Ficin nimi: Pässi ja pässin aura
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: S
Genre: Jouluteemainen slice of life
Osallistuu
Hahmot vaihtoon -haasteeseen. Sain
Linneltä ihanan Gemman hahmokseni! Hänessä oli monia inspiroivia juttuja, mutta erityisesti tartuin hänen läheisiin väleihinsä perheenjäsenten kanssa, sekä Gemman omistamaan hyvin arvokkaaseen koriste-esineeseen, jonka hintaa hän ei ollut uskaltanut kertoa vanhemmilleen
Pässi ja pässin aura“Oletko sinä vielä siellä?”
Gemma nosti katseensa hitaasti takaisin kohti tabletin ruutua. Hänen pikkuveljensä tuijotti sieltä suoraan häntä kohti, ja huomattuaan saavuttaneensa Gemman huomion, pyöräytti silmiään esittäen loukkaantunutta.
“Anteeksi, mutta tämä äidin lahja ei valmistu ajoissa ellen tee sitä nyt ihan tosissani.”
Gemma nosti sylissään olevaa villalankakasaa niin, että se näkyi tabletin kuvaruudulla. Miksi, voi miksi hänen oli pitänyt valita aivan uusi pehmolelun virkkausmalli vain reilu viikko ennen joulua. Ja sitten hän vastasikin jo ajatuksissaan itselleen: siksi, kun heidän äitinsä rakasti pingviinejä, ja uusi malli virkatusta pingviinistä oli kuin enteenä osunut hänen silmiinsä kesken somen selaamisen.
“Minä tiedänkin mitä äiti ja isä ostavat sinulle joululahjaksi.”
Gemman pikkuveljen hymy nousi ensin tämän toiseen suupieleen ja sitten toiseen. Gemma tiesi, että pikkuveli oli kertonut tietävänsä lahjasta siksi, että hän tiesi Gemman kihisevän innostuksesta kuulla mikä lahja olisi. Ja juuri niin Gemma teki! Jos he olisivat olleet samassa huoneessa, Gemma olisi hyökännyt pikkuveljensä kimppuun, ja pakottanut totuuden esiin.
“Mikä se on!”
Gemma kiljaisi, vaikka hän ei halunnut tietää etukäteen mikä lahja oli. Paitsi, että hän halusi. Hurjan paljon, ja kenelle hänen pitäisi nyt esittää kärsivällistä ja rauhallista ihmistä!
“En tietenkään kerro.”
“Kyllähän kerrot,” Gemma laski virkkaustyön käsistään ja yritti osoittaa veljeään uhkaavasti sormellaan. Gemman vaaleanruskeat hiukset valahtivat hänen silmilleen, ja hän joutui lopettamaan uhkailunsa pyyhkäistäkseen ne takaisin korvan taakse. Gemma oli erehtynyt leikkaamaan lyhyen polkkatukan viime kesänä. Onneksi hänen hiuksensa kasvoivat nopeasti, joten nyt ne sai jo jonkinlaiselle ponnarille tai lyhyelle letille. Gemma ei vain ollut jaksanut tänään nähdä sitä vaivaa. Ja nyt se söi tehoa hänen uhkailultaan.
“Onko se jokin kristalli? Unisieppari? Baja huppari?” Gemma luetteli kaikki lahjat, jotka muisti saaneensa vanhemmiltaan aiempina vuosina. Pikkuveljen ilme ei paljastanut mitään. “Tarot-kortit?”
“Olet aivan hakoteillä.”
“En voi olla. Äiti ostaa lahjat aina Natural High Healing festareilta. Minun täytyy vain selvittää keitä siellä on viime kesänä ollut myymässä tuotteitaan ja…”
“Väärin.”
Pikkuveli säteili voitonriemuisena selvästi tyytyväisenä siitä, että keskustelu käytiin videopuhelun välityksellä. Gemma yritti rauhoittaa itseään keskittymällä hengitykseensä, mutta ei voinut sille mitään, että kaikista maailman ihmisistä hänen pikkuveljensä oli ainoa, joka osasi ärsyttää häntä näin.
“Mikä se on?” Gemma kysyi teeskennellyn rauhallisesti. Hän jatkoi tenttaamista, vaikka ei välttämättä edes halunnut tietää. Hän halusi, että lahja olisi yllätys, mutta samaan aikaan hän tiesi, ettei pystyisi rauhoittumaan ennen, kuin tietäisi mikä lahja on.
Gemman kiinteän tuijotuksen alla hänen pikkuveljensä silmät liikkuivat hieman Gemman sivulle ja sitten takaisin Gemmaan. Gemma käänsi katseensa pikkuveljen katseen suuntaan välittämättä edes esittää, ettei olisi huomannut. Suoraan Gemman vieressä, koivupuusta rakennetun vaalean senkin päällä, oli Gemman rakas Aarikan monivärinen pässiveistos.
Gemma katseli Herra Söpöliiniä (sillä nimellä hän kutsui pässiveistosta silloin, kun kukaan ei ollut kuulemassa), sitten veljeään, sitten taas Herra Söpöliiniä, ja sitten veljeään.
“Mitä sinä tarkoitat?”
Pikkuveli huokaisi luovuttaneena. Siinä, missä Gemma oli huono sietämään yllätyksiä, oli hänen pikkuveljensä aivan onneton pitämään salaisuuksia. Heidän vanhempansa olivat tehneet valtavan virheen, jos he todella olivat kertoneet mitä he aikoivat ostaa Gemmalle.
“No he ajattelivat ostaa kaverin tuolle.”
Gemma valahti valkoiseksi. Herra Söpöliini oli hänen rakkain koriste-esineensä, ja olihan hän monta kertaa miettinyt, että joskus hankkisi toisenkin pässin. Ainoa haaste asiassa vain oli, että Herra Söpöliinin kokoinen XL pässi maksoi melkein 2000 euroa! Ostettuaan Herra Söpöliinin Gemma oli vielä valehdellut äidilleen, että se oli maksanut vain 20 euroa. Sekin oli ollut äidin mielestä paljon.
“Eivät kai?”
“Aikovat he.”
“Pienemmän varmaan?”
“Ei, kun tuollaisen ison. Niin äiti sanoi. Sitä varten he kävivät täällä viime viikolla, kun he eivät halunneet, että kukaan tuttu näkee, että he hipsivät Aarikan liikkeeseen ja…”
“Tämä on kamalaa!” Gemma tunsi poskiensa lehahtavan tulikuumiksi. Nyt hänen äitinsä tiesi minkä hintainen Herra Söpöliini oli. Nyt hänen vanhempansa ostaisivat hänelle aivan liian kalliin lahjan, ja mitä hän oli antamassa, virkatun pingviinin ja ampiaisen. Nyt…
“Eikä ole. Rauhoitu.”
“On! Se on liian kallis! Äiti sanoi, että jo 20 euroa on paljon tuollaisesta pässistä ja se oli vale, tuo maksoi oikeasti paljon enemmän!”
“Minä tiedän, Gemma, ihana ja viisas isosiskoni. Tuon pässin googlaaminen ei ole kovin vaikeaa.”
Gemma vilkaisi pikkuveljeään ilmeettömästi. Jos hänen kasvoillaan koskaan oli ollut se meemeistä tuttu, kuuluisa tonnin seteli -ilme, oli se hänen kasvoillaan varmasti nyt.
“Sinä et ymmärrä. Se on aivan liian kallis lahja.”
“Ei, Gemma, sinä et ymmärrä. Kyse ei ole rahasta. Sinun pitäisi tuntea omat vanhempasi. Rauhoitu.”
Gemma aloitti jälleen äitinsä opettaman hengitysharjoituksen saadakseen itsensä rauhoittumaan. Hetken hengittelyn jälkeen hän nyökkäsi kameralle kuin merkiksi pikkuveljelleen, että tämä saattoi jälleen puhua.
“Kyse on siitä, että äiti on huomannut sinun pässisi auran muuttuvan mustemmaksi. Hänen mielestään se on yksinäinen. Äiti ei pysty rauhoittumaan ennen kuin sinun pässillesi on hankittu kaveri, ja sen aura huokuu taas sateenkaaren värejä.”
“Mutta…”
“Ja kun äidin pitää pelastaa joku, sinä tiedät, ettei raha ole silloin olennainen tekijä. Etkä voi oikeastaan antaa äidille parempaa joululahjaa kuin sen, että hän pääsee pelastamaan jonkun. Olkoonkin se sinun pässisi.”
Gemma tyrskähti nauruun. Hän pudisteli hetken päätään epäuskoisena kunnes muisti, kuinka hänen vanhempansa olivat juuri pari päivää sitten ehdottaneet, että he viettäisivät joulua ensimmäisen kerran Gemman pienessä kerrostaloasunnossa. Gemma oli hämmästellyt ehdotusta, mutta tietysti. Hänen äitinsä halusi nähdä, että Herra Söpöliinin aura lähtisi muuttumaan pikkuhiljaa parempaan suuntaan tämän saatua kaverin.
“Äiti on ihana.”
“Niin on. Ja sinä olet ihana. Ja sinun pässisi on ihana. Voit sanoa sille terveisiä, että kohta masennuksen päivät ovat ohi.”
“Tuletko sinäkin tänne jouluna?”
“Tottakai. Äiti kutsui minut jo. En jättäisi tällaista auran kirkastumisen spektaakkelia näkemättä mistään hinnasta. Ja on se yhteinen joulukin ihan kiva.”
Gemma hymyili veljelleen. Pikkuveli hymyili takaisin. Miten onnellinen hän olikaan näiden maailman ihanimpien ihmisten ympäröimänä.
“Haluatko nukkua sohvalla?”
“En sentään. Joku raja. Minä rakastan teitä, mutta aion nukkua hotellissa. En saisi kuitenkaan unta kahden pässin säteillessä uuden alun valoa ympäriinsä.”
Gemma osoitti taas sormellaan uhkaavasti tabletin näyttöä. Pikkuveli vain nauroi hänen uhittelulleen.
“Tarkkana nyt, isosisko. Tontut katselee.”
