Nimi: Suudelma maistuu katkeruudelta
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Angsti
Pituus: Raapale, 300 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.
Tiivistelmä: Draco ei muista ja Harryn sydän on täynnä lasinsirpaleita.
Vapaa sana: Huh, en muista milloin olen viimeksi kirjoittanut mitään. Nyt tähän potki LW-haaste, kiitos siitä! Sain lyriikoiksi
Uniklubin Rakkautta ja piikkilankaa, sanat tekstin lopussa.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu Lyrics Wheel 21 -haasteeseen, Tropes II -haasteeseen (amnesia), Ikäraja-haasteeseen (S) sekä FFF1000-haasteeseen sanalla 700. Laavakenttä.
Suudelma maistuu katkeruudelta
”Et sinä minua rakasta.”
Sanat viiltävät syvältä ja satuttavat kuin lasinsirpaleet. Aivan niin kuin ne ovat satuttaneet niin monta kertaa ja särkeneet Harryn sydäntä. Harry pyörittelee sormusta nimettömässään ja nieleskelee kurkkuun noussutta palaa.
”Draco – ”
”Ei, sinä et
voi rakastaa minua.”
Keskustelu kiertää kehää, kuten edellisenä päivänä, ja sitä edellisenä. Ja oikeastaan jokaisena päivänä onnettomuuden jälkeen. Levy on ollut sama joka päivä sen jälkeen, kun Harryn maailma romahti ja hän menetti aviopuolisosa.
”Sinä vihaat minua.”
Dracon ääni on surullinen, lähes epätoivoinen ja kasvoilla on murheellinen ilme, jonka Harry tietää heijastuvan myös omilta kasvoiltaan. Harrysta tuntuu, että hän seisoo laavakentällä. Jokainen askel polttaa, oikeaa suuntaa ei ole.
”Draco – ”
Sanat juuttuvat kurkkuun, jälleen kerran. Harrysta tuntuu, että hänen sydämensä on lävistetty jo liian monta kertaa. Tuskaa on liikaa.
Mutta niin on myös toivoa eikä Harry aio antaa periksi niin pitkään kun on olemassa pienikin mahdollisuus että Draco saa muistinsa takaisin. Että yhtenä päivänä Draco muistaa taas kaiken. Muistaa heidät.
Lisäksi on rakkautta. Niin paljon rakkautta Harryn sydämessä. Hän toivoo, että jonain päivänä Dracokin uskoo häntä. Kuuntelee mitä hän sanoo, ja ehkä sanoo myös takaisin.
Vaikka siihen menisi ikuisuus, Harry aikoo lentää halki loputtoman nummen joka päivä miehensä luo. Vierailla tuossa steriilissä huoneessa. Yrittää saada Draco muistamaan. Harry on valmis tekemään kaikkensa, että saisi tämän takaisin. Hän ei anna periksi, ei luovuta.
”Hänen on aika saada rohtonsa”, nuori parantaja astuu huoneeseen ja leijuttaa edellään valikoimaa erilaisia purkkeja ja purnukoita.
”Hyvä on”, Harry huokaa syvään ja nousee seisomaan mutta kysyy kuitenkin vielä mieheltään: ”Saanko suudella sinua?”
Dracon olkapäiden kohautus viestii välinpitämättömyydestä mutta ilme noilla enkelikasvoilla on lievästi kiinnostunut.
Harry tietää kuitenkin jo kumartuessaan Dracon puoleen mikä lopputulos tulee olemaan, ja hän on oikeassa, tälläkin kertaa. Vaikka Harry kuinka yrittää, lataa kaiken tuohon hetkeen, panostaa huulten kostetukseen. Tulos on kuitenkin sama kuin ennenkin.
Suudelma maistuu katkeruudelta.
*
Uniklubi – Rakkautta ja piikkilankaa
Rakkautta ja valheita
Ja pieni sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja sun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa
Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta
Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Rakkautta ja valheita
Ja minun sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja mun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa
Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta
Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta
