Ficin nimi: Hyinen yö
Kirjoittaja: Meldis
Genre: angst
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: Narcissa
Tiivistelmä: Hyinen yö Malfoyn kartanossa.
Varoitukset: itsetuhoisuus
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 16.-22.9.2024 ensimmäisestä sanasta hunajatee. Ikäraja on laitettu vähän varmuuden varalta yläkanttiin. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!
Hyinen yö
(hunajatee, 250 sanaa)
Dracon makuuhuone oli lähes täysin pimeä. Takan luhistuva hiillos tapaili viimeisiä säteitään seinille ja sängyn peitteille. Vaikka kevät oli jo saapunut, yö oli edelleen pimeä ja jos ulkoa olisikin tullut valonlähde, ei se olisi saavuttanut huonetta paksujen verhojen takaa. Narcissa tiesi käsiensä ihon olevan oikeasti kalpea, tänä yönä varmaan tavallistakin kalpeampi, mutta hehkuvat kekäleet muuttivat ihon oranssiksi. Dracon hiukset näyttivät myös oranssilta ja Narcissa silitti niitä hellästi uudelleen ja uudelleen. Dracon kasvot sen sijaan näyttivät edelleen valkoisilta kuin paperi. Ihan kuin iho olisi ollut jopa valkoisempi kuin siteet ranteiden ympärillä.
Narcissa päästi värisevän henkäyksen ja otti uuden siemauksen hunajaisesta teestään, jota hän joi aina, kun häntä hermostutti. Samoin kuin teki hänen poikansa. Narcissa laski teekupin yöpöydälle veristen paperitollojen ja rohtopullojen viereen. Hän pyyhki silmiään ties monettako kertaa illan ja yön aikana. Poskien ihoa aristi, kun hän kosketti niitä.
Ovi narahti ja Narcissalla oli taikasauva kädessään nopeammin kuin hän ehti ajatella. Mutta ovella olikin vain Lucius. Tämän poskien iho näytti yhtä aralta kuin vaimonsa. Tällä oli teekuppi kädessään, lasinen, kultakahvainen. Hän pysähtyi suljettuaan oven. Narcissa rentoutui ja laskeutui takaisin nojaamaan sängynpäätyyn. Luciuksen katse löysi yöpöydän ja teekupin.
”Sinulla onkin jo”, hän sanoi lyhyesti. Narcissa nyökkäsi. Lucius ei sanonut muuta, eikä liikkunut, seisoi paikoillaan jäykkänä kuin aarnikotkapatsaat heidän puutarhassaan. Narcissa silitti Dracon hiuksia yhä. Tämä ei ollut herännyt.
Lopulta Lucius käveli laskemaan teen piirongin päälle ja varovasti hän istui aivan sängyn jalkopäähän selkä Narcissaan päin. Hänen selkänsä kyyristyi, hänen hartiansa vapisivat värisevässä henkäyksessä.
Hyytävä huhtikuinen yö pimeni vielä tunteja ennen kuin valkeni.