Ficin nimi: Tunnin kestävä teini-ikä
Kirjoittaja: rosiee
Tyylilaji: fluff, huumori, slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Percy/Oliver
Tiivistelmä: Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta. A/N: Kirjoitin tämän alunperin
raapalejuoksuun, sanalla
velmuilla. Vähän vaati pähkäilyä, mutta tällainen tuotos tuli, ja tulikin sellainen että halusin sen vielä erikseen julkaista. Tässä teille 250 sanan verran Perciveriä <3
Oliver ei ollut uskoa silmiään. Makuusali oli kiedottu vessapaperiin. Olihan se klassinen pila niin jästi- kuin velhomaailmassakin, mutta uskomatonta siitä teki se, että Oliver tiesi, kuka tämän takana oli.
“Sinäkö tämän teit?”
“Minä.”
“Ja olet vielä ylpeäkin siitä?”
“Kyllä vain.”
“Oletko sinä kajahtanut?”
“Ehkä olenkin. Tai ikävystynyt.”
“Yleensä sinä menet kirjastoon, kun olet ikävysynyt.”
“Ehkä minä koin jonkinlaisen teini-iän heräämisen.”
“Sinäkö? Sinähän olet varmasti syntynytkin keski-ikäisenä. Oletko nyt aivan varma, ettet sinä ole lyönyt päätäsi tai jotain? Tai vaihtanut kehoa Fredin tai Georgen kanssa?”
“Älä viitsi, tiedät itsekin että he keksisivät paljon luovempia tapoja velmuilla. Ehkäpä minä menen heidän oppeihinsa seuraavan kerran.”
“Seuraavan kerran? Aiotko tehdä jotain tällaista uudelleen?”
“En välttämättä, jos sinä pelastat minut liialta ikävystymiseltä.”
“Minä voin yrittää. Kunhan et ala liiaksi teinioikutteluihin.”
“Kai sinä kuitenkin ennemmin ajattelet minua oikuttelevana teininä kuin keski-ikäisenä miehenä?”
“Huumoriakin vielä. Sinun
täytyy olla kipeä.”
“Ehkä huomionkipeä.”
“Tai lemmenkipeä.”
Oliver selvitti tiensä vessapaperien läpi kuin viidakossa, päästen vihdoin sängyllään makaavan luokse asettuen tämän viereen, katselemaan Percyn luomusta huvittuneena, ihaillen. Oliver luuli tuntevansa Percyn jo läpikotaisin, mutta aina oppi uutta. Oliver suuteli Percyä huulille, johon toinen vastasi innokkaasti. Hetken kuluttua Percy kuitenkin irtaantui Oliverista katsellen tätä mietteliäästi.
“Kuinka sinä arvasit heti, että minä olin syypää tähän?”
“Ensi kerralla peitä omakin sänkysi paperiin niin et jää niin nopeasti kiinni.”
“Ehkä minä halusinkin jäädä kiinni.”
“Kohta me jäämme molemmat kiinni, muut ovat jo tulossa päivälliseltä.”
“Olisiko se sitten muka niin vaarallista?”
“Percy, sinä olet aivan vallaton tänään.”
“Sinä pidät siitä, eikö vain?”
“Erittäin paljon.”