Otsikko: Ehkä vielä jonain yönä
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Paritus: Tony Stark/Bucky Barnes
Genre: Fluff, (mutual) pining
Summary: Yksi katse Barnesin suuntaan, ja Tony oli mennyttä. Oli ollut jo kauan.
Tämä osallistuu Tavoita tunnelma -haasteeseen, ja uhrikseni päätyi The Amazing Devilin biisi Fair. (Se on ihana).
A/N: Hyvää synttäriä, Angie!<3 Tony/Buckya sulle taas parin vuoden tauon jälkeen, koska se vaan toimii aina. 😘
Pitää selkeästi vielä kirjottaa ja otsikoida ficit "ehkä vielä jonain aamuna" ja "ehkä vielä jonain iltana", nyt löytyy jo päivä ja yö xD
Enjoy!
***
Ehkä vielä jonain yönä
Helikopterin roottori piti karmeaa meteliä, he olivat jälleen kerran selviytyneet hengissä.
Tony tuijotti Bucky Barnesia vaivihkaa. Ruskea tukkapehko peitti tämän kasvot, kätki jäänsiniset silmät suortuvien taakse.
Tony yritti vakuuttaa itselleen inhoavansa sitä, että ylipäätään tunsi tarvetta tuijottaa.
Tuossa istui James Buchanan Barnes, mies, joka oli murhannut hänen vanhempansa.
Eikä Tonyn katseessa ollut muruakaan vihaa, ei ollut ollut enää pitkään aikaan.
Päin vastoin Tonylla oli vaikeuksia pitää pehmeä hymy poissa kasvoiltaan, utuinen ilme poissa silmistään. Hän oli tuntenut Buckyn jollain tasolla aina. Ensin pienistä tarinoista, joita Tonyn isä tykkäsi kertoa, sitten kirjoista, joita Tony oli ahminut koulussa historian esitelmää varten.
Nyt hän tunsi Buckyn oikeasti, tiesi tämän tavan viedä kivääri olalle, sen, miten mies puhalsi hiuksia pois kasvoiltaan ennen kuin tähtäsi ja ampui. Tony oli nähnyt Buckyn öiset vaellukset keittiöön, kun painajaiset eivät antaneet miehen ummistaa silmiään hetkeksikään.
Hän tiesi, miltä toisen kylmännihkeä otsa tuntui, kun Tony istui Buckyn viereen ja kysyi, mitä tämä haluaisi, että hän laittaisi sillä kertaa taustameluksi heidän unettomalle yölleen.
Hän tunsi Buckyn hengityksen, kun tämä lopulta nukahti pää Tonyn olkapäätä vasten sohvannurkkaan.
Tony tunsi Buckyn naurun, ilon, joka kupli toisen huulilta, kun sitä kaikkein vähiten odotti. Eniten Tony piti siitä silloin, kun oli itse saanut sen aikaan. Heidän huumorintajunsa muistuttivat toisiaan, ja Bucky nauroi Tonyn vitseille jopa silloin, kun Tony oli varma, että oli kertonut saman vitsin sata kertaa aiemminkin.
Tony tunsi Buckyn läpikotaisin, eikä hän tiennyt, milloin niin oli päässyt tapahtumaan. Milloin he olivat lakanneet välttelemästä toisiaan yhteisissä tiloissa, milloin heidän keskinäinen mulkoilunsa oli vaihtunut katseisiin, joille ei meinannut tulla loppua?
Oliko se tapahtunut silloin, kun Tonyn pukuun oli tullut odottamaton oikosulku kesken mission, ja Bucky oli suojannut Tonya omalla ruumiillaan viholliselta, vai silloin, kun Bucky oli löytänyt Tonyn paniikkikohtauksen kourissa yöllä kylpyhuoneesta, painanut Tonyn selän rintaansa vasten ja auttanut Tonya taas hengittämään niin kuin kuului.
Tony ei tiennyt. Se ei muuttanut sitä seikkaa, että Tony halusi voida painaa otsansa Buckyn lapaluiden väliin käydessään nukkumaan, painautua toisen selkää vasten ja pitää kiinni.
Bucky kohotti katseensa ja miehen siniset silmät kohtasivat Tonyn ruskeat. Tony olisi voinut vaikka vannoa, että jää Barnesin silmissä räsähti rikki, kun heidän katseensa kohtasivat. Bucky nuolaisi huuliaan ja pyyhkäisi hiuksia korvan taakse.
Tony rakasti tuota ilmettä, epävarmaa, mutta samalla jotenkin nälkäistä. Samanlaista, jollaisen hän epäili heijastuvan omilta kasvoiltaan aivan liian usein, kun hän katsoi Buckya.
Tony ojensi refleksinomaisesti, ajattelematta, kätensä, ja vastauksena Bucky kohotti omansa. Metalli kolahti metallia vasten, niin pehmeästi kuin se vain oli mahdollista. Se oli jotain ylävitosen ja hellän hipaisun väliltä.
“Minä rakennan vielä sellaiset, joissa sormet on mahdollista lomittaa”, Tony mutisi roottorien metelin turvin.
Buckyn ei ollut mitenkään mahdollista saada sanoista selvää.
Sitten Tony hymyili, ja Bucky hymyili takaisin.
Perhoset Tonyn vatsassa lehahtivat lentoon ja hän käänsi katseensa sivuun posket helottaen.
Tänään se sai riittää. Ehkä Tony seuraavana unettomana yönä keittiössä saisi ehdotettua, että he siirtyisivät oleskeluhuoneen sohvan sijaan yhdessä jommankumman makuuhuoneeseen pitämään toistensa painajaiset loitolla.
Siis ilman, että pamauttaisi toiselle päin naamaa, miten rakastunut oli tähän.
Ehkä vielä jonain yönä.
***
Ei, nää kaks ei tässä saa sanottua, mitä oikeasti tuntee toisiaan kohtaan, kainot, stubborn ass bitches 😤
