Nimi: Lahja, jota ei voi kääriä pakettiin
Kirjoittaja: Jennea
Ikäraja: S
Pairing: Remus/Sirius
Genre: Romance, fluff ja slash.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. En saa tästä korvausta.
Summary: Siriuksen syntymäpäivä ja poika toivoo unohtumatonta lahjaa. Sen hän myös saa.
A/N: On siis FF10-haasteeseen sanalla Syntymäpäivä. Ajattelin lyhyttä juttua, joten tästä piti tulla raapale, mutta venyi, joten sitten ajattelin tuplaraapaletta. Mutta muutama kymmenen sanaa tässä on liikaa, joten tämä on siis paremminkin one-shot.
Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette.
Lahja, jota ei voi kääriä pakettiin“Vihjailetko sinä tällä jotakin?” Sirius naurahti ja katsoi Jamesia kulmat koholla. Oli Siriuksen syntymäpäivän aamu. Kaikki kelmit olivat kerääntyneet Siriuksen sängyn ympärille ja antoivat jokainen lahjansa. Sirius piti käsissään Jamesilta saamaansa lahjaa. Se oli miehille suunnattu hajuvesi. Pullo oli soikion mallinen ja kannessa luki jotakin ranskaksi.
“En minä mitään.” James sanoi. “Suihkauttele sitä nyt edes, kun olet juossut Ruikulia takaa koulun pihalla. Ettei vain tytöt saa sitä luuloa, että sinä hikoilet.” James iski silmää Siriukselle.
“Pitääkö tässä sanoa kiitos vai turpa kiinni?” Sirius sanoi ja heitti ystäväänsä tyynyllä, jonka James väisti täpärästi.
Sirius avasi myös Remuksen ja Peterin lahjat.
“Kiitti Peter. Nämä ovat hyviä.” Sirius sanoi ja heitti yhden suklaasammakon suuhunsa. Sellaista lahjaa Sirius osasikin odottaa, sillä Peterilta sai aina lahjaksi herkkuja, mutta eivät pojat kyllä liiemmin valittaneetkaan asiasta.
Remukselta Sirius sai jonkin fiksun näköisen kirjan. Yllätys, Sirius ajatteli, mutta kiitti kuitenkin kohteliaasti Remusta.
Pojat pukeutuivat hilpeissä tunnelmissa. Sillä jos jollakulla kelmillä oli syntymäpäivä siitä sai tietää koko koulu. James oli jo suunnitellut monelle oppitunnille pientä ohjelmanumeroa. Aivan Siriuksen kunniaksi. Peter ja James lähtivät jo kohti aamiaista.
Sirius veti kaapuaan juuri ylleen, kun tunsi miten vahvat kädet ottivat hänestä takaapäin kiinni. Sirius kääntyi hymyillen ympäri.
“Älä nyt, Kuutamo. Joku voi nähdä”, Sirius sanoi, mutta sisimmissään häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa näkisikö joku.
Remus hymyili ja veti Siriusta vielä lähemmäksi itseään, laittaen toisen käden Siriuksen tummien hiusten sekaan.
“No onhan tänään syntymäpäiväsi. Täytyyhän minun antaa sinulle lahja. Et kai luullut, että sinun täytyisi tyytyä tuohon kirjaan?” Remus veti hellästi Siriuksen päätä lähemmäksi ja suuteli poikaa suoraan suulle.
Tätä lahjaa olikin jo odottanut koko aamun, Sirius sanoi ja vastasi suudelmaan.
