Ficin nimi: Karvas voitto
Kirjoittaja: Meldis
Genre: drama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Cedric
Tiivistelmä: Cedric voittaa huispausottelun karvaasti.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 16.-22.9.2024 toisesta sanasta tuuli. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia. ^^
Karvas voitto
(tuuli, 350 sanaa)
Pienen hetken Cedric oli täydellisen onnellinen. Hän oli litimärkä, jäätävä tuuli kivisti joka puolelta ja hän ei edes nähnyt enää sateelta kaukana siintävää huispauskenttää. Mutta kaikki inhottavat tuntemukset katosivat hänen mielestään sillä sekunnilla, kun sai sormensa kylmän siepin ympärille. Hänen oli jopa vaikea ymmärtää, mitä oli onnistunut tekemään. Harry oli ollut aivan hänen kannoillaan vielä hetki sitten. Cedric karjui iloaan, mikä hukkui salamoiden paukkeeseen.
Jokin oli pielessä, sen Cedric aisti välittömästi, kun pääsi näköetäisyydelle joukkuetovereistaan. Maxine ja Anthony läimähtivät luudillaan häntä päin innoissaan, mutta yleisö ei mylvinyt Puuskupuhin voittoa ja Cedric näki, että maassa oli punamusta mytty, joka koostui opettajista ja Rohkelikon pelaajista. Cedric katsoi tarkemmin Maxinea ja tämän kasvojen iho oli kalpea kaiken sen kiihkon alla.
”Mitä nyt?” Cedric sanoi.
”Ankeuttajia”, Anthony henkäisi, vaikka edelleen hymyili. ”Niitä tuli kentälle. Satoja. Potter tippui luudaltaan.”
Kauhu kouraisi Cedricin vatsaa. Luuta totteli ajatusta nopeammin ja hetkessä Cedric oli kentällä ja kiiruhti kohti ihmisrykelmää. Juuri silloin rykelmä hajosi ja sen keskeltä nousi paareille nostettu Harry, joka retkotti niillä täysin voimattomana, melkein kuin hengettömänä. Cedricin rinnassa jyskytti. Dumbledore piteli sauvaansa ja lähti pelaajia ja oppilaita hätistellen kentältä.
”Onko hän -?” Cedric kysyi hädissään ensimmäiseltä eteen törmänneeltä Rohkelikon joukkuelaiselta. Se oli kalmankalpea Wood.
”Dumbledore sanoi, että selviää”, nuorukainen vastasi nieleskellen.
”En tajunnut...en huomannut…” Cedric takelteli. Sieppi pisteli hänen sormiaan vasten. ”Meidän pitää otella uudelleen. Tämä ei ole reilua”, hän täräytti. Weasleyn kaksoset seisoivat lähellä, katsahtivat toisiinsa ja sitten kapteeniinsa.
”Anna olla”, Fred sanoi ja pyyhki vettä silmiltään.
”Pyydän, pelataan uusi ottelu, kun Harry voi paremmin”, Cedric pyysi Woodilta, joka katseli maahan täydellisen luovuttaneena.
”Harry tippui luudalta, sinä et. Siinä kaikki”, Wood sanoi kitkerästi, pyöräytti luutaa käsissään ja lähti raahustamaan Cedricin luota kohti pukukoppeja.
”Cedric”, sanoi Herbert Cedricin selän takaa. Hänen joukkueensa oli myös laskeutunut takaisin kentälle.
”Tämä ei ole reilua”, Cedric intti heillekin.
”Jos he eivät halua uusintaa, et voi pakottaa heitä”, Herbert viittoi lannistuneisiin rohkelikkoihin.
”Mutta…tämä ei ole reilua”, Cedric toisti voimattomana.
”Ei, ei ole”, myönsi Malcolm ja huokaisi syvään. Anthony pudisti päätään yhtyen mielipiteeseen.
Cedric nosti nyrkkiään, jossa sieppi taisteli päästäkseen irti. Siinä ei ollut enää onnen tunnetta. Se tuntui vain karvaalta voitolta.
