Title: Kokoelma suloisia asioita
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: NU: Carnival
Pairing: Blade/Eiden
Genre: Söpöisä slice of life
Rating: S
Disclaimer: Pelimaailma hahmoineen ei kuulu minulle vaan on Infinity Alphan luomus. En ole saanut ficcailusta rahallista korvausta.
Summary: Blade esittelee Eidenille esinekokoelmaansa.
A/N: Oon jo reilut parisen vuotta hillonnut kaikkia NuCani-ideoitani, lähinnä siltä varalta, että haaremihaaste saisi uuden kierroksen, mutta tämän suhteellisen tuoreen idikseni päätin kirjoittaa nyt toista haastetta varten. Eka SSR-hahmo, jonka pelissä sain, oli (tai no, on edelleen) Blade, ja jo senkin takia hänellä on spessupaikka sydämessäni. Tykkään kyllä hahmosta tosi paljon muutenkin, yksi lemppareitani ♥ (Nu: Carnival on toisaalta sellainen fandom, että rakastan jokaista hahmoa tosi paljon!)
Mukana haasteessa
Kirjoita ja kommentoi III (aiheella canonparitukset).
Kokoelma suloisia asioita
Eiden ei ollut nähnyt Bladesta vilaustakaan koko päivänä, mikä oli hyvin poikkeuksellista, sillä tavallisesti tämä halusi jo heti aamusta kiehnätä rakkaan kultansa ympärillä kuin hellyydenkipeä kissa. Ei ollut lainkaan Bladen tapaista vain lukkiutua huoneeseensa ja olla ilmestymättä edes aamiaispöytään. Tämä toki pärjäsi syömättäkin, eikä Eiden siksi ollutkaan huolissaan, mutta utelias hän oli. Mikä oli saanut Bladen pysyttelemään omassa huoneessaan koko päivän, poissa muiden katseiden alta?
Varman vastauksen kysymykseen saisi luonnollisestikin vai Bladelta itseltään, ja siksi Eiden aikansa asiaa pohdittuaan päätyikin tämän huoneen oven eteen. Käytävällä valinnut hiljaisuus rikkoutui, kun hän iski nyrkkinsä puiseen oveen.
”Blade? Oletko siellä? Minä tässä, Eiden! Saanko tulla sisään?”
”Oi, kultaseni!” Bladen ilahtunut huudahdus kantautui hieman kumeana oven läpi. ”Totta kai, tule vain! Ovi ei ole lukossa.”
Eiden nykäisi oven auki ja kurkisti sisään. Blade makasi vatsallaan lattialla jalkojaan heilutellen. Hänen edessään matolla oli leviteltynä iso joukko sekalaisia esineitä.
”Mitä oikein teet?” Eiden kysyi. ”Aloin jo ihmetellä, kun en ole nähnyt sinua koko päivänä…”
”Voiiii, kultaseni oli huolissaan minusta!” Blade hihkaisi ja hymyili niin, että hänen terävät hampaansa ihan säihkyivät. Eiden ei viitsinyt huomauttaa, ettei oikeastaan ollut huolestunut, kunhan vain ihmetteli poikkeusta tavalliseen. ”Mutta ei sinun tarvitse huolehtia”, Blade lisäsi pehmeästi. ”Ei minulla ole mitään hätää.”
”Minä tiedän sen”, Eiden sanoi ja käveli lähemmäs. ”Mitä nämä kaikki esineet oikein ovat?”
”Ne ovat kokoelmani suloisia asioita”, Blade selitti, kun Eiden istahti hänen viereensä. ”Halusin koota ne kaikki yhteen ja katsella niitä. Maailmassa olisi tietenkin vielä vaikka mitä muutakin suloista, mutta ihan kaikkea en voi kerätä.”
”Onhan sinulla tässäkin jo melkoinen määrä kaikenlaista”, Eiden totesi ja poimi edessään olevan pienen kiven käteensä. ”Se on sydämenmuotoinen”, hän sanoi havaintonsa ääneen.
”Niin on, eikö olekin suloista?”
”Onhan se.”
Kokoelmassa oli paljon muutakin sellaista, mitä Eidenkin saattoi sanoa suloiseksi tai ainakin jollain tapaa sieväksi, kuten pieni pehmonalle, vaaleanpunainen kuivakukka, kimalteleva karkkipaperi sekä varpusta esittävä kiiltokuva, mutta moni esineistä ei voisi olla söpö kenenkään muun kuin Bladen mielestä. Vääntynyt haarukka, ruosteinen pullonkorkki sekä musta kengännauha olivat siitä hyviä esimerkkejä, ja nekin vain pisara siinä tavaroiden sekalaisessa meressä.
”Huomaan, että sinulla on täällä myös minua esittävä veistos”, Eiden sanoi ja osoitti sormellaan pientä Bladen tekemää patsasta. Tämä oli tehtaillut vastaavia enemmänkin, Eidenin mielestä kaikki yhtä kamalia. Itseään hän ei tunnistanut niistä yhdestäkään ja tiesikin vain Bladen kertoman perusteella, mitä niiden oli tarkoitus esittää.
”Tietysti, koska olet koko maailman suloisin asia, kultaseni”, Blade vastasi noustessaan istumaan. Hänen silmänsä säihkyivät hiusten takana, ja poskipäille kohosi pehmeää punaa. ”Mutta en voi ottaa sinua kokoelmaani. Siksi minulla onkin myös nämä.”
”Voi Blade, mistä sinä…” Eidenistä tuntui, että hänkin punastui nähdessään valokuvat, jotka e-droidi oli käsiinsä kahminut. Hän ei muistanut poseeranneensa niistä yhteenkään mutta oli siitä huolimatta jokaisen keskipiste. Blade oli siis räpsinyt kuvat niin, ettei hän ollut huomannut, osan jopa hänen nukkuessaankin.
”Näissä on paljon hetkiä, jotka haluan muistaa”, Blade sanoi hellästi ja silitti etusormellaan yhden valokuvan Eidenin poskea. Näky oli niin suloinen, ettei Eiden viitsinyt valittaa asiasta. Kunhan Blade ei levittelisi kuvia muille, varsinkaan klaanin ulkopuolelle, niiden olemassaolo ei häntä haitannut. Jos ne tekivät tämän iloiseksi, hänkin olisi iloinen.
”Valokuvat ovat kyllä mukavia muistoja”, Eiden myönsi. ”Niihin voi tallettaa paljon tärkeitä kokemuksia.” Mielessään hän käski itseään ottamaan jatkossa paljon enemmän valokuvia kaikista kokemuksistaan Kleinissa sekä klaanin jäsenistä.
”Minä tiesin, että sinä ymmärtäisit!”
Eiden hymyili Bladen ilolle ja käänsi sitten katseensa alas tutkiakseen vielä, mitä muuta tämän suloisten asioiden kokoelmaan kuului. Hänestä katsottuna kauimmaisessa nurkassa oli kirja, jonka kanteen hän ei ollut vielä aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt sitä katsoessaan tajusi sen muistuttavan suorastaan pelottavan paljon Kamasutraa.
”Tuota… Blade, kuuluuko tuo kirjakin kokoelmaasi?” hän kysyi ja osoitti kirjan suuntaan epävarmasti, kuin ei olisi halunnutkaan tietää vastausta.
”Totta kai kuuluu!” toinen hihkaisi. ”Sillä se on täynnä suloisia asioita, joita haluan tehdä kanssasi, kultaseni.”
”Va-vai niin…” Eiden tyytyi toteamaan. Bladen vastaus ei oikeastaan yllättänyt häntä hitustakaan. Hän itse kuitenkin rohkeni olla eri mieltä siitä, miten suloisia asioita kirjan sivut pitivätkään sisällään, vaikka tutustuisikin niihin varsin mielellään Bladen kanssa. ”En ehkä itse sanoisi niitä
suloisiksi, mutta kai niinkin voi ajatella.”
”Kyllä ne ovat suloisia”, Blade vakuutti. Tämän otsahiusten alta välkkyvä katse oli kiihkeä, mutta suupielille kaartunut hymy oli edelleen yhtä suloinen ja viaton kuin aikaisemminkin. ”Voin todistaa sen vaikka heti.”
Se oli houkutteleva tarjous, johon Eidenin teki mieli tarttua. Ajankohta ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. Aster oli pitkin päivää ilmestynyt aina kuin tyhjästä vaatimaan hänen mielipiteitään milloin mistäkin, eikä hän uskonut tämän lopettavan heti, elettiinhän vielä periaatteessa virka-aikaa, ainakin Asterin mielestä. Bladen kanssa ollessaan Eiden halusi rauhaa ja mahdollisuuden suoda kaiken huomionsa vain tälle, joten kirjan sisältämät asiat saivat luvan odottaa siihen asti, että Asterinkin mielestä oli aika rauhoittua saapuvaa yötä varten.
”Jos vaikka myöhemmin…” Eiden ehdottikin, kun Blade ojentautui suutelemaan häntä. ”Kohta on päivällisaikakin ja toivoisin, että liittyisit seuraamme.”
”Liityn kyllä”, Blade lupasi. ”Ja sitten kun haluat, voin liittyä myös sinuun…”
Eiden henkäisi hyväksyvästi. Illan olisi paras saapua nopeasti.
