Ficin nimi: Puristaa
Kirjoittaja: Meldis
Genre: angst, drama, ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Teddy/James
Tiivistelmä: Teddy ei pidä väkijoukoista.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Sokerisiipi tarjosi inspissanoja
pehmeä, hunaja, kulkea, myräkkä
ja niistä syntyi pikkuisen jouluista angstia, mukaan lirahti hieman omia pelkoja.

Jos lukaiset jätäthän kommenttia! ^^
Puristaa
Jamesin käsi irtosi Teddyn otteesta ja väkijoukko söi Jamesin. Äkkiä Teddy oli täysin yksin keskellä kaupan joulunalusviikon vilinää. Jamesista ei näkynyt vilaustakaan. Teddy pyöritti päätään näkemättä tuttuja mustia hiuksia. Oli vain metelöiviä lapsiperheitä, ohi tunkevia nuorukaisia, kovaan ääneen puhuvia vanhuksia, kakofoninen joulumusiikki, välkkyviä jouluvaloja joka puolella ja Teddy sen kurimuksessa. ”Haen hunajan”, oli James sanonut ja katosi. Teddy yritti ottaa askeleen taaksepäin, kuin johonkin suuntaan kulkiessa pääsisi pois väenpaljoudesta. Mutta hän törmäsikin naiseen sekä tämän kärryihin ja nainen tuhahti hänelle kovaäänisesti jotain. Teddy ei saanut selvää. Hänen korvissaan oli vain hänen oma kiihtyvä sydämensyke ja ihmisten melun aiheuttama suhina. Se kaikki puristi Teddyn pieneksi.
”Hei”, kuului sitten aivan Teddyn korvan juuresta ja samalla pehmeä ja tuttu käsi tarrasi häneen. Teddyn sydän jätti lyönnin välistä. James tuli hänen näkökenttäänsä huoli kasvoillaan.
”Kaikki ok?” hän kysyi hunajapurkki kädessään. Teddy otti pari syvää henkäystä ennen kuin vastasi.
”Nyt on”, hän sanoi heiveröisesti. James hymyili hänelle toispuoleisesti ja puristi hänen kättään.
”Mennään pois”, James sanoi.
”Sinä halusit suklaata”, Teddy muisti, kun James lähti johdattamaan häntä kassoja kohti.
”Muutin mieleni”, James kohautti olkiaan.
”Ei, kun sinä halusit suklaata. Haetaan suklaata”, Teddy sanoi ja suuntasi heidän askeleensa makeishyllyä kohti päättäväisesti.
”Sinä et tykännyt pähkinästä”, James muisteli tutkiessaan suklaalevyjä. Teddy kipristi käsiään nyrkkeihin nyt, kun ne olivat vapaat.
”Niin”, Teddy sanoi.
”Josko kaksi levyä riittää”, James sanoi valiten maitosuklaan ja minttusuklaan.
”Ehkä pariksi illaksi”, Teddy hymähti. James naurahti ja otti häntä taas kädestä kiinni.
”Anteeksi”, Teddy sanoi, kun he astuivat ulos lumimyräkkään. Se rauhoitti kaupan tungoksen jälkeen, vaikka pisteli Teddyn poskia kovaa.
”Älä pyydä anteeksi. Tajuan kyllä”, James sanoi ja puristi Teddyn kättä lujempaa.