Ficin nimi: Ainakin kymmenen mistelinoksaa
Kirjoittaja: Naksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Lucifer/Adam ja taustalla pari muuta
Genre: Slice of life, jotain somaa, taustalla Sinner!AU
Summary: Adam risti käsivartensa puuskaan. “Kakun päälle kuuluu kirsikka!”
A/N: En ollut alun perin suunnitellut joulukalenterin ja lahjatekstien lisäksi muuta jouluficciä, mutta tänään puraisi inspiskärpänen ja luovalle työskentelylle oli aikaa. 😁 Ehkäpä Larjuksen veikeällä mistelitarinalla oli osuutta asiaan! ✨ Vähän tämä venähti aiotusta, eikä tahtonut löytää sopivaa lopetusta, mutta sainpas sen ulos vielä näin jouluiltana. Olipa taas mukava kirjoittaa tästä shipistä (vaikkeivät hahmot tässä vielä niin vakiintuneita toisilleen ole). ❤️ Osallistuu haasteeseen Otsikoinnin iloja II (numero-otsikko).
***
“Misteleitä?” Lucifer toisti, kun Adam oli sanoa pamauttanut asiansa. “Mitä varten niitä tarvitaan?”
“Öö, olisiko vaikka sesongin mukaiseksi rekvisiitaksi?” Adam esitti ja heilautti kättään viitaten aulan koristeluun, joka käsitti muun muassa korskean kuusen, jonka Niffty oli hujauksessa koristellut erivärisin lasipalloin ja turauttanut täyteen tekolunta. “Täältä puuttuu kirsikka kakun päältä! Jos koristellaan, niin koristellaan sitten kunnolla!”
“Mm-hm. Eikö tarhalla sitten olisi voinut misteliäkin kasvattaa?” Lucifer tiedusteli.
“Ei ollut aikaa!” Adam tuhahti. “Liian lyhyt kylvöaika ja pari muutakin resurssia vähän alavireisiä! Plus sinä nyt saat pari rehua aikaan sormia huitaisemallakin, joten olisiko mitään? Ja hei, vedetäänkö mukaan tytärkorttikin?”
“Älä vedä.”
“Menee jo! Charlie vieläpä juuri tänä aamuna sanoi, että aula voisi kaivata muutaman mistelin sinne tänne.”
“Juu, varmasti sanoikin.”
“Tarkalleen ottaen hän hehkutti ja vähän nyyhkyili sille, miten kauniilta kuusi ja muut koristeet näyttävät ja jäi sitten miettimään ääneen, että 'ehkä pari misteliäkin löytyisi jostain'. Joten?” Adam tiedusteli kulmiaan kohotellen.
“Tuo kertoilusi kuulostaa kuule aika manipuloivalta”, Lucifer tuhahti kasvoillaan jokseenkin ylimielinen hymy.
“Siitä vain sanojani epäilemään ja samalla mitätöimään tyttäresi kaino toive!” Adam livautti peilaten Luciferin ilmeen.
“Varmaan tartuitkin asiaan ihan vain hänen vuokseen?”
“Osittain. Minäkin tahdon tänne misteleitä, helkkari!”
“Arvelinkin.”
Adam risti käsivartensa puuskaan. “Kakun päälle kuuluu kirsikka! Sitä paitsi mistelit ovat nättejä! Ja miksi ihmeessä pakotat meidät vääntämään tällaisen vitun väännön, kun voisit vain todeta, että ‘joo mikä ettei’ ja puff!”
“Siksi että ärsyttämisesi on aina vallan viehättävää”, Lucifer virkkoi ja töytäisi häntä leikkisästi käsivarteen kävelykeppinsä omenapäällä.
“Varo vain niin pistän tuon keppisi palasiksi, kun silmäsi välttää.”
“Päästätkö minut sitten jatkamaan matkaani, jos toteutan toiveesi?” Lucifer kysyi sitten perin viattomasti.
“Voi olla.”
“No, montako?”
“Ainakin kymmenen!” Adam hihkaisi keskustelun viimein edetessä hänen toivomallaan tavalla.
“Ainakin?”
“Joo joo! Tämä aula on aivan jumalattoman iso, ja pari kolme näyttäisi vain köyhältä ja laiskalta. Ja mehän ei haluta hotellille sellaista ilmettä, hmm?”
Lucifer hymähti. “Ripustatko ne itse vai laitanko saman tien paikoilleen?”
“Ripusta sinä, jos viitsit!” Adam huitoili etusormellaan ympäri aulaa kuin velho taikasauvallaan. “Tähtää ainakin noihin parruihin, oviaukkojen pieliin ja öööm... miksei vaikka tuonnekin –”
“Pah, vai tähtää... En minä niitä nyt tulittamassa ole!”
“Mikset? Näyttäisi ihan helkkarin siistiltä!”
Lucifer tuhahti huvittuneena, ja tuossa tuokiossa eri puolille aulaa putkahti roikkumaan raikkaanvihreä mistelinoksa marjoineen. Adam myhäili tyytyväisenä ympärilleen katsellessaan.
“Eipä näytä yhtään pöllömmältä meikäpojan visio! Viisi, kuusi... Montako sinä teit?”
“Kymmenen.”
“Minä löysin yhdeksän.”
“Niinkö?” Lucifer hämmästeli ja tajusi samassa heidän parhaillaan seisovan kattoparrun alla. “Tuota... Katsopa ylös.”
“No kappas, kymmenes”, Adam totesi oudon asiallisesti.
“En kyllä tarkoittanut sitä juuri tuohon!” Lucifer kiirehti sanomaan.
“No mitä minä sanoin siitä tähtäämisestä?”
“Ajattelin taikoessani aulan kattoparruja yleisesti, en juuri tuota tuossa!”
“Taidatkin olla tietoinen, mitä mistelinoksan alle päätyminen meinaa, kun noin hötkyilet?” Adam kysäisi suupielensä vinossa.
“Tietenkin olen. Entä itse?” Lucifer vastasi Adamin haastavaan katseeseen ja kohottautui sulavasti ilmaan leijumaan niin, että heidän kasvonsa olivat samalla korkeudella.
“Mitä luulet? Et varmaan tiedäkään, miten kovaa huutoa joulu sattui olemaan tuolla ylhäällä.” Adam pyöräytti silmiään kattoon ja iskosti katseensa Luciferiin, kun tämä otti hänen kasvonsa hellästi käsiensä väliin. Adam yritti olla punastumatta.
“Arvaan, että vähän liiankin”, Lucifer virkkoi silittäessään peukalollaan hänen poskeaan.
“Aika vitusti...” Adamin sanat hiipuivat, kun Luciferin huulet painautuivat hänen omiaan vasten. Hän ei tiennyt, kumpi heistä oli nojautunut toista kohti ensimmäisenä, mutta se oli hän, joka rohkeni viedä suudelmaa syvemmäksi ja hipaista kielellään Luciferin kieltä. Adam tiesi rikkovansa mistelietikettiä moisella intensiivisyydellä, mutta hän viis veisasi. Hän oli sillä hetkellä täysin vaistojensa vietävänä.
Adam kallisti päätään, huokaisi Luciferin huulille ja oli juuri hivuttamaisillaan sormiaan tämän niskalle, kun tämä jännittyi aavistuksen ja päätti suudelman, mutta jatkoi kuitenkin hänen kasvojensa silittelyä. Adam kurtisti kulmiaan ja oli aikeissa nojautua uudestaan lähemmäs, mutta Lucifer esti hänen aikeensa lempeästi sihahtaen ja hypähti takaisin lattian tasalle. Syy valkeni nopeasti, kun Adamkin pian kuuli lähestyviä askeleita ja puheensorinaa.
Hemmetti, Luciferin tarkat vaistot olivat ihan omaa luokkaansa.
“...ja ehkä minä voisin kysyä Rosielta – oi, hei, isä! Hei, Adam!” Charlie huikkasi ja heilutti heille kättään tupsahtaessaan Vaggien kanssa aulaan keittiön suunnalta.
“Heeei, Char-Char!” Lucifer tervehti iloisesti takaisin ja yritti suoristaa silinteriään mahdollisimman sulavaliikkeisesti. “Katsopas ympärillesi ja arvaa, mitä uutta täällä on!”
Charlie tähyili innokkaasti aulan eri kolkkia ja hoksasi asian nopeasti. “Oi, täällä on misteleitä! Ja monta! Katso, Vaggie, tuollakin!”
“Näen kyllä, muru. Oikein sieviä”, Vaggie ihasteli näkyä vähäeleisemmin.
“Ihanaa! Minä juuri tänä aamuna sanoin, että muutama misteli kruunaisi nämä kauniit joulukoristelut...!” Charlie säteili.
“HÄHÄÄH, minähän vittu sanoin!” Adam ei voinut vastustaa leukailun suunnatonta riemua ja tönäisi Luciferin silinteriä sormellaan.
“En minä sinua tosissani epäillyt!” Lucifer väläytti hänelle terävän hymyn.
“Joo etpä niin – ai saamarin perse –” Adam puuskahti saadessaan iskun kylkeensä tämän kävelykepistä.
“Sinäkö nämä teit, isä?” Charlie hihkaisi osoitellessaan misteleitä. “Voi kiitos!”
“Eipä kestä, eipä kestä! Ja tuota, voihan se olla, että eräs nimeltämainitsematon taho ehti vinkata asiasta!” Lucifer virkkoi, ja Adam puolestaan osoitti itseään dramaattisesti molemmilla etusormillaan.
“Johoo, nimittäin tämä nimeltämainitsematon taho! Repikää siitä täydelliset joulukoristelut!”
“Oi, kiitos vain, Adam! Olipa ystävällistä!” Charlie säteili ja hypähteli lähemmäs. “Ja ai niin, nyt kun muistan: olisiko sinulla hetki aikaa auttaa salongin koristelussa, isä? Ajattelin, että sinnekin voisi laittaa jotain sööttiä ja hillittyä!”
“Jaa nytkö? No mutta toki! Käydäänpä siis!” Lucifer hymyili tyttärelleen ja seurasi tätä salongin suuntaan. Adam jäi seisoskelemaan muina miehinä paikalleen ja tuli katsoneeksi Vaggieta, jonka kasvoilla häilyi jotenkin rasittavan tietäväinen hymy.
“Mitäs?” Adam tiukkasi.
“Ei mitään ihmeellistä!” Vaggie naurahti. “Hauska huomata, että olette noin läheisiä Luciferin kanssa.”
“Kenen mielestä läheisiä?”
Vaggie kohotti kulmiaan. “Ihan sattumaltako te mistelin alla seisoskelitte?”
“Minkä vitun mistelin?” Adam yritti. “Oho, no näköjään! Mitä sitten?”
“Ja muuten vain huulesi näyttävät noin pussailluilta?”
Adam vei kätensä refleksinomaisesti suunsa eteen. “No pussaa sinä vain persettäni –”
“Niin niin, ja perseestäsi puheen ollen...” Vaggie selkeästi nautti hänen härnäämisestään, saakelin ämmä, “...majesteetin käsi todellakin käväisi sillä ennen kuin hän lähti.”
“Et sinä nyt sitä voinut nähdä!”
“Minulla on soturin huomiokyky, kuten tiedät”, Vaggie totesi, ja Adam irvisti tälle epäkypsästi.
“Oli miten oli, se mitä minä teen tai jätän tekemättä kenekin kanssa ei kuulu kahta paskaa sinulle tai muille”, Adam tokaisi takaisin. “Joten pidä huolta vaan omista asioistasi, hah!”
“Pidetään, pidetään!” Vaggie virkkoi tyynesti hymyillen. “Mutta on kiva nähdä, että sinustakin löytyy noin paljon joulumieltä ja jouluperinteiden noudattajaa.”
“No kiva että on kivaa”, Adam hymähti kuivasti. “Älä muuten vaan tule yhtään lähemmäs, tai päädytään mistelietäisyydelle.”
“Kunhan kävelen ohi”, Vaggie naurahti niin tehdessään. “Haluan tietää, mitä Charlie ja isänsä tekevät salongille.”
“Hei, niin minäkin!” Adam tajusi ja otti pari hölkkäaskelta Vaggien perään.
“Ehkä he ripustavat sinne lisää misteleitä sinua ja Luciferia varten...”
Adam ei aivan onnistunut tyrskähtämään yhtä halveksuvasti kuin mitä yritti. Idea ei totta puhuen edes olisi ollut mikään pallein mahdollinen.
