Nimi: Miksen ole tähti
Kirjoittaja: minä
Ikäraja: S
Hahmot: Mustan siskokset lapsina
Vastuuvapaus: En omista
Haaste: FF100 sanalla 013. keltainen ja aiheella Bellatrix
Yhteenveto: 11-vuotias Narcissa Musta miettii, miksei hänen nimeään löydy tähtikartalta.
A/N: Tämä oli nyt tällanen yritys harhauttaa aivoni ajattelemaan jotain muuta kuin ahdistavia asioita, ja itse asiassa tämä onnistui siinä aika hyvin ja olen tähän lopputulokseen vieläpä ihan tyytyväinen. Tähän olen nyt kirjoittanut vähän auki omia headcanonejani Mustan suvusta ja etenkin Narcissan alkuperästä. En tiedä onko missään kerrottu miltä Druella Musta näyttää, mutta itse kuvittelen hänetkin miehensä tavoin mustahiuksiseksi.
Miksen ole tähti
”Miksei minun nimeäni ole tässä?”
15-vuotias Bellatrix Musta nosti katseensa pimeyden voimilta suojautumisen läksyistään pikkusiskoonsa Narcissaan, joka seisoi hänen edessään topakan ja kiihtyneen näköisenä.
”Mitä?” Bellatrix kysyi työntäen kirjansa sivuun keskittyäkseen kunnolla sisareensa. Oli vasta Narcissan ensimmäisen Tylypahka-vuoden syksy, eikä tyttö ilmeisesti vieläkään ollut täysin päässyt eroon alkujännityksestään. Hän oli ollut koko syksyn hieman äreä ja hiljainen, joten Bellatrix ja heidän kolmas siskonsa Andromeda olivat yrittäneet tehdä kaikkensa parantaakseen hänen oloaan.
”Minun nimeäni ei ole tässä”, Narcissa sanoi ja osoitti tähtikarttaa, jonka hän oli levittänyt Bellatrixin kirjojen viereen pöydälle. ”Kaikkien muiden nimet on, katso vaikka. Sinun, Medan, isän, Sirius-serkun, Reg-serkun ja Orion-sedänkin. Miksei minulla ole tähtinimeä?”
Bellatrix katsoi tähtikarttaa, johon Narcissa oli huolellisesti ympäröinyt kaikki löytämänsä sukulaisten nimet. Samalla Bellatrix yritti kiireesti miettiä, miten selittäisi tämän asian siskolleen. Hän kyllä tiesi, miksi Narcissa oli nimetty eri tavalla kuin Mustan suvussa yleensä.
Se oli eräänlainen Mustan suvun vaiettu salaisuus, jonka lähes jokainen puhdasverisiin seurapiireihin aktiivisesti osallistuva velho ja noita tiesi. Kyllähän sen kuka tahansa voi päätellä katsomalla Druella ja Cygnus Mustaa, jotka olivat molemmat mustahiuksisia. Kukaan Druellaa lukuunottamatta ei tarkalleen tiennyt kuka Narcissan todellinen isä oli, mutta Cygnus se ei ainakaan ollut. Narcissa oli perinyt vaaleutensa jostain muualta.
Koska Mustan suvun miehet olivat kovia juomaan oli Bellatrix joskus kuullut heidän puhuvan siitä päivälliskutsuilla, joilla Andromeda tai Narcissa eivät onneksi olleet olleet mukana. Cygnus oli halunnut pitää jutun salassa, sillä ei halunnut maineensa tai ylpeytensä kärsivän siitä tiedosta, että hänen vaimonsa oli käynyt vieraissa. Siitä huolimatta Cygnus oli halunnut jotenkin vaivihkaa osoittaa, ettei Druellan nuorin tytär kuulunut hänen sukuunsa, ja siksi Narcissaa ei ollut nimetty tähden tai tähtikuvion mukaan.
”Sinulla ei ehkä ole tähden nimeä, Narcissa, mutta sinulla on kukan nimi”, totesi Andromeda, joka oli ilmestynyt makuusaleihin vievästä portaikosta siskojensa viereen.
”Onko muka?” Narcissa kysyi yhä harmistuneen näköisenä.
”On on”, Andromeda vakuutti. ”Narcissus eli narsissi, se on sellainen keltainen ja nätti. Ihan niin kuin sinäkin. Mennään vaikka huomenna kolmestaan kasvihuoneille, niin minä ja Bella näytämme sen sinulle.”
”En minä ole keltainen”, Narcissa tuhahti, mutta muiden alkaessa nauraa hänkin hymyili. Pian tähtikartat unohtuivat, kun Andromeda alkoi kaivaa yrttitiedon kirjastaan narsissin kuvaa.
Bellatrix oli helpottunut. Onneksi Narcissa oli vielä sen verran pieni ettei osannut ajatella erivärisiä hiuksiaan sen enempää. Silti Bellatrix pahoin pelkäsi, että tämä keskustelu tultaisiin vielä käymään uudelleen, ja silloin Narcissa ei antaisi periksi ennen kuin tietäisi totuuden.
