Kirjoittaja Aihe: Takkavalkean äärellä • S • Harry/Charlie, raapalesarja 5/7  (Luettu 308 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 698
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Takkavalkean äärellä
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, romantiikka
Hahmo(t): Harry Potter/Charlie Weasley
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Inspiroiduin Spurttiraapalekierroksen (16.-22.9.2024) sanoista, joten päätin lähteä itsekin mukaan. Tästä tulee (toivottavasti) seitsenosainen raapalesarja.


”...kauas siitä velhomaailmasta, jonka hän tunsi — ja jossa hänet tunnettiin.”


Takkavalkean äärellä

1.
(hunajatee)

Charlie oli tarjoillut Harrylle hunajateetä. Romanian vuoristossa sijaitsevassa hökkelissä ainoita ääniä olivat vain takkavalkean rätinä ja lusikan kilahdukset vasten posliinikuppia Harryn sekoittaessa kuumaa juomaansa. Harrysta hunajatee oli liian makeaa ja hän joi sitä hitaasti. Charlie sen sijaan tuijotteli jo tyhjän teekuppinsa pohjaa kuin lukien sakasta ennustusta. Harrya puistatti muistella, miten ennustukset olivat muuttaneet hänenkin elämäänsä ennen Voldemortin kukistumista. Harrylle tuli ennustuksista epämukava olo.

Harry tahtoi vain elää omassa rauhassa. Juuri siksi Harrysta oli tuntunut oikealta hakeutua Charlien luokse Romaniaan, kauas siitä velhomaailmasta, jonka hän tunsi — ja jossa hänet tunnettiin. Charlie tuntui ymmärtävän Harryn yksin olemisen kaipuun paremmin kuin kukaan muu.
« Viimeksi muokattu: 20.09.2024 06:47:08 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 698
  • "Dream life over real life, that's my motto."
2.
(tuuli)

Lentäminen oli upeaa. Harry oli kuullut Charlien huispaustaidoista, siitä, että tämä voisi pelata maajoukkueessa. Häntä kadutti, ettei hän koskaan ollut uhrannut tiedolle aikaa, ei ennen kuin he lensivät yhdessä. Tuuli humisi ja sen pyörteissä lentäminen oli kuin tanssia.

He lensivät paljon. Vuoristossa, sumuisten arojen yllä ja Harry näki Romanian uusin silmin. Eikä Romania ollut ainoa: hän näki myös Charlien. Taivaalla Harry tiesi rakastavansa lentämistä ja viikkojen kuluessa myös Charlieta.

Charlie rakasti lentämistä yhtä paljon kuin Harry. Se oli vapautta ja he tunsivat itsensä kevyiksi — huolettomiksi. Tuuli oli vienyt mennessään osan menneisyyden varjoista.

Palattuaan tupaan, Harry kertoi Charlielle tunteistaan takkavalkean äärellä.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 952
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Onpas tässä hauska ja suloinen idea, että Harry pakenee velhomaailman kuuluisuutta Romania vuoristoon, ja tietysti kenen muunkaan seuraan kuin Charlien :3 Näissä ekoissa raapaleissa oli mukavan kotoisa, rauhallinen ja vapaa tunnelma, joka sopii hyvin pimeneviin syysilmoihin ja hyvin kertoo, minkä vuoksi Harry vanhaa elämäänsä pakenee. Aika hyvältä diililtä kuulostaa.

Tykkäsin myös siitä, miten otsikossa mainittu takkavalkea on mukana molemmissa raapaleissa! Liekö suunnitelmasi se, että niin on myös tulevissa osissa, sopisi ainakin hyvin. Sen äärellä on myös selvästi paikka, jossa Harry ja Charlie viettävät yhdessä aikaa ja pääsevät myös lähentymään :3 Ja Harry kertomaan tunteistaankin! Saas nähdä, mikä on Charlien reaktio (vai palataanko asiaan enää seuraavissa raapaleissa). Mukavaa jäädä seurailemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu :3

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 698
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Larjus, kiitos kommentista! ♥ Harrylla ei tosiaan ole paljon muita vaihtoehtojakaan kuin Charlie, kun eihän se tunne sen lisäksi kuin Egyptissä töitä tehneen Billin, joka muutti Simpukkamökkiin. (Paitsi Fleurin pikkusisko olisi vielä Rankassa.) Mutta sepäs se, että "on vain Charlie" antaa hyvät eväät tälle yhdestä lempishipeistäni. :) Otsikosta sen verran, että se oli taas ihan murheenkryyni, mutta kun päädyin takkavalkeaan, ajattelin ottaa siitä myöhemmissäkin rapsuissa iloa irti (vaikka en ehkä kaikissa, mutta kuitenkin). :D Tuohon "Charlien reaktioon" minähän en tosiaan ole kirjoittanut tätä valmiiksi, kuin vaan ranskalaisin viivoin seuraavat rapsut (Spurttiraapaleessa ei saa "keulia"), mutta olin kyllä autuaassa headcanonissani, että totta kai Charlie ottaa sen hyvästi - eikä sitä juuri käsitellä, miten. Mutta toivottavasti tykkään tästä ja tulevistakin osista. ♥



3.
(kellastunut)

Ruska oli parhaimmillaan. Charlien työpäivät toisinaan venyivät, mutta palatessaan hän suukotti Harrya ja he vaipuivat yhteiseen hiljaisuuteen omien askareidensa pariin. Illalla he lensivät ja öisin Charlie piti Harrya sylissään, kun painajaiset tulivat.

Sateen pudottaessa ruskan värjäämät lehdet puista, Harry löysi jo kellastuneita Päivän profeettoja. Kaikkien otsikot kirkuivat samaa: Voldemortia, Harrya — ja velhosodassa kaatuneita. Harry oli karannut jokaisesta itseään esittävästä velhokuvasta, mutta se ei estänyt häntä muistamasta. Charlie antoi Harrylle aluksi aikaa, mutta lopulta, hän pyysi Harrya päästämään irti. On eri asia muistaa ja kunnioittaa kaatuneita kuin velloa menneessä.

He polttivat yhdessä vanhat Päivän Profeetat takassa. Kellastuneet sivut muuttuivat harmaaksi tuhkaksi.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 952
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
kun päädyin takkavalkeaan, ajattelin ottaa siitä myöhemmissäkin rapsuissa iloa irti
Totta kai kannattaakin! Sitoo hyvin raapaleet yhteen niin toistensa kuin otsikonkin kanssa :) Ja Harryn sanojen seurauksen pystyi aika hyvin ymmärtämään kerronnasta, kun kerta pusutellaan kotiin palatessa ja silleen :3

Ihanasti jatkuu syksyinen tunnelma tässä osassa! Itsekin olen juuri ajatellut, että ihanaa kun pikkuhiljaa alkaa olla ruska täällä pääkaupunkiseudullakin. Hauskasti tässä myös tehtiin ruskasta siirtymä vähän toisenlaisiin kellastuneisiin lehtiin ;D Varmaan aika terapeuttista, kun voi polttaa kaikki vanhat Profeetat, siinä saa takkavalkeakin hyvin lisäpotkua. Ja sitten on lopuksi vielä harmaata tuhkaa. Hauska väriteema tässä raapaleessa, tykkäsin! :)

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 698
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Larjus, päädyin vähän kiertämään suoraan takkaa ja takkavalkeaa, mutta eiköhän se tässäkin raapaleessa ole tavallaan mukana. :) Eiköhän se sitä myötä tule loppuihinkin. (Näköjään seuraavan muistiinpanossa on "taas juodaan hunajateetä (takka!! XD)" jonka ilmeisesti ole tarkoitus kertoa minulle jotakin järkevääkin tulevaisuudessa. :D Mutta saa nähdä, mitä siitä seuraavasta tulee, etenkin, kun tämän tason muistiinpanoja taas itsellä. ;D Syksy on kyllä parasta! Ja kiva, että väriteema miellytti, se tuli vähän vahingossakin :) Kiitos jälleen kommentista! ♥



4.
(ehkä)

Se oli aina ollut väliaikaista. He olivat alusta asti tienneet, ettei Harry palaisi Romaniaan  joulun jälkeen. Harry oli varma, että he kirjoittaisivat ja tapaisivat Charlien kanssa, vaikka joulu Kotikolossa olisikin päätös yhdessä jaetulle ajalle. Kotikolo muistutti Harrya kaikesta hyvästä, mitä velhosodankin jälkeen oli jäljellä.

Kotikolossa kaikkien muiden mentyä nukkumaan, Harry ja Charlie istuivat tuvassa. Harry oli jo tottunut heidän yhteiseen hiljaisuuteensa, mutta nyt se oli erilaista. Charlie oli ajatuksissaan ja kun tämä sanoi viimein ajatuksensa ääneen, ei Harry kyennyt vastaamaan kuin ehkä. Hän ei ollut ajatellut, että muuttaisi Romaniaan pysyvästi, mutta Charlien ehdotus jäi  kytemään kuin polttava hiillos.



A/N: Olen vahvasti sitä mieltä, että Harry on vähän juntti ehkäillessään, mutta annetaan sen olla. ♥
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

rosiee

  • ***
  • Viestejä: 138
Oi, miten paljon näissä olikaan tunnetta. Niin paljon lämpöä ja lempeyttä, mutta samaan aikaan myös haikeutta, surua ja ahdistustakin. Jotenkin todella kiinnostava ja ehkä looginenkin ajatus, että Harry pakenisi Romaniaan sen kaiken kuuluisuuden ja muun keskeltä, edes hetkeksi. Paritus on itselle vieraampi, mutta kuitenkin toimiva. Pidin siitä, miten tässä ei ole tarvittu dialogia, vaan keskustelut on käyty muulla tavoin, ns. "ruudun ulkopuolella".

Kuten Larjus on myös todennut, takkavalkealla raapaleiden sitominen yhteen on huomattavissa, ihana elementti ja sitä on käytetty monipuolisesti, erityisesti viimeisimmässä osassa vähän eri tavalla, kuitenkin tunnelmaa täydentäen.

Näitä oli erittäin miellyttävää lukea, jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia osia <3

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 698
  • "Dream life over real life, that's my motto."
rosiee, kiitos kommentistasi! Kiva, että löysit tämän pariin ja pidit lukemastasi. ♥ Minua erityisesti lämmittää, että täällä ja toisessakin ficissä, on mainittu tunne. Kun minusta tuntuu välillä, että kirjoitan latteasti, on ihanaa että lukijat kuitenkin huomaavat sen tunteen, jota yritän ajaa takaa. Ja mikä olisikaan rohkaisevampaa kuin tietää, että teksti tuntuu joltakin. Kiva, että dialogittomuus on toiminut (totta puhuakseni, voisin kirjoittaa romaanin ilman dialogia, kun se on vähän akillee :D ). Siihen liittyen, olen ennenkin kirjoittanut paljon dialogittomia raapaleita, pyrkinyt näyttämään asiat muuten. Korkeintaan tehostan jotakin dialogilla, mutta tässä esimerkiksi muuttamiseen ja "ehkään" liittyvätkin asiat päätin kirjoittaa kuitenkin kuvailuksi enkä dialogiksi. :) Kiva, että myös hiillos toimi! Siinä oli itseasiassa tuvan takassakin hiilloksia, mutta sanamäärä loppui kesken. Päätin, että kytemiset ja hiillokset riittäneet ilman takka-sanan toistoakin, kun sanat ei riittännä. ;D

A/N: Näköjään edellistä ja tätäkin, taivutaan vähän melankolian puoleen, mutta ei hätää, ei tämän ehkä pitäisi kaatua sydänsuruihin. ♥



5.
(yöpakkanen)

Kuten oli sovittu, Harry ei palannut enää Romaniaan. Vaikka yöpakkanen korvensi Harryn luita, hän istui silti ulkona. Taivaalla näkyi revontulia, mutta ne olivat haaleita ja vaisuja. Harry ei voinut olla miettimättä, kuinka kauniita revontulet olisivat voineet hänelle olla, jos hän yhä olisi Romaniassa. Hän ajatteli lentämistä pakkasyössä revontulien leimutessa heidän yläpuolellaan.

Asunnossaan Harrylla oli pieni kamina, mutta se ei lämmittänyt samalla tavalla kuin Charlien hökkelin takkavalkea. Ainoa asia, joka lämmitti Harryn kohmeisia jäseniä, olivat Charlien lyhyet kirjeet. Harry rakasti Charlieta ja ajatteli tämän ehdotusta. Ehkä, Harry oli vastannut ja mietti, mitä menetettävää hänellä oli. Harry kaipasi kipeästi Charlieta ja Romaniaa.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me