Alkemistin (vastahakoinen) apulainen | S | humoristinen fantasia | triplaraapale

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: humoristinen fantasia
Sanamäärä: 300
Haasteet: Originaalikiipeily (78. alkemia), Kirjoita & kommentoi III (fantasia), Otsikoinnin iloja II (sulut sisältävä otsikko) ja Inspisbiisiketju (LoopTok – Ladder)

A/N: Tajusin, että minulla oli Inspisbiisiketjussa käyttämätön kappale, ja sitä kuunnellessa tuli tällaiset alkemistifantasiavibat. Tällä viikolla tarkoitukseni oli myös varjospurttailla, ja käytin tässä Kineza7:n antamaa kolli-sanaa lisäinspiksenä.


Alkemistin (vastahakoinen) apulainen

Alkemistin kammiossa oli aina ahdistavan hämärää. Minusta se oli outoa, koska luulisi ainesten mittaamiseen tarvittavan hyvää valaistusta. Ei minua toki yllättäisi, vaikka Hesterillä olisikin jo yhtä hyvä hämäränäkö kuin kollikissallaan, Myrskyllä, joka usein hiiviskeli kammion nurkissa ja pöytien alla. En juuri pitänyt Myrskystä, koska se yritti aina purra minua, vaikka minä hoidin vain askareitani enkä ollut koskaan tehnyt sille pahaa. Kissat olivat epäluotettavia ja karmivia otuksia, se tiedettiin.

Kammiossa oli harvoin täysin hiljaista. Koneistot sihisivät ja yskivät. Nesteet putoilivat koeputkista suurempiin astioihin. Jatkuva pisarointi aiheutti minulle tarpeen suunnata kammiosta pikavauhtia käymälään. Hester uskoi minulla olevan pidätysongelmia, mikä ei oikeastaan haitannut minua. En mielelläni viettänyt aikaa hänen laitteistonsa lähellä kauemmin kuin oli välttämätöntä. Kaikki ilmassa leijuvat höyryt ja huurut aiheuttivat minulle pahoinvointia ja päänsärkyä. En käsittänyt, miten Hester saattoi työskennellä päiväkausia näissä olosuhteissa. Edes Myrsky ei vaikuttanut sairastelevan. Luonnotonta, sanon minä.

Toinen syy, miksi mieluummin vain piipahdin Hesterin luona, oli se, etten luottanut hänen välittävän, vaikka hän tulisi räjäyttäneeksi meidät kaikki taivaan tuuliin. Suljetun oven takaa kuului usein mekkalaa. Välillä en edes uskaltanut mennä sisään. Hesterillä oli tapana tokaista vain ”kiinnostava reaktio”, kun jotakin odottamatonta tapahtui eikä hän piitannut, vaikka kyseinen reaktio olisi käräyttänyt häneltä juuri kulmakarvat. Myös seinät ja lattiat olivat täynnä kolhuja, reikiä ja palojälkiä. Hester oli raivostuttavan piittaamaton siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui.

Hester oli minusta täysin sopimaton henkilö käsittelemään räjähdysherkkiä aineksia, mutta olin mielipiteeni kanssa auttamattoman yksin. Olin ainoa, joka rohkeni epäillä Hesterin taitoja, mistä Hester ei tietenkään ollut moksiskaan. Itse asiassa, luulen, että hän arvosti skeptisyyttäni. Ehkä asenteeni jopa motivoi Hesteriä työskentelemään paremmin. Kuka hänestä mitään varmaa tiesi. Kaikkien muiden mielestä Hester oli häikäilemätön nero, jonka keksinnöt varmasti pelastaisivat meidät, mikäli ajautuisimme sotaan naapureidemme kanssa. Sekin vaikutti päivä päivältä todennäköisemmältä, koska johtajamme oli viinaan menevä riitapukari. Voi, miksi juuri minä olin jumiutunut tänne itsepäisten hullujen armoille?

[Larjus]

Laitoin inspisbiisisi taustalle soimaan, ja se kyllä sopi hyvin tarinan fantasiahenkiseen ja hieman mystiseenkin tunnelmaan. Hester vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän sellainen "hullu tiedemies", ja ei ihmekään, että hänen apulaisensa ei on mieluummin jossain muualla. Ties miten lähellä räjähdysvaaraa ollaan, ja kissakin puree! Kova on kohtalo!

Hesterillä oli tapana tokaista vain ”kiinnostava reaktio”, kun jotakin odottamatonta tapahtui eikä hän piitannut, vaikka kyseinen reaktio olisi käräyttänyt häneltä juuri kulmakarvat.

Hah, mä niin voin kuvitella tällaisen tilanteen Miten just joku kädessä ollut liemiputeli on räjähtänyt, kaikkialla on savua ja kulmakarvat ovat palaneet pois, niin sitten ihan tyynenä todetaan vaan että hmmm, olipas mielenkiintoista. Ihan kuin jossain piirretyssä 😂

Tässä on hyvä toteutus ja mielenkiintoinen aihe, josta lukis kyllä mielellään lisääkin! Mutta hyvin tämä toimii näin yksittäisenäkin pätkänä. Voi antaa sen ruokkia omaa mielikuvitusta.

[Meldis]

Humoristinen fantasia kuulosti hauskalta yhdistelmältä ja tällainen originaali alkemistiteksti kyllä ilostutti! Tämän pienen kurkistuksen takana tuntui olevan iso maailma, josta olisi hauska kuulla enemmänkin. Päähenkilö oli ilahduttavalla tavalla sarkastinen pöllössä maailmassa, joka tuntui ihan pakottamaan selviytymään sarkasmilla. Kammio itsessään oikeastaan kuulosti juuri sellaiselta paikalta, missä hullu tiedemies tutkimuksiaan tekisi. Vielä kissakin siihen päälle. Paikka kuulosti mysteeriseltä, vaikka Hester itsessään kuulosti vain sekopäältä, josta mystisyys on karissut jo pois. Tai ainakin niiden silmissä, jotka häntä oikeasti tuntevat.

Hesterillä oli tapana tokaista vain ”kiinnostava reaktio”, kun jotakin odottamatonta tapahtui eikä hän piitannut, vaikka kyseinen reaktio olisi käräyttänyt häneltä juuri kulmakarvat.

Näen ja kuulen hyvin tämän. Erinomaisesti kuvattu ja yhtä aikaa tässä oli sekaisin sellainen dystooppinen maailma, jossa johtajat rähinöi naapurien kanssa, koska ovat tarpeeksi kännissä ja tiedemiehet saavat räjäyttää alaisiaan taivaan tuuliin, mutta samalla tuli kuva jostain lasten animaatiosta, jossa on höpsöjä äänitehosteita. Niin hupaisa yhdistelmä. Päähenkilön ajatus, että ehkä hänen skeptisyytensä saisi Hesterin toimimaan paremmin, tuntui hieman toiveajattelulta. Kävi kyllä sääliksi päähenkilöä, en tiedä, mikä hänet on jumittanut Hesterin alaiseksi, mutta kovasti toivoisin, että hän pääsisi sieltä pian pois. Ehkä itse Hesterin paikalle, koska otaksuin, että hänkin toivoo alkemistiksi, kun hän sellaisen apulaiseksi ryhtynyt. Voisi sitten kehitellä vähemmän vaarallisia keksintöjä.
Kiitos tästä hupailusta!