Nimi: Odotus
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Hahmot: Euphemia Potter ja Gladys Piskuilan
Tyylilaji: draama
Haasteet: 12+ virkettä, kierros XXI (sanat lopussa spoilerin alla)
A/N: Hassua, etten ole ikinä aiemmin kirjoittanut näistä hahmoista, vaikka mulla on heihin liittyen aivan hirvittävän laaja headcanon. Virkehaasteen sanat sattuivat nyt kuitenkin sopimaan heihin. Tässä eletään elokuuta 1959, eikä Euphemialla ole vielä aavistustakaan, mitä seuraavana vuonna tulee tapahtumaan.
PS. Luin Potterwikistä, että kärvihirpäspuskat tuoksuvat aina siltä, minkä uskovat kohdettaan houkuttelevan.
OdotusGladys Piskuilan kulki kohti Godrickin notkon postikonttoria vatsa paisuneena kuin ylikypsä hedelmä. Euphemia Potter huomasi Gladysin kuistin suuresta ikkunasta, eikä hänen enää tehnyt mieli lähteä ulos. Viimeksi tyttö oli väittänyt, ettei lapsi syntyisi ennen kuin routa olisi maassa, ja kun Euphemia oli kohteliaasti epäillyt, ettei siihen niin kauaa menisi, oli tyttö viattomalla äänellään huudahtanut, ettei Euphemia voinut näistä asioista mitään tietää.
Euphemia istahti kuistinpenkille suuressa ruukussa valtoimenaan kukkivan, suklaamuffinssintuoksuisen kärvihirpäspuskan taakse ja siellä lymyillessään hän tunsi itsensä sadun ilkeäksi, vanhaksi noidaksi. Gladys lähti aina samaan aikaan postikonttoriin, hän kävi siellä sadepäivinäkin, sillä parantaja oli käskenyt hänen kävellä päivittäin, niin Gladys oli Euphemialle kertonut. Parantaja oli neuvonut sopivan kävelylenkin pituuden, kellonajan ja kävelyvauhdin, ja Gladys joka noudatti sokeasti aikuisten antamia ohjeita, noudatti niitä nytkin pilkuntarkasti. Synnissä siinnyt syntymätön kiitti, kasvoi ja kukoisti.
Äkkiä Euphemia huomasi Gladysin tähyilevän Potterin pihan suuntaan ja viittovan kiukkuisesti jollekulle. Euphemia painautui kiireesti alemmas, ja kuistin rehevinä elävät kasvit levittivät avuliaasti lehtevät oksansa hänen mahon ruumiinsa ylitse. Lasiset ikkunat sumentuivat sanattoman loitsun voimasta.
Kun Euphemia rohkeni jälleen katsoa kadulle, hän huomasi joidenkin lasten juoksevan hihitellen kirkolle päin.
”Huora, huora!” lapset hihkuivat, ja kasviensa suojaavassa varjossa istuva Euphemia tunsi olonsa vielä pahemmaksi ja raukkamaisemmaksi kuin hetki sitten.
Siitä huolimatta hän päätti vielä odottaa ennen kuin lähtisi ulos.
Euphemia tiesi, että Gladys oli kyllä naimisissa, se mies, Todd Piskuilan, oli vienyt hänet taikaministeriön erikoisluvalla vihille, niin sanomalehdessä oli kerrottu. Siitä oli nyt kaksi kuukautta, ja Tylypahkaan oli valittu uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, noita tällä kertaa, senkin Euphemia oli lukenut lehdestä.
Euphemia kutsui loitsulla keittiöstä pussillisen suklaamuffinsseja. Salakavala makeannälkä oli yllättänyt hänet viime aikoina usein, lähes yhtä usein kuin kaikennielevä sysimusta kateus, jota hän ei vielä vuosikymmentenkään jälkeen osannut kohdata.
Kun Gladys palasi postikonttorilta ja lyllersi verkkaisin askelin takaisin kotiinsa, sulki Euphemia tyhjän muffinssipussin, taitteli sen taskuunsa ja lähti ulos kadulle, joka viimein oli autio.
1. kypsä 2. mieli 3. routa 4. satu 5. sade 6. kello 7. synti 8. viittoa 9. elävä 10. lasinen 11. juosta 12. varjo 13. odottaa 14. sanomalehti 15. kaksi 16. muffinssi 17. salakavala 18. verkkainen
