Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)  (Luettu 2112 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 155
Nimi: Elämä pelissä
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Fandom: Sherlock (BBC)
Paritus: Sherlock/John
Tyylilaji: Humoristinen romantiikka
Vastuuvapaus: Sherlockin oikeudet kuuluvat aivan muille tahoille kuin minulle. En saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.
Varoitukset: Sisältää itsemurhalla vitsailua
   
Yhteenveto: Sherlock tekee uskon hypyn ja John elvyttää väitetysti väärässä rytmissä.

Alkusanat: Osallistun tällä fikillä Tropes II -haasteeseen troopilla sports!AU. Oli muuten niin vaikea trooppi, että näinkin lyhyttä ja höpsöä fikkiä tuli pyöriteltyä pieni ikuisuus. Fikin nimi on lainattu Sherlockin ykköskauden kolmosjakson nimestä, jonka Ylen palkkaama kääntäjä suomensi aikoinaan muotoon "Elämä pelissä".




Elämä pelissä


"Tylsää, eikö vain? Tämä elämä."

"…"

"Niin ennalta arvattavaa, niin kuvottavan helppoa. Sen kuin hypätään yhdessä alas, kieputaan hetki ilmassa ja otetaan kultaa. Taas."

"…"

"Olen niin kyllästynyt, että voisin vaikka tappaa itseni. Entä sinä?"

"…"

"Älä turhaan vastaa. Näen mitä katselet. Voi sinua, Sherlock. Olen niiiiin pettynyt sinuun. Olet iskenyt silmäsi tuohon tiimin uuteen lääkäriin."

"Watson."

"Mitä?"

"Hänen nimensä on Watson, John Watson."

"Olkoon vaikka James Bond, mutta jos killittelet hänen peräänsä noin nälkäisesti vielä sekunninkin, vannon että poloinen sydämesi palaa poroksi."

"Ei minulla taida olla sydäntä poltettavaksi."

"Hahhaa, voi eipä varmaankaan. Toivottavasti Johnny-kulta pitää sydämestäsi hyvää huolta. Murjoo ja rusentelee sitä ajattelemattomuuttaan ainoastaan viikonloppuisin."

"Huolenpitosi on liikuttavaa."

"Ja täysin aitoa. Mutta mitä jos nyt vain hypättäisiin?"

"Anna minulle vielä hetki."

"Minä voin antaa vaikka kaksi, mutta kisan järjestäjät eivät. No niin. Sinä ja minä. Ja viimeinen hyppymme. Tähän kaikki päättyy."

"Onko pakko olla noin hirvittävän dramaattinen?"

"No mutta tietenkin. Draamahan pitää minut hengissä."

"Hmm..."

"Toki sinun härnäämisesi myös. En tiedä mitä tekisin, jos en saisi syöksyä kanssasi alas hyppytornista yhä uudestaan ja uudestaan.

"…"

"Kenties ryhtyisin kutomaan maailman mutkikkainta rikosvyyhtiä. Pankkimurtoja ja vankilapakoja. Suuria petoksia. Ihan vain viihdykkeeksi ja henkeni pitimiksi."

"…"

"Mutta täytyy myöntää, että silkka ajatuskin uuvuttaa."

"…"

"Onneksi siis olet parini ja annat elämälleni tarkoituksen."

"Mitä luulet, millä todennäköisyydellä John ryntäisi pelastamaan minut, jos päätyisin kolmosvoltista suoraan vatsalleni ja menettäisin tajuntani?"

"Hahaha. Ha. Ha. Sataprosenttisen varmasti. Yhtä varmasti kuin sinä olet pelkkiä suuria puheita. Aivan niin kuin muka uskaltaisit riskeerata voittomme jonkin pahaisen puoskarin –"

"Nähdään alhaalla, Jim. Jos selviydyn elossa."

"…"

"…"

"Aijaih. Sillä lailla. Noooo, jos et tuohon loikkaasi kuolekaan, niin minä kyllä vielä nyljen nahkasi ihan omin pikku kätösin, Sherlock Holmes."


*


"Elvytät väärässä rytmissä. AH, HA, HA, HA, STAYIN' ALIVE, STAYIN' ALIVE! Miten vaikeaa se voi muka olla?"

"Helvetin vaikeaa, näemmä."

"Kuulehan, tuolla kauempana katsomossa näemmä eräs vanhempi rouva olisi kovasti lääkärin tarpeessa, voisitko mitenkään rynnistää sinne auttamaan? Sinua ei tarvita tässä näin."

"Oletkos sinä muka jokin hengenpelastuksen mestari sitten?"

"Paremminkin uimahyppyjen Napoleon."

"Just."

"Mutta pystyn silti huomaamaan, että otteissasi on haparointia, arvon tohtori. Pelkäätkö kariesta, kun et anna suusta suuhun ollenkaan?"

"Olisitko jo hiljaa."

"Vai huuliherpeskö huolettaa?"

"Nyt se turpa tukkoon, Moriarty!"

"Öghghggöhh, John."

"Hei, hyvä että virkosit. Ja muistat nimeni, hienoa."

"Tosi hienoa. Oikein ällistyttävän, loistavan, suurenmoisen upe-"

"SHHHHHH! Sherlock? Mikä on olo?"

"Nälättää."

"Ahaa. Sehän hyvä. Eiköhän yksi paikka ihan nurkan takana ole auki. Kelpo italialaista. Voisin vaikka viedä sinut sinne."

"Ah, köh, minä –"

"Ellei sinulla ole jo lounasseuraa."

"Ei. Ole. Siis seuraa. Tai muutakaan. Köh."

"Mahtavaa. Yski vain kaikki kloorivesi ulos."

"Krrköh. Eikä poikaystävää. Sitä varsinkaan. Vielä."

"Voi hyvä luooooja."

"Mistä arvasitkin, että olin kysymässä sitä seuraavaksi."

"En, köhh, harrasta arvailua."

"Mmm. Mitä sitten harrastat?"

"Oi että kun mieleni tekeekin yhtäkkiä oksentaa."

"Köh, minä, köhhöh –"

"Kädet sinulla ainakin on kuin viulistilla."

"Asdfghklg. Ta-tai siis…. Olet aika etevä."

"Harrastan arvailua. Silloin tällöin osun myös oikeaan."

"UuuUUUGH, voi ettien että ja hellanlettas, voisitteko te sokeripupuset jo mennä ja tukehtua yhteiseen lihapullapastaanne. Tai vaikka karata suoraan naimisiin, mitä se minua liikuttaa."

"Taisi olympiakullan menetys kirpaista poikkeuksellisen lujasti."

"Hän on vain kateellinen."

"Vai mustasukkainen?"

"PAHHHAH!"

"Vihdoinkin hän lähti. Mentäisiinkö siis?"

"Naimisiinko?"

"Ei kun pastalle."

"Ah, mennään. Mennään vain."

"Naimisiin sitten vasta puolen vuoden päästä. Kirkkoihin on yleensä jonoa."

"…"

"…"

"…"

"Kunhan vitsailin."

"Vitsailitko?"

"Halusin vain nähdä tuon hyppyparisi ilmeen."

"Hän on jo aika kaukana. Tänne näkyy enää pelkkä takaraivo."

"Niin. Niin tosiaan."

"No mutta. Pastaa siis. Pidetään kiirettä, valmentajani näyttää lähestyvän."

"Hänelläpä kesti. Olit sentään pinnan alla hyvän tovin."

"Hän ei ole juoksumiehiä."

"Mitä miehiä hän sitten on?"

"Kuningattaren miehiä kai, en minä tiedä."

"Tarkoitat varmaan kuninkaan miehiä."

"Miten niin?"

"Siis siten että meillä on nykyään kuningas eikä kuningatarta."

"… Todellako?"

"Joo-o. Et ole tainnut seurata aikaasi."

"Olen seurannut sinua. Tarkkaan. Eiköhän se riitä."

"Miten tuo kuulostaakin yhtä aikaa sekä häiriintyneeltä että seksikkäältä."

"Sheerlock –"
 
"Vauhtia, John. Ei anneta veljeni saada meitä kiinni. Kanna minut, jos muu ei auta."

"Veljesi? Eikö hän olekaan valmentajasi?"

"Hän on valitettavasti molempia. Äkkiä! Otatko minut reppuselkään vai palomiesotteeseen?"

"Voin ottaa sinut ihan miten vain."

"…"

"…"

"…"

"Hei, hei, Sherlock, ihan rauhassa. Muista hengittää."

"Yritetään. Mutta, mutta jalkani eivät tosiaankaan kanna."

"Ei se haittaa. Sitä sattuu. Tulehan."

"Mieluummin odottaisin, että päästään sänkyyn."

"…"

"…"

"…"

"Tai tottahan toki seksinkin kanssa kuuluisi odottaa avioliittoon asti, mutta ajattelin että –"

"Vitsailet varmaan?"

"Öh. Vain jos sinäkin vitsailit aiemmin."

"No tuota. En minä ehkä vitsaillut."

"Erinomaista. En minäkään."

"Loistavaa."

"Eli ensin pastaa, jonka jälkeen vapaavalintaisessa järjestyksessä seksiä ja häät. Entä mihin väliin suudellaan?

"Vaikka tähän väliin. Tai no, karataan veljestäsi ihan ensiksi ja sitten."

"Ja sitten."


« Viimeksi muokattu: 08.10.2024 07:54:59 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 575
  • ava+bannu Ingrid
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #1 : 08.10.2024 22:00:50 »
Uijuma, mitä silmäni näkevätkään, uutta Sisilja!Johnlockia!

Hih, oli hauska ennen tämän lukemista arvailla, että minkä urheilulajin olit heille miettinyt. Vähän mietin, että olisitko mennyt ilmeisellä ja valinnut rugbyn, mutta mitä vielä! Ja Sherlock ja Moriarty siellä parina pariurheilussa, kuinka hyvä. :D Totta kai Mycroft on myös valmentaja, hän jotenkin sopii siihen hommaan hyvin, kun saa käskyttää Sherlockia tekemään jotain. Toivottavasti myös Greg on jossain taustajoukoissa! Ehkä hän on ruokavastaava tai fysioterapeutti.

Sherlockin ja Jimin keskustelua oli kiva seurata, ja jotenkin näin molempien ilmeet, vaikka niistä ei mitään kerrottukaan. Muutenkin oli kiva yllätys, että ficci oli kokonaan dialogia. Tämä kerronta karsii kaiken muun ja paljon jää lukijalle itselleen pääteltäväksi ja oli kiva jumppauttaa aivojaan, että missä mennään ja kuka puhuu. Tykkäsin varsinkin siitä, että lukija ei ficin alussa edes tiedä, ketkä ovat puhumassa, kunnes dialogi ja tapa, jolla puhuja käyttää sanojaan, paljastaa sen. Jokaisella kuitenkin on ne omat maneerinsa puhua ja oli kiva bongailla niitä tästä.

Lainaus
"Hän on valitettavasti molempia. Äkkiä! Otatko minut reppuselkään vai palomiesotteeseen?"
"Voin ottaa sinut ihan miten vain."
Oh, John!!!

Ihan olen sitä mieltä, että se heidän suutelu sopii joka väliin, mutta ehkä tosiaan on kätevämpää ensin juosta karkuun Mycroftia. :D Olipa ihanan leppoisa ficci (vaikka Sherlock nyt tietysti vähän menikin satuttamaan itseään ja sabotoimaan mitalimahdollisuutensa)! Kivaa lukea näistä kahdesta ja vielä näin yllättävässä AU:ssa, joka kuitenkin sopi heille tosi hyvin.

Kiitos paljon tästä ilahduttavasta lukukokemuksesta! ^^ 
Hyppää lehtikasaan!

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #2 : 08.10.2024 22:46:20 »
Eehhehee. Katoin koko ajan että noi hienot "pistereplat" oli tää: 😑 mikä kyllä soveltui hienosti moneen kohtaan ;D

Tykkäsin erityisesti, miten tää avautui pikkuhiljaa. Kun alussa oli vähän pihalla että kuka puhuu ja mitä ihmettä, jaa hypätään yhdessä,  anteeksi mitä, uima-altaaseen ja hyppytornista???

Niin Sherlockin tapaista vetää överiksi ihan vaan että pääsee (Johnin) huomion keskipisteeksi ;D mut onneksi John oli nopeesti kärryillä!

Ainiin, ekstrakiitokset hienoista puujalkasista haha, nauraa hihittelin antaumuksella 😄 ja suosikkini Mycroftikin saapui vaikkakin tapansa mukaan vähän myöhässä (vaiko kalkuloidusti juuri oikeaan aikaan, hah!)
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 155
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #3 : 09.10.2024 21:52:28 »
Grenu, uijuma on kyllä aivan ihana reaktio, kiitos siis kun sain virnuilla riemuissani jo heti sun kommentin alkumetreillä! Pähkäilin muuten huolella, minkä urheilulajin valitsisin (Sherlockista kirjoittaminen oli jonkinasteinen selviö ;D), ja rugby olisi kieltämättä ollut klassinen valinta! Mietin myös hetkisen nyrkkeilyä ja, hih, painia, koska siinä olisi saanut tyypit kivasti ihokontaktiin, mutta sitten tulin ajatelleeksi alkuperäistarinoita ja sitä, että olisi ihan veikeää panna Sherlock ja Moriarty uimahyppimään, he kun kaanonissa kuuluisasti taistelevat Reichenbachin kielekkeellä (ja vain toinen putoaa veteen, niin kuin tässä fikissäkin, hahaa!). Mycroft pääsi mukaan ihan viime metreillä, ja Greg ei nyt tällä kertaa päässyt tekstiin asti ollenkaan, mutta aivan varmasti tekee kulisseissa parhaansa fysioterapeuttina (tai apuvalmentajana Mycroftin hellässä alaisuudessa, ah!).

Aivan mahtavaa kuulla, että puhujista sai selvää! Halusin säilyttää pienen mysteerin varjon häivän, siksi en laittanut lajiakaan alkuteksteihin. Ja oon niiiin samaa mieltä, että Sherlockin ja Johnin sopii pussailla joka välissä, ihan piti itseäni suitsia, jotta sain heidät malttamaan vielä hetken, koska muutoinhan Mycroft olisi saanut heidät vielä kiinni, juoksemattakin. ;D Kiitos superisti kommentistasi, se ilahdutti mua niin!


Bbuttis, mua naurattaa ihan laittoman paljon tuo sun tulkinta noista pistereploista! Se tosiaan sopii kuin nenä päähän osaan näistä kohdista, ja osassa se luo kerrassaan viehättävän ristiriidan. Ihan täydellistä, kiitos!

Ihanaa, että tää fikki aukeni lukijalle, ja pikku hiljaa, kuten pitikin! Hehe, mainiota että Sherlockin meininki tuntui hahmouskolliselta! Kyllähän sitä överiksi vetää mitä vain huomion ja rakkauden vuoksi – etenkin kun fikkaaja pakottaa. :') Ja ihihihii, erinomaista, että puujalat kolisivat korvaasi onnistuneesti! Kiitos hirmuisesti, kun luit ja kommentoit, yllätyin valtavan iloisesti!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Angelina

  • holly jolly
  • ***
  • Viestejä: 6 789
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #4 : 09.10.2024 22:13:54 »
Naaaww, tää oli aivan ihana ♥ Hyvin näyttää johnlock taipuvan myös sporttiseen muotoon, ainakin sun kirjoittamana ;) Dialogi toimi tässä myös loistavasti ja minäkin tykkäsin siitä, että asioita paljastui pikkuhiljaa!

Lainaus
"Watson."

"Mitä?"

"Hänen nimensä on Watson, John Watson."

Siis korviaan myöten Johniin ihastunut Sherlock oli niiiiiin herkkua 🤤 Samoin kuin dramaattinen ja ärsyyntynyt Moriarty - ihan loistava ajatus laittaa hänet Sherlockin uimahyppypariksi!

Lainaus
"Mitä luulet, millä todennäköisyydellä John ryntäisi pelastamaan minut, jos päätyisin kolmosvoltista suoraan vatsalleni ja menettäisin tajuntani?"

TÄMÄ 😂 En kestä!! Osaa se Sherlock dramatiikan itsekin, eikä siinä paljon kultamitalit kiinnosta, kun vaihtoehtona on saada elvytystä tohtori Watsonilta ;)

Kerkesitkin näemmä väliin, mutta piti nimenomaan sanomani, että Sherlockin ja Moriartyn lajivalinta oli osuva ja hauskasti canoniin sidottu! En juurikaan oo lukenut ficcejä joissa Moriarty olisi varsinaisesti ollut mukana, mutta tähän hän sopi kuin nenä päähän :3

Ja TIETENKIN John on aivan yhtä innoissaan Sherlockista, koska kuinkas muutenkaan. Hihkuin täällä onnessani, kun heti elvytyksen jälkeen päästään yhteisymmärryksessä niin pastaan, häihin kuin seksiinkin ;) Nyt äkkiä Mycroftia karkuun ja onnelliseen auringonlaskuun <3 Kiitos iltani piristyksestä :'3


“I don’t find you that interesting.”
“You will.”


grafiikat © Inkku ♥

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 421
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #5 : 14.10.2024 20:30:00 »
Ah olipa tää herkullinen sport-AU! Uimahyppyasetelma on nerokas, ilahduin tosi paljon kun alkupuolella aloin hoksata että tosiaan Sherlock ja Moriarty ovat siellä valmiina hyppäämään, vähän niin kuin canonissakin, mutta ainoastaan vähän :D Sherlockin vaarallinen hyppy flirttailutekniikkana on erittäin omistautuva ja onneksi myös erittäin toimiva tässä, täydet pisteet kirjaimellisesta heittäytymisestä hänelle. Ihanaa että tässä oli sekä oivaltavia canon-viittauksia että sitten tällainen hiukan canonia rohkeammin Johnin perään lähtevä Sherlock!

Oli myös huippua miten tässä pystyi seuraamaan puhujien äänien ja sisällön pohjalta, että kuka puhuu milloin! En jäänyt asiaa mitenkään kummemmin pohtimaan vaan luin eteenpäin ja luotin siihen, että kertojat hahmottuvat, ja niin ne hahmottuivatkin.

Pari lempikohtaa:

Lainaus
"Krrköh. Eikä poikaystävää. Sitä varsinkaan. Vielä."

Hyvin smoothia.


Lainaus
"Vauhtia, John. Ei anneta veljeni saada meitä kiinni. Kanna minut, jos muu ei auta."

"Veljesi? Eikö hän olekaan valmentajasi?"

"Hän on valitettavasti molempia. Äkkiä! Otatko minut reppuselkään vai palomiesotteeseen?"

"Voin ottaa sinut ihan miten vain."

Tässä ensin tuo "Kanna minut, jos muu ei auta", ja Mycroftin tuplarooli canon-viitteineen, ja sitten se että kantamiseen palataan hoputtaen ja että palomiesotekin on mahdollinen, ja sit vielä Johnin ystävällinen lupaus lopussa, ah onnea!

Mä iloitsin suuresti myös nimestä, joka tuntui kuvaavan hyvin sekä urheilugenreä että tämän dramatiikkaa, ja ihan erinomaista että se oli vielä jakson suomennoksen nimikin, olin ehtinyt jo unohtaa sen.

Kerrassaan mainio sport-AU <3
Avatar: Parris
Fikkilistaus

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 517
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #6 : 14.10.2024 21:56:57 »
Tulenpa nyt kommentoimaan tätä asianmukaisesti myöskin! Kannatti pyöritellä, tämä on nimittäin niin mainio. Miten paljon yksityiskohtia, tunnetta ja canon-viittauksia saakaan mahtumaan pelkkään dialogiin! Huvitti kuvitella Sherlock ja Moriarty hyppypariksi, siis että ne ovat lukemattomia kertoja nököttäneet siellä telineessä ja hypänneet sitten kultaan, miten paljon väittelyä ja sanailua se on pakostikin pitänyt sisällään! Mutta nyt taisi menestyksekäs yhteistyö loppua, kun tilalle tarjoutui elämä Johnin kanssa. Jim otti sabotaasin itse asiassa jopa kohtuullisen tyynesti! Tai ajaako tämä sen nyt sitten alamaailmaan, who knows.

Voinko hehkuttaa vielä uudemman kerran näitä yksityiskohtia! Vaikkapa sitä, että kenenkäs miehiä Mycroft nyt onkaan, varmaan kuningattaren, ei kun kuninkaan! Kyllä joutuu maailman kehityksen mukana juoksemaan myös Mycroft. Täytyy myös arvostaa Johnia, joka selvästi osasi tulkita tämän vähän brutaalin flirttalilun juuri siksi miksi pitikin. Jos kuuluu yhteen kaikissa universumeissa niin tietysti myös sportti-sellaisessa. On nämä kyllä, aina vaan. <3
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 155
Vs: Sherlock (BBC): Elämä pelissä (Sherlock/John, S)
« Vastaus #7 : 15.10.2024 21:42:42 »
Angie, miten ilahduinkaan kun näin sun kommentin! Ja ilahduin lisää kun totesit, että Johnlock taipui sporttiseen muotoon, sillä vitsit mää tappelin tämän kanssa! En edes osaa sanoa, mikä teki urheilutodellisuudesta niin haastavan, en vaan jotenkaan ollut saada näitä tyyppejä aseteltua urheilemaan, vaikka hehän jahtaavat juoksujalkaa harvase ilta niitä Lontoon rikollisia. ;D Dialogimuoto saapui ikään kuin pelastajakseni, päätin ettei mun tarvitse keskittyä itse urheilusuorituksen kuvaamiseen, kun paljon tärkeämpäähän on Johnin ja Sherlockin väliset tunteet! :> Ihanaa että tykkäsit erittäin ihastuneesta Sherlockista – ja Moriartysta hänen hyppyparinaan! Oikeastihan heidän parittamisessaan (höhöö) ei liene mitään mieltä, jos realismia hakee, sen verran eri pituisia he ovat, ja luulisi, että tällaisessa synkkalajissa kuin uimahyppy parien pitäisi olla enemmän samankokoisia. Vaan mistäs minä oikeasti tiedän, ja vielä vähemmän piittaan, sillä mun oli aivan pakko saada Sherlock ja Moriarty yhdessä hyppytorniin! Hauska muuten kuulla ettet ole lukenut Moriartysta juurikaan fikkejä, niitä oli yhteen aikaan Finissä tosi paljon, mutta täytyy myöntää, etten ole itsekään kirjoittanut hänestä hetkeen, kun Johniin ja Sherlockiin on niin helppo tyystin uppoutua. Ihanaa että fikki sai sut hihkumaan, niin myös hihkutti sun kommenttisi mua! Kiitos kiitos siis!


lurikko, aii että mua alkoi naurattaa, kun annoit Sherlockille pisteitä "täydellisestä heittäytymisestä"! ;D Arvostan tavattomasti näin oivallista sanavalintaasi, kiitos! Kiitos riemastuttavasta kommentistasi muutoinkin, sekä siitä kun ylipäätään kannustit kirjoittamaan tämän! <3 En aivan saanut sataan sanaan tiivistettyä asiaani, mutta dialogia siitä tuli ja valmista! Oon hirmu iloinen, että puhujat hahmottuivat sitä mukaa kun luit eteenpäin, jes! Oon myös tosi mielissäni, että lainasit just noi kohdat, iloitsin jo itseksenikin kun pääsin tekemään Sherlockista super rohkean ja toooosi smoothin ja heh, muovaamaan taas kerran Johnista unelma!Johnini, joka lupaa tietenkin ottaa Sherlockin ihan miten vain ja milloin vain. Ystävällinen lupaus todellakin! :> Ja hei, ihanaa että mainitsit tämän nimen erikseen, koska olin kauhian ylpeä, kun se tuli mieleeni! Ne jaksojen nimien suomennokset ovat heikko kohtani, ne ovat ihan laittoman hienoja ja sööttejä.


Ricolette, kiitos kiitos myös sulle sekä niin ihanasta kommentista että tsemppauksesta kun kirjoitin tätä ja tuskailin! Ei tästä varmaankaan olisi tullut valmista fikkiä ilman kannustusta. <3 Ajatus Sherlockista ja Moriartysta hyppyparina oli munkin mielestäni huvittava, mutta toisaalta heissä on sitä sellaista kisailufiilistä itse sarjassakin. Ja oot muuten niin ihanan tarkkanäköinen todetessasi, että Jim suhtautuu kovin tyynesti siihen, että Sherlock vaan päättää pilata niiden kisan ja heittäytyä rakkauden pelastettavaksi. ;D Ehkäpä häntä ei yhtään haittaa lopettaa jo tappavan tylsäksi käynyt urheilu-ura ja siirtyä rötösten pariin, tai kenties kosto vielä vaanii Sherlockia nurkan takana…  tai mahdollisesti kirjoittaja hukkasi Moriartyn motiivit siinä samassa kun sukelsi kirjoittamaan pääparin flirttiä. : DDD Ja canon-viittaukset on minusta aivan parhaita, niitä on aina yhtä ihana viljellä ja aivan ihanaa on myös, kun lukijat niitä bongailevat! Liikutuin myös tuosta toteamuksestasi, että "jos kuuluu yhteen kaikissa universumeissa niin tietysti myös sportti-sellaisessa". Nyyh, niinpä!! <33
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!