Tippi Tosi kiva kuulla, että teksti miellytti ja kiinnosti! Muakin on kiinnostanut näiden kahden dynamiikka tosi paljon, erityisesti Malfoyn kartanon tapahtumien jälkeen. Sitähän ei avata millä tavalla Luna ja Draco olivat silloin tekemisisissä (vai olivatko mitenkään) joten siinä saa aika vapaat kädet.
Kiva myös kuulla, että teksti herätti uteliaisuutta. Lisää on luvassa ja tuon kellonkin salaisuus vielä selviää!
Nimi tulee tästä spurttiraapaleen sanalistan ekasta sanasta hunajatee ja teetä ja sympatiaa lienee aika vanha ilmaisu xD Mutta ihanaa, että se miellytti, mäkin tykkäsin siitä kovasti. Kiitos kommentista!
2.Tuuli
Seuraavalla kerralla he tapasivat puistossa.
Lokakuinen tuuli puhalsi ankarasti ja Draco veti takkinsa kaulukset pystyyn. Luna pohti, tekikö tämä niin suojautuakseen tuulelta vai välttääkseen katseita.
Eipä niitä juuri edes ollut. Puistossa oli vain vähän ihmisiä ja nekin harvat jotka olivat uskaltautuneet ulos tuuliseen säähän, riensivät nyt kohti kotia. He saivat kävellä varsin rauhassa. Kun Luna langetti hiljaisen loitsun, heidän äänensä kantoivat tuulen yli ja he pystyivät juttelemaan.
Draco ei kumminkaan tuntunut olevan juttutuulella. Luna katseli tätä heidän kävellessään. Dracolla oli säähän sopiva takki, mutta ei hattua tai käsineitä.
“Eikö sinua palella?” Luna kysyi. Draco pudisti päätään ja nosti kasvonsa tuulta kohti. Tuuli pörrötti hänen vaaleita hiuksiaan, mutta hän ei tuntunut edes huomaavan.
“Minulla oli ikävä tuulta”, Luna sanoi yhtäkkiä. “Silloin kun olin vankina. Sitten kun pääsin vapaaksi, en sulkenut pitkään aikaan edes ikkunoita.”
Draco vilkaisi häntä. Luna tiesi tämän etsivän hänen kasvoiltaan vihaa ja syytöksiä, mutta kieltäytyi antamasta tälle kumpaakaan.
“Azkabanissa tuuli usein”, Draco sanoi lopulta. “Varsinkin öisin. Minä kuulin sen, mutta en tuntenut sitä. Ikkunat olivat lumottuja, eikä niitä edes ollut jokaisessa sellissä.”
Luna pakottautui hymyilemään. Nyt ei ollut aika muistella kauhuja, ei Malfoyn kartanon eikä Azkabanin.
“Lontoossakin tuulee usein”, hän sanoi lempeästi, “mutta nyt sinä voit tuntea sen.”
