Ficin nimi: Riivattu luurinrakkine
Kirjoittaja: Naks
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Paritus: Lucifer/Adam
Genre: Elämänviipale pienellä fluffilla, taustalla Sinner!AU
Summary: “Kuulehan, alkaisin tässä nukkua, joten jos maltat vaieta, arvostaisin sitä kovasti”, Lucifer tokaisi Adamille, joka pötkötti hänen vieressään peittonsa alle pujahtaneena ja möllötti puhelimestaan yhä jotain ratkiriemukasta.
A/N: Syyskuu on jolkottanut ihan kamalalla vimmalla eteenpäin, ja tuntuu, että tekstit vain jäävät puolitiehen etenemättä lainkaan niin näppärästi kuin haluaisi. Sitä se joskus on. 😅 Osallistuu Ikärajahaasteeseen (S) ja Otsikoinnin iloja II:een (esine/-motivaatio-otsikko).
***
Lucifer asettui mukavammin täkkinsä alle ja valmistautui suupielet hymyssä syleilemään unia, joita hänen alitajuntansa pian taas tuottaisi hänen riemukseen. Kunhan hän vain olisi saanut alkaa tavoitella niitä rauhassa.
“Kuulehan, alkaisin tässä nukkua, joten jos maltat vaieta, arvostaisin sitä kovasti”, Lucifer tokaisi Adamille, joka pötkötti hänen vieressään peittonsa alle pujahtaneena ja möllötti puhelimestaan yhä jotain ratkiriemukasta. Tämä oli hihitellyt hyvän tovin kuin humalainen hyeena, eikä se ollut Luciferia häirinnyt, päinvastoin, mutta nyt hän olisi ollut kiitollinen hiljaisuudesta.
“Juu, tämä loppuu ihan kohta”, kuului vastaus.
“Kumma kyllä sanoit samaa jo kymmenen minuuttia sitten.”
“Ihan kohta!” Adam toisti hykerrellen ja kurkisti peittonsa alta puhelimineen, jonka ruudun kirkkaudelle Lucifer siristi ärtyneenä silmiään. “Haluatko nähdä? Se on tällainen filtteriparodia yhdestä leffasta.”
“Tjaa...”
Ei sillä, etteikö Lucifer olisi arvostanut huumorin lukuisia lajeja, mutta monesta kulloinkin pinnalla olevasta mediailmiöstä hän oli hyvissä määrin ulkona. Adam taas tuntui olevan kaikesta vähintään puoliksi kärryillä ja valaisi häntäkin mielihyvin mistä lie kotkotuksista ja aivomädätyksestä, pyysi hän sitä tai ei.
“Jätän väliin”, Lucifer haukotteli. “Mieluiten katson tässä kohtaa filtterittömiä unia.”
Adam tyrskähti. “Kai meinaat filtterittömillä sitä, että ne ovat täynnä pervouksia?”
“No mutta totta kai.”
“Nannaa. Kai minäkin esiinnyn niissä?”
“Etpä juuri”, Lucifer tokaisi, ja Adamin vastaukseksi tarjoama tuhahdus kertoi, että hänen sarkasminsa oli kyllä ymmärretty, mitä nyt hänen soma pikku pässinpäänsä olisi halunnut kuulla olevansa niin kovin ihana valvemaailman ulkopuolellakin. “Tosin mitäpä minä mistään universioistasi, kun olet siinä oikeasti ihan käteni ulottuvilla?” hän jatkoi sipaistessaan Adamin käsivartta.
“Uuu, aika hienosti pelastettu.” Adam kohotteli kulmiaan ja suli ilkikuriseen hymyyn, kun hän tarjosi paijaavia kosketuksiaan tämän sänkiselle poskellekin.
“Hyvää yötä sitten vain”, Lucifer virkkoi suudeltuaan Adamia lyhyesti.
“Öitä”, tämä toivotti takaisin, työnsi nappikuulokkeet korviinsa ja mönki peittonsa alle, jotta kännykän valo ei häiritsisi häntä. “Katson vielä tämän loppuun.”
“Kaikin mokomin...”
Lucifer käänsi kylkeään pariin kertaan, mutta nukkuminen ei ottanut sujuakseen, kun hänen mielensä harhautui vähän väliä havaitsemaan viereisen täkkimytyn alta hiljaista tirskuntaa. Lucifer teki parhaansa ollakseen välittämättä, mutta ennen pitkää hänen oli pakko tehdä jotain, ennen kuin hänen unensaantinsa vaarantuisi kokonaan.
“No niin, riittäisikö jo?” hän murahti ja töytäisi Adamia jalallaan antaen palttua kaikin mokomin -mutinoilleen.
“Kohta, Luci! Olen ihan hipihiljaa...!” kuului peiton alta.
“Sietääkin”, Lucifer tuhahti ja soi Adamin pään kohdalle pari pehmeän varoittavaa taputusta ennen kuin kävi jälleen mahdollisimman rennoksi. Hetken kuluttua hänen koko kehonsa kuitenkin jännittyi epämiellyttävästi, kun vasta saavutettuun rauhallisuuteen hyökkäsi raivostuttavaakin raivostuttavampaa puhelimen kilahtelua merkkinä vastaanotetusta viestitulvasta. Lucifer hengähti sieraimet savuten ja kasvatti päähänsä komean sarviparin.
“Adam, haim sheli, minä niin kovin mielelläni nukkuisin nyt”, Lucifer puheli pettävän herttaiseen sävyyn ja nykäisi peittoa niin, että syyllinen hänen orastavalle verenhimolleen joutui kohtaamaan hänet silmästä silmään.
“Vittu, sori, se oli Angel, joka päätti alkaa pommittaa! Tsekkaan vielä ne nopeasti...” Adam murahti luimistellen, ja Luciferin sarvet kasvoivat pari senttiä.
“Siitä vain, voit hyvin käydä läpi joka ainoan viestin ja lähettääkin toisen mokoman, mutta teet sen yksin omasta huoneestasi käsin!” hän totesi silmät hornanpunaa hehkuen.
“Et kyllä häädä minua näistä luksusvällyistä!” Adam puuskahti ja veti peiton tiukemmin ylleen. “Ei nyt sentään kohtuuttomaksi aleta!”
“Hah, niin kuin muutenkin lojuisit siinä vain vällyjen laadun vuoksi”, Lucifer tokaisi kopeasti, ja Adam väläytti hänelle sarkastisen hymyn, joka tosin hyytyi, kun Lucifer kohotti kätensä näyttäen tälle pientä etäisyyttä sormiensa välissä. “Olet näin lähellä saada sorkankuvan persaukseesi, ihan vain tiedoksi.”
Adam harkitsi seuraavaa siirtoaan huultaan jäytäen. Sitten tämä sipaisi pikaisesti puhelintaan ja työnsi sen taakseen yöpöydälle.
“Näin, äänettömällä on! Kelpaako?”
“Mitä parhaiten”, Lucifer vastasi muikea hymy huulillaan. “Sillä edellytyksellä että käyt yöpuulle tällä siunaamalla.”
“Kai se on pakko, kun ruutuviihdekin katkesi.” Adam kohautti olkiaan ja oikaisi pitkäkseen kasvonsa häntä kohti.
“Varsinainen tragedia tosiaan”, Lucifer tuhahti normaaliin olomuotoonsa palattuaan. “Voithan aina valita toisin ja hilpaista kännykkä kourassasi huitsintuuttiin, hmm?”
“Nääh, ajattelin jäädä tähän”, Adam tokaisi näperrellen sormillaan hänen pyjamansa hihaa. “Unta palloon sitten vain?”
“Juurikin niin, vihdoin ja viimein...” Lucifer mutisi ja laski kätensä Adamin kädelle hivuttautuakseen viimein unimaailmaan. Unisuuden aalto pyyhkäisi lempeästi hänen ylitseen ja kietoi hänet hiljalleen pauloihinsa, tuuditti häntä kohti hellää –
Adamin puhelin alkoi väristä kovaäänisesti yöpöydällä, he molemmat hätkähtivät päästä varpaisiin, ja Luciferin pinna rasahti rapeiksi pirstaleiksi.
“Sen riivatun luurinrakkineen piti olla ÄÄNETTÖMÄLLÄ!” hän ärjäisi kaikista henkseleistään revenneenä ja syöksyi Adamin päälle könytäkseen tämän yli murskaamaan koko saamarin vekottimen korkeimman omakätisesti. “Minä vielä jumaliste näytän –”
“Whouu, heii, odotapas, Luci, odotapas!” Adam huudahti ja sai vaivoin estettyä hänen aikeensa. Lucifer keskitti tulikivenhehkuisia voimiaan ja oli jo lennättämässä sekä Adamin puhelimen että miehen itsensä leppäkeihäänä sviitistään, mutta tämän lempeät kädet hänen poskellaan ja olkapäällään häiritsivät hänen jaloja aikeitaan.
“Shh shhh, no niin, vedetäänpä sitten henkeä!” Adam virkkoi liioitellun rauhallisesti ja siveli hänen poskeaan peukalollaan samaan tapaan kuin hänellä oli usein tapana. “Otetaan aaaaivan rauhallisesti ja mietitään pelkkiä mukavia juttuja, eikös juu?”
Lucifer veti kihisten henkeä ja tuhautti ilmoille kitkerän savupilven. “Kehtaatkin holhota minua siinä, saakelin sontiainen...!”
“Mm-hm, jep, hyyyvä, jatka vain, tuntuu olo heti paremmalta!” Adam myhäili kasvonsa lähellä hänen omiaan ja veti muutaman kerran henkeä levolliseen tahtiin, jota Lucifer huomasi alkavansa seurata. Kehveli että olikin vaikea syleillä raivonpuuskaansa Adamin puhellessa ja silitellessä sillä tavalla, huomasipa Lucifer jotenkin päätyneensä makoilemaan tämän päällekin. Mokoma ryökäle tiesi mitä teki.
“Nooin, hyvää työtä, Luci”, Adam kehui ja painoi suukon hänen otsalleen saatuaan hänen mielenmyrskynsä tyynemmäksi. “Tosi hyvää työtä!”
“Hrmph.” Luciferia korpesi sillä hetkellä yli kaiken moinen lepertelevä nuotti, mutta paha kyllä kaikelle sanojen pehmoisuudelle ja kosketusten lämmölle oli hankala viitata kintaalla. Ennen pitkää Lucifer huomasi laskeneensa päänsä Adamin rotevalle rintakehälle ja antoi tämän näpelöidä sormenpäillään hänen hiuksiaan. Se oli niin kertakaikkisen rauhoittavaa, ettei nukahtaminen ollut enää lainkaan niin haasteellista kuin vain pari minuuttia sitten.
“Kuule, Luci?” Adamin etäisen hilpeä ääni leijaili hänen alitajuntaansa.
“...no?”
“Josko unohdetaan tuo äskeinen ja saan jäädä tänne nukkumaan?”
Lucifer kohottautui pystympään ja painoi leukansa jämäkästi Adamin rinnalle. “Ja milläköhän meriiteillä, jos saan tiedustella?”
“Sammutin luurini kokonaan!” Adam virkkoi itsetyytyväisesti kuin olisi itse keksinyt koko konseptin.
“Vaaau, älä nyt?”
“Ja ööh... olet aika hiton vetävä etenkin äkäisenä?”
Lucifer puraisi huultaan ja laski kasvonsa Adamin ihoa vasten, ettei tämä olisi nähnyt hänen virnettään. “Siinähän imartelet, heviporsaani.”
“Ei, ihan totta! Mätsäävät hyvin ne sarvesi tuon ankkapyjaman kanssa!”
“Nyt suu kiinni.”
