12 jamesin marjapensaat (S l James/Sirius l Virkehaaste)

[Ricolette]

Ikäraja: S
Paritus: James/Sirius
Yhteenveto: Kaiken jälkeen heillä on talo ja puutarha ja rauhalliset päivät.

A/N: Virkehaasteesta syntyi pieni siivu vakiintuneen pariskunnan myöhäisempää elämää. Välillä tällaista. Haasteina siis iki-ihana 12+ virkettä XXI ja nimipohdintoihin avuksi tullut Tiedostonimestä otsikoksi II.

12 jamesin marjapensaat

Pihamaa on vehreä ja runsas, marjat kypsiä, ilma hellepäivien jälkeen lempeämpi. James kävelee nurmikon yli ja viheltelee, mieli vielä muualla, päivän aiemmissa puuhissa. Hän ohittaa viinimarjapensaat ja omenapuut, jotka hänen isoisoäitinsä istutti routakeväänä yli sata vuotta sitten ja jotka ovat nyt päätyneet hänen armoilleen. Kylmä kevät ja siihen osuneet istutustalkoot ovat kulkeneet Pottereiden suvussa eteenpäin samanlaisina myyttisinä kertomuksina, lähes satuina, kuin muutkin tämän talon vaiheet. Talo on nähnyt kuivia kesiä ja sadekausia, sotia, surua ja paljon tavallista, hyvää onnea. Ja nyt talo on heidän, James ajattelee, kaiken jälkeen heillä on talo ja puutarha ja rauhalliset päivät.

Kello lähenee kuutta, illan tulon tuntee paitsi viilentyvänä ilmana iholla myös pihan perällä kasvavien saarnien pitenevistä varjoista. Metsikön reunassa, auringolta suojassa kuin vampyyri tai joku muu syntejänsä piileskelevä, istuu Sirius. Hän huomaa Jamesin ja kohottautuu puutarhatuolissa pystympään asentoon, yrittää viittoilla jotakin. James hidastaa askeleitaan, kallistaa päätään kysyvästi, ei hän vielä osaa tulkita kaikkea vaikka on opetellut tuntemaan Siriuksen eleitä ja elkeitä, joka hetki elävää ja muuttuvaa kehoa lapsesta tähän varhaiseen vanhuuteen asti.

Eikö sinun pitänyt tuoda sangria, Sirius sanoo, se on jääkaapissa, ehkä, tai kellarinportailla, tein sen siihen lasiseen kannuun. Joskus aiemmin James olisi juossut heidät erottavat viimeiset metrit, nyt hän tyytyy jatkamaan harppomistaan. Varjot kulkevat Siriuksen kasvojen poikki, sangria palauttaa Jamesin mieleen äskeisen ajatuksen vampyyreistä, häntä naurattaa. Mutta Sirius odottaa vastausta, James tietää sen kohoavista kulmista, eteenpäin työntyvästä leuasta.

Toin minä sanomalehden, James sanoo ja rojahtaa toiseen puutarhatuoliin. Heillä olisi vielä tämä ilta kaksin. Huomenna tulisivat Harry ja Ginny ja lapset mukanaan hälinä ja vilske, ja eivätkö he luvanneetkin viimeksi tehdä lasten kanssa muffinsseja. Sirius hymyilee, siihen sekoittuu jotakin salakavalaa ja huvittunutta, vastaa ettei hänellä ollut aikomustakaan leipoa mutta odottaisi toki mielenkiinnolla mitä James ja lapset saavat aikaiseksi.

Heidän sanansa putoilevat verkkaisesti elokuisessa iltapäivässä, ja saarnien takana on korkea taivas.


Sanat: 1. kypsä 2. mieli 3. routa 4. satu 5. sade 6. kello 7. synti 8. viittoa 9. elävä 10. lasinen 11. juosta 12. varjo 13. odottaa 14. sanomalehti 15. kaksi 16. muffinssi 17. salakavala 18. verkkainen

[JuusoLeevi]

Löysin tämän tuon tiedostonimestä otsikoksi -haasteen kautta ja mikä nimi tällä onkaan! Otsikko sopii tälle tavallaan todella hyvin, vaikken nyt osaakaan pukea sanoiksi että miksi näin .

Teksti itsessään on todella tyylikäs, ja tuon virkehaasteen rajaamasta lyhyydestä huolimatta tässä on rivien välissä paljon lisäsisältöä, joka tekee tästä sellaisen syvän. Tilanne välittyy tosi elävänä mutta kuitenkin sellaisena muiston kaltaisena, vähän ehkä hämäräreunaisena unikuvana. Pysähtyneenä, hiljaisena ja onnellisena. On hauskaa, että parituksesta huolimatta Harry on kuitenkin olemassa, Ginnyineen ja lapsineen, se rakentaa tän tekstin maailmaa monisyisemmäksi ja elämänmakuisemmaksi.

Tää oli ilo lukea! Ehdoton suosikkikohtani oli tämä:

Metsikön reunassa, auringolta suojassa kuin vampyyri tai joku muu syntejänsä piileskelevä, istuu Sirius.

...vaikka onkin pakko sanoa että voisin kyllä oikeastaan lainata suosikkikohdakseni koko 12 jamesin marjapensaat. Otsikkoa myöten.

[Ricolette]

Kiitos Juusoleevi, hauskaa, että pidit tästä pienestä ficistä ja erityisesti sen nimestä! Kiva kuulla, että tällä tuntuu olevan syvyyttä virkehaasteen rajoitteista huolimatta. Ehkä ne on ne marjapensaat ja niiden kertomat tarinat. Otsikkoa epäröin oikeasti hetken ennen julkaisua, mutta näemmä kannatti.