- Author: Luihuinen_89
- Pairing: Remus ja Sirius
- Rating: K-11
- Fandom: Harry potter
- Genre, Romanse, Fluff, Slash, humor
- Disclaimer: En omista hahmoja
- Summary: Remus ja Sirius keskustelevat
- Beta:LillaMyy
- A/N Tää on vähän hämärä, mutta toivottavasti luette ja lähetätte kommenttia.
Rakastatko minua?
"Sirius."
"Niin."
"Minun on pitänyt kauan aikaa sitten kysyä sinulta jotain, mutta en ole uskaltanut."
"Niin, siis sano nyt vaan. En minä sinua syö."
"Joo, en minä sitä epäilekään, mutta kun tämä on silti vaikeaa."
"Ihan rauhassa kultaseni, vedä syvään henkeä ja aloita siitä mikä sinusta tuntuu parhaalta."
Remus vetää syvään henkeä ja aloittaa heikolla äänellä:
"... Rakastatko...sinä...minua ihan oikeasti?"
"Voi Remus, totta helvetissä. Sitä paitsi, jos en rakastaisi, en olisi tässä ja pitäisi sinua sylissäni."
"Niin, mutta voihan sitä aina teeskennellä."
"Niin tietysti, mutta Kuutamo. Olisi hivenen vaikeaa teeskennellä oikeaa orgasmia ja sitä rataa."
”Niin mutta sinähän olet ollut Jamesinkin kanssa sillain.”
”Sano suoraan mitä ajat takaa.”
”Lupaathan olla suuttumatta?”
”Kyllä minä lupaan.”
”Okei Anturajalka, kaikki alkoi siitä, kun minä näin sinut peilin edessä Jamesin kanssa tekemässä melkein sitä…”
”Ei, älä sano, että näit sen…”
”Minähän sanoin että näin.”
”Se ei ollut sitä, miltä se näytti…”
”Ei vai? Kovin Sarvihaara näytti nauttivan sinun hipelöinnistä ja sinä hänen…”
”Kuutamo nyt rauha maahan. Kun sanon, että mitään ei ole minun ja Jamesin välillä, minä myös tarkoitan sitä.”
”…Mitä se sitten oli? Jos ei sitä?”
”James halusi tietää, miltä se tuntuu. Ja sitä paitsi, me emme olleet silloin yhdessä. Ellet muista, uskalsit sanoa omasta suuntautumisestasi vasta muutama kuukausi sitten ja tämä tapahtui kauan ennen sitä. Anna anteeksi ei ollut tarkoitus huutaa.”
”Saat anteeksi Sirius, mutta sano suoraan. Mitä minä olen sinulle?”
”Sinä olet minulle maailman tärkein ihminen, rakas ystävä ja myös kumppani. Olet oma aarteeni. Kuutamo olet minun toivottavasti nyt ja aina. Oliko tuossa kaikki mitä halusit kuulla?
”Oli ja hiukan enemmänkin…”