Ikäraja: S
Tyylilaji: melankolinen draama
Sanamäärä: 250
Haasteet: Etydejä XX (
kuva), Otsikoinnin iloja II (yksisanainen otsikko) ja Originaalikiipeily (108. mitätön)
A/N: Etydi ja juoksu inspiroivat tähän. Tämän kirjoittamisesta aiheutui surumielisyyttä, mutta ehkä se tarkoittaa, että teksti onnistui?
Viivyttelijä
Kahvi on kylmennyt mukiin. Pitelen sitä silti käsissäni, kun en muutakaan osaa. Pelkään, että jos lasken mukin käsistäni, alkaa tutut mutinat myöhäisestä kellonajasta ja väsymyksestä. Haluan jäädä, mutta tuntuu sopimattomalta tunnustaa sellaista. Niinpä vain istun ja pitkitän uhkarohkeasti vierailuani. Täällä on vain niin lämmin ja hyvä olla, kun taas kotona on hämärää ja yksinäistä.
Heli näyttää vaivaantuneelta. Hetken hän puuhasteli ympäri keittiötä ja juttumme kulki. Sitten Heliltä loppui askareet ja minulta puheenaiheet. Hiljaisuus toisen kodissa kasvaa koko ajan suuremmaksi. Tiedän olevani surkea, kun yhä vain vitkutan lähtöä, vaikka näkeehän Helistä, ettei hän enää jaksa emännöidä. Lopulta, kun Helin tuskainen odotus alkaa ahdistaa minua liikaa, lasken mukin pöydälle ja nousen. Näen, kuinka helpottunut Heli on ja häpeän sitä, mikä olen.
Esitämme tutut vuorosanat matkalla eteiseen.
”Kiitos kahvista. Oli kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia.”
”Mitäpä tuosta. Niin oli, tosi kiva! Ihanaa, kun tulit käymään.”
Kengät jalassa ja takki päällä katson Heliä ja toivon, että jutustelisimme vielä muutamat sanat. Ihan hetken vain. Keittiön kurja hiljaisuus vaivaa minua. Tahdon, että meille kummallekin jäisi hyvä mieli.
Mutta Helin kärsivällisyys on ehtynyt loppuun. Hän hymyilee kireästi ja painautuu ohitseni. Hän avaa oven. Merkki on niin selvä, että minun on pakko astua ulos.
”Turvallista kotimatkaa!” Heli helähtää. Käännyn häntä kohti iloisen äänensävyn huiputtamana.
”Kiitos. Oli oikein mukava –”
Ovi sulkeutuu ennen kuin ehdin puhua loppuun. Tuijotan sulkeutunutta ovea. Eteisen lämmin valo sammuu. Kasvoni ovat tulessa ja minua itkettää. Laskeudun kiireesti portaita ja lähden. Pakotan märät poskeni hymyyn ja yritän kävellä kuin ihminen, jolla on kaunis syy palata kotiin.
