Muumit: Elokuu on omenapiirakka-aikaa |S| ficlet, fluff | Nuuskamuikkunen/Aliisa

[Ananasvichy]

Nimi: Elokuu on omenapiirakka-aikaa
Kirjoittaja: Ananasvichy
Fandom: Muumit
Ikäraja: S
Genre: ficlet, fluff, draama
Päähenkilöt: Nuuskamuikkunen, Aliisa, Muumipeikko, Niiskuneiti, Pikku-Myy ja Nipsu
Yhteenveto: Muumimamman omenapiirakasta tuleekin Nuuskamuikkuselle toissijainen mielenkiinnon kohde.

A/N: Tänään tuuli aika kivasti ja kovaa.

....::::**  Elokuu on omenapiirakka-aikaa  **::::....

“Tiesin, että tuulella on jotakin mielessään, mutta tätä en olisi osannut ennalta arvata. Taivas peittyi tyystin pilviin niin yllättäen”, Nuuskamuikkunen tuumaili puoliääneen. Hän oli laskenut huuliharppunsa suultaan ja pannut sen taskuunsa, tiiraillen nyt mietteliäänä taivaalle.

“Eihän kukaan pysty ennakoimaan sään muutoksia täydellisesti. Eivät edes noidat. Tuskin Taikurikaan. Tuulen liikkeitä on toisinaan aivan mahdotonta lukea”, Aliisa vastasi.
Nuuskamuikkunen häkeltyi. Hän ei ollut odottanut saavansa vastausta. Muikkunen kun oli jo tottunut siihen, etteivät hänen havaintonsa sään ilmiselvästä tilasta juurikaan kiinnostaneet kuulijoita. Hän katsoi Aliisaan ja avasi suunsa, mutta puristikin huulensa hetimmiten kiinni. Raivoisa epävakaan tuulen puuska riuhtoi ja pyöritteli noidan pitkiä hiuksia miten tahtoi. Nuuskamuikkunen tarttui hatustaan lujasti kiinni ja siirteli toisella kädellään etuhiuksiaan sivuun silmiensä edestä.

“Hoi!” Aliisa huusi iloisen kuuloisena hiuspyörremyrskynsä sisuksista jonnekin alamäkeen.

“Hoi itsellenne!” Muumipeikko kailotti. “Kamala yhtäkkinen puhuri!”

“Omenoita! Ihan hirveästi omenoita! Muumimamma tekee piirakkaa!” Nipsu huusi ylämäkeen juostessaan. Villissä heinäaallokossa hänen edellään viiletti vikkelä punainen nuttura.

“Tuletko sinäkin meille syömään omenapiirakkaa, Aliisa?” Muumipeikko kysyi. Hän pyllähti istumaan tuulisen heinäkukkulan laelle.

“Voin tullakin! Mummo on matkoilla.”

“Kannattaa olla sukkela liikkeissään, jos tahtoo päihittää Nipsun piirakansyönnissä! Minun taktiikkani on ottaa monta palaa lautaselle yhdellä kerralla!” Pikku-Myy rallatteli virnistellen.
Niiskuneiti saapui kukkulan laelle viimeisenä. Hän valitti hengästymistään ja otsatukkansa sotkeutumista Muumipeikolle, joka ei kuunnellut.

“Entä sinä, Nuuskamuikkunen? Kesä on ihan lopussa. Ajatella, että on jo omenapiirakka-aika. Kauanko siihen on, että lähdet taas etelään? … Nuuskamuikkunen!” Muumipeikko epäili, ettei hänen ystävänsä mahdollisesti kuullut häntä myrskytuulen meteliltä, joten korotti ääntään.
Muikkunen hätkähti. Hän ei ollut koskaan kääntänyt katsettaan pois Aliisasta. Aliisa oli kääntynyt uudelleen katsomaan Nuuskamuikkusta, kun Muumipeikko oli huutanut tätä nimeltä. Katseiden kohdatessa Nuuskamuikkuselle oli valjennut, kuinka epäkohteliaasti hän oli tyttöä tuijottanut. Hän suuntasi silmänsä häthätää niin kauas kuin pystyi; hän käänsi varmuuden vuoksi koko päänsä. Hätäännys piiloutui rauhallisen ilmeettömän ilmeen taa, vaikka silmät hakivatkin hermostuksissaan uutta kiintopistettä. Valeasu petti vain vinhaan kohoilevan rinnan suhteen. Kovan tuulen aiheuttamassa kaaoksessa ei kuitenkaan kukaan - ei Muumipeikko saati Aliisa - huomannut Muikkusen olemuksessa mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

“Nuuskamuikkunen? Tuletko sinäkin?”

Nuuskamuikkunen nyökkäsi.

“Hyvä!” Muumipeikko hihkaisi. “Tulkaa, mennään jo!” Ryhmää ei tarvinnut kahdesti käskeä. Pikku-Myy ei ollut ikinä edes pysähtynyt.

Aliisa liikahti noustakseen ylös. Hän hymyili Muumipeikolle.
Nuuskamuikkunen kohottautui ripeästi jaloilleen.
Aliisa oli jo seisaallaan. Hän katsahti naurahtaen Niiskuneitiin.
Muikkunen ojensi kohteliaasti kättään… ja veti kätensä samassa takaisin taskuunsa.
Aliisa otti ensimmäisen juoksuaskeleensa sännätäkseen Niiskuneidin perään.
Nuuskamuikkunen avasi suunsa.
Aliisan neljäs juoksuaskel oli kadota alamäkeen.
Tilaisuus oli lipsahtamassa kovaa vauhtia karkuun, eikä sitä saisi enää takaisin.
Muikkusen sydän takoi huimapäisenä hänen rinnassaan.
Nyrkkiin puristettu käsi taskun sisuksissa tärisi.

“Aliisa!” Nuuskamuikkunen huusi tuuleen ja säikähti omaa ääntään. Hän ei milloinkaan huutanut. Ei missään tilanteessa. Raju tuuli oli antanut hänelle poikkeusluvan.

Oranssit hiukset lentelivät ja sotkeutuivat itseensä moninkertaisin solmuin ja avautuivat taas, kun noidan hymyilevät kasvot kääntyivät vauhdilla äänen suuntaan. Navakka puuska kiepautti lepattavan pellavamekon kiinni tytön vyötäisiin.

Nuuskamuikkunen oli saanut suunsa auki, eikä voinut enää perääntyä.

“Aliisa, pidätkö sinäkin tuulesta?”

[Paineside]

Oi mikä herkku tämä oli! Oikeastaan heti nimestä alkaen.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin tosi kovasti tästä tunnelmointifluffista. Erityisen paljon nautin siitä, että olet käyttänyt vähän tollaisia satukirjamaisia sanoja, niinkuin "häthätää" ja "sukkela". En tbh muista, kuinka paljon oikeissa Muumi-kirjoissa on romantiikkaa, mutta tällainen viaton fluff sopii hyvin siihen maailmaan. Tykkäsin myös siitä, miten Aliisa on vähän niin kuin samalla viivalla Nuuskamuikkusen kanssa vastatessaan tämän tuulikommenttiin. Se saa lukijan uskomaan, että he todella sopisivat toisilleen. Tuuli ylipäätään alun ja lopun sitovana juttuna toimi hyvin, erittäin Nuuskamuikkusmaista.

Myös se, että tarina rakentui tuon omenapiirakkajutun ympärille, oli ihanan muumimaista. Se tekee sellaisen lapsekkaan vaikutelman, mutta samalla sellainen aikuisten simple pleasures -juttu, joita muumeissa nyt muutenkin on.

Kehityskohtana sanoisin, että minun makuuni olisit voinut lähteä tunnelmoimaan ja kuvailemaan vaikka lisääkin! Sehän on toki pitkälti makuasia, mutta jäin nyt kaipaamaan lisää Muumitarinat on kuitenkin minusta niin pitkälle sellaista vibettelyä, että sitä kestää tehdä paljonkin. Vaikka niistä omenapiirakoista ja Aliisan ihanuudesta.

Ihanaa omenapiirakka-aikaa <3

[Ananasvichy]

Kiitos kommentista Paineside!

Erityisen paljon nautin siitä, että olet käyttänyt vähän tollaisia satukirjamaisia sanoja, niinkuin "häthätää" ja "sukkela".

^Ilahdutti ihan valtavan paljon tää kehu! Kiitos! Oon koittanut tarkoituksella heitellä muumimaisia sanoja mun tarinoihin ja oikein vertaillut synonyymeja! Hienoa kuulla, että tää toimi tarinallisesti ja oli fandomilleen uskollinen.

Kiitos kehitysehdotuksesta! Hyvä kuulla, että kuvailua voisi olla enemmänkin! Tykkään tunnelmoida, joten ihanaa että se saisi näkyä vieläkin vahvemmin. Kirjoitan mielelläni lisää Aliisan ihanuudesta. :3 Ihanaa omenapiirakka-aikaa sinnekin ruudun toiselle puolen! ♥

[Grenade]

Awwh, olipas tää söpö! En voi väittää olevani mikään Muumi-asiantuntija, hyvä kun tiedän kaikki hahmot, mutta tämä pomppasi silmiini, kun Rinnakkaistodellisuutta selailin ja omenapiirakka-ficci kuulosti kovin houkuttelevalta. ^^

Ja olihan tämä kiva! Mukavaa, että useat hahmot pääsivät tekemään pienen esiintymisen, ja tottahan toki kaikki kerääntyvät syömään Muumimamman tekemää omenapiirakkaa, kelpais mullekin. Oli myös kiva, miten tämä rakentui tuon tuulen ympärille ja sen, että Nuuskamuikkuselle syksy tosiaan enteilee lähtöä. Onneksi hänkin sai tuulelta rohkeuspuuskan ja uskalsi huutaa Aliisalle, vaikka se säikäytti häntä vähän itseään. Ehkä joskus hyvä tehdä jotain, mitä ei yleensä tee. ^^

Kiitos tästä söpöstä tunnelmapalasesta! ^^

[Ygritte]

Olipas tämä ihana syysfikki:) Ja miten täydellisen ajankohtainen tuulenpuuskineen ja omenapiirakoineen! Tässä oli hauskoja, Muumeista hyvin tuttuja yksityiskohtia, kuten Mamma leipomassa piirakkaa sekä herkuille perso Nipsu. Mutta myös uudenlaista herkkyyttä, sillä tottahan on, että Nuuskamuikkusen puheet ovat joskus sen verran korkealentoisia, että tuntuvat menevän suurimmalta osalta Muumilaakson asukkaista ohi.

Siksikin tykkäsin suunnattomasti tästä. Miten Nuuskamuikkunen oikein hätkähtää, että joku kuulee ja kuuntelee häntä. Aliisassa ja Nuuskamuikkusessa voisi hyvinkin olla sitä jotain, joka vetää toisessa puoleensa. Mutta sitten taas, Aliisa on juuri tällainen, elämänhaluinen ja virran mukana menevä, kun taas Nuuskamuikkunen näyttäytyy välillä hyvinkin estyneenä persoonana.

Tämä oli tosi kiva fikki, ja kuten Paineside ehdotti, tätä tunnelmointia olisi voinut lukea enemmänkin:)

[Ananasvichy]

Kiitos kommenteista! ♥

Grenade: Tuuli ja rohkeuspuuska, nimenomaan! Todellakin hyvä uskaltaa joskus. Tää on ollut itelläkin henk.koht elämässä nyt se teema! Upeat voimalliset tuulet ja myrskyt viime päivinä. Kiva kun pidit mun kirjoituksesta!

Ygritte: Juuri näin, täydellisen ajankohtainen! Toivottavasti itse kullekin nää myrskytuulet tehnyt tehtävänsä ja sade puhdistanut vanhaa palettia ennen tulevaa syksyä. Hyvin sait kiinni tosta miten oon pohtinut Aliisan ja Nuuskamuikkusen hahmojen eroja ja dynamiikkaa. Sanoitit sen oikeastaan tasan tarkkaan! Kyllä multa tulee lisää vielä Nuuskiksesta ja Aliisasta tekstiä, se on ihan varma ♥ Ihanaa kuulla että oon onnistunut tuomaan tekstiin herkkyyttä.

[Thelina]

Olipa ihanaa lukea häkeltyvästä ja ihastuvasta Muikkusesta! Tuo oli hyvä oivallus, että tuuli antoi hänelle poikkeusluvan huutaa. Melkein kädestä tarttuminen oli ihana myös! Muumimamman onenapiirakka on varmasti niin hyvää, että en ihmettele ollenkaan, jos Nipsu meinaa syödä kaiken pienet yksityiskohdat toivat jokaisen hahmon persoonaa esiin juuri sopivasti. Kiitos tästä!