudesta ennen onnettomuutta, tai ainakaan minä en tiennyt.”
”Olisinko salannut sinulta jotain sellaista?”
”Olisit ehkä halunnut odottaa viikonloppuun, jos asia oli juuri selvinnyt sinulle. Mutta et välttämättä tiennyt vielä itsekään. Ilmeisesti pitkä kesälomani oli auttanut asiaa”, Kalkaros sanoi kuivasti hymyillen. ”Mitä ajattelet raskaudesta nyt?”
Hermione veti syvään henkeä ja vastasi epäröiden. "Yritin olla ajattelematta sitä ensin, mutta viime aikoina se on alkanut nousta mieleeni tämän tästä. Ginnyllä on kaksi lasta ja ajattelin, että voisin keskustella hänen kanssaan... selvittää ajatuksiani."
Kalkaros nyökkäsi. "Jos uskot, että keskustelu auttaa, kerro hänelle. Mutta meidänkin pitäisi puhua asiasta paremmin. Tänä iltana?"
Hermione nyökkäsi ja hymyili miehelle kiitollisena. "Kiitos, Severus."
”Mitä minä sanoin? ’Ei suuria mielen myllerryksiä.’ Ja sinä haluat keskustella raskaudestasi”, mies totesi happamasti ja tarttui hormipulveripurkkiin uudelleen. Hermione hymyili pienesti miehen kommentille ja poimi hyppysellisen purkista.
Kohta Hermione ja Kalkaros ilmestyivät Potterien olohuoneeseen vihreiden liekkien leimahtaessa takassa. Huone oli lämmin ja kodikas, täynnä persoonallisia yksityiskohtia. Seinillä riippui valokuvia, joissa perhe ja ystävät liikkuivat ja nauroivat. Pienen pöydän alla sohvan vieressä oli puoliksi rakennettu lelujunanrata (jonka veturi oli Tylypahkan pikajunan näköinen) ja lattialla lojui sekalaisia leluja.
Hermione vilkaisi ympärilleen ja hänen mieleensä tuli Kotikolo. Tuttuuden ja vierauden yhdistelmä tuntui hämmentävältä. Kalkaros haroi kaapunsa hihaa siistiksi välinpitämättömän oloisena.
”Severus-setä!” Artien iloinen huudahdus sai Hermionen hämmentyneen ajatuksenvirran katkeamaan. Pikkuinen poika juosta taapersi Kalkaroksen luokse ja kietoi kätensä miehen pitkän kaavun helman ympärille. Kalkaros vilkaisi alas ja vastasi pojan halaukseen hämmentävän lämpimästi pörröttäen pojan tukkaa.
Hermione hymyili näylle ihmetellen, kuinka luonnollisesti Kalkaros suhtautui pieneen lapseen. Kyykistyen alas Hermione ojensi kätensä ja Artie kääntyi ilahtuneena häntä kohti. ”Hei, Artie! Hauska nähdä taas”, hän sanoi halaten poikaa lämpimästi.
Ginny astui olohuoneeseen kantaen mukanaan nukkea, jonka oli ilmeisesti poiminut lattialta. ”Huomenta! Kiva nähdä teitä”, hän tervehti aurinkoisesti. ”Severus, jäätkö teelle? Vai onko sinulla jo kiire töihin?”
Kalkaros nyökkäsi lyhyesti. ”Velvollisuudet kutsuvat. Minun täytyy kävellä vielä kylästä Tylypahkaan”, hän vastasi kuivaan sävyyn. Hän katsoi Hermionea, joka nousi hitaasti lattialta. ”Palaan illalla. Oletko kunnossa?”
Hermione nyökkäsi ja astui lähemmäs kietoen kätensä hetkeksi Kalkaroksen ympärille. ”Kiitos, Severus. Hyvää työpäivää.”
Kalkaros ei vastannut, mutta nyökkäsi jäykästi, ennen kuin kaikkoontui sanomatta enää muuta. Ginny jäi katselemaan tyhjää paikkaa, jossa Kalkaros oli juuri seissyt.
”Hänestä tulee yhä ihmismäisempi vuosi vuodelta”, Ginny totesi leikillään, saaden Hermionen naurahtamaan hermostuneesti. ”Harry on jo töissä ja Lily nukkuu. Tyttö on päivisin kuin enkeli, mutta yöllä...” Ginny pyöritti silmiään.
Hermione ja Ginny viettivät aamun ja aamupäivän lasten kanssa. Artie esitteli heille ylpeänä viimeisintä rakennelmaansa, jonka hän oli tehnyt isänsä kanssa, ja naiset seurasivat pojan touhuja hymyillen. He kävivät ulkoilemassa aurinkoisessa, mutta kirpeässä syyssäässä ennen kuin palasivat sisään valmistamaan lounaan yhdessä.
Lounaan jälkeen, kun molemmat lapset olivat päiväunilla, Ginny kaatoi teetä heidän molempien kuppeihin ja istahti pöydän ääreen. ”Meillä on nyt hyvällä tuurilla pari tuntia rauhallista aikaa”, hän sanoi hymyillen. ”Miten sinun aamusi sujui?"
”Minulla on ollut mukavaa, vaikka vielä aamulla minua arvelutti tulla tänne. Onnettomuuden jälkeen kaikki on tuntunut niin... isolta ja pelottavalta”, Hermione vastasi totuudenmukaisesti. Sitten hän epäröi hetken, ennen kuin jatkoi. ”Itse asiassa Ginny… on yksi asia, josta haluaisin puhua kanssasi.”
Ginny nyökkäsi ja siemaisi vain teetään. Hän antoi Hermionen etsiä rauhassa oikeita sanoja. Hermione epäröi, sormet puristautuneina teekupin ympärille. Lopulta hän laski kuppinsa lautaselle ja hengähti syvään.
"Haluaisin kertoa sinulle jotain, mutta en oikein tiedä, miten aloittaisin."
Ginny laski omankin teekuppinsa ja nojautui tarttumaan Hermionea kädestä. "Hermione, voit kertoa minulle mitä tahansa."
Hermione nyökkäsi kiitollisena. "Olen raskaana."
Ginny henkäisi ja vei kädet kasvoilleen yllättyneenä, mutta hänen kasvoilleen levisi nopeasti lämmin hymy. "Sehän on ihanaa, Hermione! Oletko onnellinen?" hän kysyi varovasti.
Hermione veti syvään henkeä, katsoen alas teekuppiinsa. "Rehellisesti? En tiedä vielä. Aluksi olin kauhuissani. Kun parantaja sairaalassa kertoi meille, Severuskaan ei tiennyt, että odotan lasta. Reaktioni ei ollut... paras mahdollinen. Olin niin hämmentynyt kaikesta ja niin varma, ettei tämä elämä ole minun." Hän vilkaisi Ginnyä, jonka katse oli myötätuntoinen. "Mutta nyt, kun olen ehtinyt miettiä asiaa... Se ei enää tunnu yhtä pelottavalta, mutta en silti oikein tiedä, mitä ajatella."
Ginny hymyili rohkaisevasti. "Se on luonnollista, Hermione. Sinulla on ollut niin paljon käsiteltävää. Mutta tiedän, että tulet olemaan upea äiti."
Hermione nyökkäsi hitaasti. "Severus kertoi, että olimme toivoneet vauvaa jo hetken."
Ginny hymyili lempeästi. "Jos minun pitäisi kuvitella professori Kalkaros isäksi, olisin kauhuissani ja pelkäisin hänen potkivan lasta kuin Norriskaa kerrassaan. Mutta sinä olet näyttänyt meille erilaisen Severuksen. Kun katson häntä Artien kanssa, olen varma, että hänestä tulee hyvä isä lapsellenne. Ja hän rakastaa sinua. Sen näkee kaukaa."
Hermione pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltaan. "Sekin on niin outoa, miten näiden neljän vuoden aikana ihmisten käsitys hänestä on muuttunut aivan täysin. Kun viikko sitten kävin vanhempieni luona, hekin puhuivat Severuksesta niin arvostavaan sävyyn. Äiti sanoi, että ei tietenkään ollut odottanut, että naisin miehen, joka on alle kymmenen vuotta heitä nuorempi. Mutta sitten hän oli nähnyt, miten Severus kohteli minua ja hän oli tullut siihen tulokseen, etten olisi voinut paremmin valita.” Ennen kuin Ginny ehti vastata, Hermione jatkoi edelleen: ”Ja sitten toisaalta Severus – ja Sarah myös, hän on naapurimme – sanoo, että me puhuimme toisillemme aivan hirvittävän rumasti koko ajan. Sarah kysyi, mitä vanhalle hapannaamalle kuuluu, enkä voinut käsittää, että minä kutsuisin Severusta niin.”
Hermionen viimeinen lause sai Ginnyn nauramaan ääneen. ”Teillä tosiaan oli omalaatuinen tapa puhua toisillenne todella rumasti ja sitten tuijotella toisianne rakastuneina silmiin. En minäkään sitä koskaan ymmärtänyt, mutta totuin siihen. Se toimi teille. Teistä kumpikaan tuskin on sitä lajia, että esittäisitte toisillenne mitään siirappisia rakkaudentunnustuksia ja pumpulisia söpöilyjä ääneen. Sellaisiksi minä teidän puheenne kuitenkin tulkitsin.”
”Kun sanot sen noin... ehkä siinä on jotenkin enemmän järkeä. Nyt kun en muista aiempia tapojamme, Severus on pari kertaa sanonut, että rakastaa minua”, Hermione mutisi ja kynsi teekuppinsa reunaa hämmentyneenä.
”Tämä on ollut teille molemmille varmasti vaikeaa. Olette molemmat olleet aivan uuden edessä. Mutta näin, miten te aamulla halasitte toisianne hyvästiksi. Olen varma, että kaikki järjestyy vielä, saat sinä muistisi takaisin tai et”, Ginny sanoi hellästi. ”Ja nyt teille on tulossa vauva. Se on jotain uutta teille molemmille, mihin te voitte kasvaa yhdessä.”
”Se on kyllä totta. Se ei ole jotain sellaista, mitä olen unohtanut. Emme ole kumpikaan vielä kokeneet sitä”, Hermione sanoi hymyillen uudelle ajatukselle. ”Ginny, pyydän, ettet kerro tästä vielä kenellekään. Ei edes Harrylle."
Ginny nyökkäsi. "Tietysti. Tämä on sinun ja teidän asianne, eikä kenenkään muun tarvitse tietää, ennen kuin olette valmiita kertomaan. Vaikka minä olen kyllä superiloinen puolestanne", Ginny ei voinut olla lisäämättä.
Hermione hymyili pienesti. "Kiitos, Ginny. Tuntuu hyvältä, että voin puhua tästä jonkun kanssa."
Ginny ojensi kätensä pöydän yli uudelleen ja puristi Hermionen kättä. "Minä olen aina täällä sinua varten, Hermione."
Hermione tunsi olonsa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hiukan kevyemmäksi. Ginny oli osannut valita juuri oikeat sanat. Hänestä tuntui, että hänellä oli uusi liittolainen tässä uudessa ja hämmentävässä elämässä.
*****
Hermione istui olohuoneen sohvalla ja piteli Lilyä sylissään, kun Harry saapui töistä. Ginny istui nojatuolissa lukemassa Artielle kirjaa. Olohuoneeseen kantautui ääniä, kun ulko-ovi avautui ja sulkeutui ja pian Harryn tuttu, iloinen ääni täytti huoneen.
”Olen kotona! Missä kaikki ovat?” hän kutsui ja astui sisään viittaansa riisuen.
”Isi!” Artie huudahti ja ryntäsi halaamaan.
Harry rutisti poikaansa takaisin ja kääntyi sitten Hermionea kohti. ”Hei, Hermione! Mukava nähdä sinua taas.” Harry hymyili leveästi ja astui lähemmäs, kumartuen halaamaan Hermionea.
”Hei, Harry. Kiva nähdä sinua”, Hermione vastasi lämpimästi. Harry vilkaisi Lilyä, joka nukkui hänen sylissään. Tytön tulenpunaiset hiukset olivat selvästi äidin peruja, mutta ne näyttivät kihartuvan samanlaiseen pörröön kuin isällään.
”Nukkuu kuin enkeli, vai?” Harry sanoi hymyillen. ”Tiedämmekin sitten, mitä yöllä on taas odotettavissa.”
”Ginny kertoi, että Lily on käsittänyt päivän ja yön aktiviteetit vähän väärinpäin.”
Harry oli juuri kumartunut antamaan suukkoa vaimolleen, kun liekit leimahtivat takassa ja Ron astui olohuoneeseen. ”Minä kuulinkin, että sinä olet täällä”, Ron tervehti ja astui lähemmäs.
”Hei, Ron”, Hermione tervehti. ”Mistä tiesit, että olen täällä?”
”Ginny oli kertonut äidille ja äiti oli maininnut asiasta Charlielle, jonka kanssa olin yhteyksissä erääseen työasiaan liittyen ja hän kertoi minulle. Ajattelin tulla poikkeamaan”, Ron vastasi hymyillen.
Aluksi keskustelu olohuoneessa oli kevyttä ystävysten kesken rupattelua, mutta pian Ron vei sen tietoisesti henkilökohtaisempaan suuntaan. Hän risti kätensä ja katsoi Hermionea tarkasti. ”Kuule Hermione, sinähän tiedät, että olen sitä mieltä, että tämä Kalkaros-juttu ei välttämättä ole oikein hyvä ratkaisu?”
Hermione kohotti kulmiaan yllättyneenä. ”Mitä tarkoitat?”
”No, minä en ensinkään ymmärrä, mitä näet siinä limanuljaskassa. Mutta nyt kun et edes muista miksi hänen kanssaan olet yhdessä, niin en voi käsittää, miksi jatkat tätä teatteria.”
”Ron!” Hermione henkäisi yllättyneenä. Hän ei ollut osannut odottaa, että Ron ottaisi asian niin suoraan puheeksi.
”Ajattele nyt. Jos kerran muistat, millainen kusipää hän oli meille kouluaikana ja olet unohtanut kaiken sen aivopesun, mitä jouduit kokemaan seiskaluokan keväällä, niin juokse nyt hyvä ihminen, ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt olisi täydellinen hetki muuttaa suuntaa. Aloittaa alusta”, Ron sanoi suoraan.
Hermione vilkaisi Ginnyä, joka tuli ottamaan Lilyn, kun hän nousi. ”Ron, oletko tosissasi?” Ginny kysyi.
”Tietenkin olen. Hermione ansaitsee parempaa kuin sen limaisen ylikasvaneen lepakon”, Ron puolustautui.
Hermione tiesi, että tulossa oli riita. Jotenkin ajatus kaikesta siitä hälinästä sai hänet ahdistuneeksi ja haluamaan vain pois koko tilanteesta. Hän yritti kuitenkin vastata rauhallisesti: ”Ron, ymmärrän, että sinä… et ehkä pidä Severuksesta. Mutta minä…” Hän pysähtyi hetken kootakseen itsensä. ”Tämä ei ole sinun päätöksesi.”
”No, ehkä ei, mutta olen ollut ystäväsi vuosia ja minulla on oikeus ilmaista mielipiteeni”, Ron vastasi kiivaasti.
Harry asettui seisomaan Hermionen viereen kuin ilmaisten olevansa samaa mieltä naisen kanssa. ”Ron, nyt on jo aika lopettaa”, hän sanoi tiukasti. ”Hermione on tarpeeksi fiksu tietämään, mitä hän tekee.”
Ginny nyökkäsi. ”Hänellä on ollut tarpeeksi käsiteltävää viime aikoina ilman, että sinä lisäät sitä”, hän sanoi tiukasti veljelleen. ”Hermione tarvitsee nyt tukea, ei moralisointia.”
Ron katsoi ympärilleen ja hänen itsevarmuutensa horjui. Rohkaistuneena ystäviensä kannustuksesta Hermione astui askeleen kohti Ronia. ”Ron, en halua keskustella tästä aiheesta enää koskaan kanssasi. Onko selvä? Sinulla on mielipiteesi ja minä tiedän sen nyt. Minä teen silti omat päätökseni. Haluan yhä kutsua sinua ystäväkseni, mutta minä en aio kuunnella enää yhtään sitä, että haukut Severusta. Hän on hyvä mies, joka on tukenut minua valtavasti tänä aikana, kun olen ollut huonossa kunnossa. En halua keskustella tästä kanssasi enää koskaan. Ymmärrätkö?”
Ron näytti syylliseltä ja mutisi jotain epämääräistä anteeksipyynnön kaltaista. Tunnelma oli jännittynyt, kun ulko-ovelta kuului napakka koputus.