Nimi: Mansikka-ajatuksia
Ikäraja: S
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Sherlock/John
Tagit: rento juoneton ficlet, yhdessä oleva pariskunta, tunnelmointia
Haaste:
Virkehaaste XXI, sanalista perässä. Jokerivirke käytetty.
A/N: Huomasin, että tänään oli Virkehaasteen vika päivä, joten pitihän siihen jotain pyöräyttää. Tämä ei todellakaan ole pitkään hiottu kokonaisuus, mutta ainakin oli todella jees kirjoittaa jotain pitkästä aikaa!
Mansikka-ajatuksiaMansikka näyttää kypsältä näin kauempaa katsottuna. Pitää siristää silmiä, jotta hän näkee mansikkapellolle asti: mieli tekisi jo maistaa, mutta hän tietää, että pitää vielä odottaa, ajatus raa’asta mansikasta saa suupielet irvistämään. Kevään yllättävä hallayö ja pitkälle jatkunut routa olivat jättää mansikat kokonaan haaveeksi, mutta nyt ne hohtavat punaisena merenä houkutellen lintuja pihan perällä. Eihän se satu, jos niitä muutaman jo nyt maistaisi, mutta kärsivällisyys on hyve, jota hän nyt yrittää opetella.
Ensimmäinen poskelle ryöpsähtävä pisara kertoo sateen ehtineen tänne asti, Sherlock kuivaa sen pois ja siirtyy katoksen alle. Taivaanrannassa laskeva aurinko kertoo hänelle ajan, vaikka kello jäikin keittiön pöydälle. Olisi synti lähteä takaisin sisälle nyt, kun aurinko laskee punaisena kaukaisuudessa ja sade on kuin pientä hopeaista kilinää katolle.
On lempeä keskikesän ilta ja hän viittoo juoksulenkiltä palaavalle Johnille, tule tänne. Hän on viettänyt aikaa, kenties liikaakin, tässä osassa puutarhaa, mutta se on kannattanut: nyt kukat saavat pihan näyttämään elävältä. He ovat rakentaneet pihan perälle pienen huvimajan, jossa on isot lasiset ovet ja värikkäät naapurin rouvan tekemät matot lattialla, pieni salainen piilopaikka vain heille.
John juoksee katoksen alle ja puuskuttaa, hiki on värjännyt punaisen paidan tummemmaksi. Vaikka hän on juuri eilen ajanut partansa pois, kasvaa siitä jo uusi varjo hänen poskillaan. Sherlock odottaa, että toinen saa henkensä taas kulkemaan, kunnes osoittaa mansikkarivejä kohti.
”Sanomalehdessä sanottiin, että litralta seitsemän puntaa. Ja me maksoimme tuskin kahta puntaa näistä taimista!”
John hymähtää jotain, ja Sherlock näkee, ettei toinen edes kuunnellut, ajatukset jo sisällä odottavissa tänään leivotuissa suklaa-vadelmamuffineissa.
Hän ehti silloin vuosia sitten ajatella, miten mikään voisi ikinä korvata Baker Street 221B:tä, mutta maaseudun rauha on kuin salakavalasti saanut hänen päänsä taipumaan. Hän ei olisi halunnut luopua, mutta hän tiesi, että se oli vain heidän molempien hyväksi vaihtaa maisemaa johonkin paljon verkkaisempaan, johonkin, missä rikokset eivät vaatineet molempien mielenterveyden järkkymistä.
Se oli vaatinut paljon, mutta nyt katsellessaan itse rakentamaansa pihaa, värien loistoa ja Johnia kopisuttamassa jalkaansa kynnykseen ja kysymässä ”no, joko niitä saa nyt maistaa”, Sherlock miettii, ettei ehkä kuitenkaan vaihtaisi takaisin Lontoon vilinään.
Sanalista:
1. kypsä
2. mieli
3. routa
4. satu
5. sade
6. kello
7. synti
8. viittoa
9. elävä
10. lasinen
11. juosta
12. varjo
13. odottaa
14. sanomalehti
15. kaksi
16. muffinssi
17. salakavala
18. verkkainen
