Ficin nimi: Se oli viuhahdus
Kirjoittaja: Naksu
Beta: Linne
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Paritus: Lucifer/Adam
Genre: Hömppätöhöily, taustalla Sinner!AU
Summary: “Just. Ai että ensin heität jotain tosi mehukkaan kuuloista tarinaa ja sitten et kerrokaan mitään? Susihuono ja alhainen cliffhanger!”
A/N: Olen viime aikoina naputellut jokusen määrän Lucifer/Adamia, mutta tuntuu, ettei mitään oikein tule valmiiksi asti. Tämäkin venkoili suuntaan ja toiseen muokkauskierteessä, mutta saa luvan olla vihdoin näin ja oppia olemaan. 😂👍
***
Adam sytytti hotellihuoneensa pöydälle muutaman kynttilän, heitti pyyhkeensä tuolinsarjalle ja kävi sängylle makoilemaan kotoisasti ilman rihman kiertämää. Kylvynjälkeinen raukeus olisi saanut hänet nukahtamaankin, mutta torkuskelun sijaan hän keskittyi virittäytymään tunnelmaan ja aprikoi, josko Luciferin lupaus naida häntä yö läpeensä toteutuisi silläkin kertaa.
“Mihin se nuija nyt jäi...” Adam mutisi pöytäkelloa silmätessään. Lucifer oli sanonut jäävänsä vielä hetkeksi kylpyosastolle rentoutumaan, mutta siitäkin alkoi olla jo parikymmentä minuuttia. Adam oikaisi vatsalleen ja nojasi päätään käsivarteensa niin tympeässä kulmassa, että varmasti hänen niskansa kiittäisi häntä keskisormi pystyssä seuraavana päivänä. Torkkuminen ei tuntunut enää lainkaan huonolta idealta. Varsinainen antikliimaksi. Jokin Helvetin kuninkaan aikataulutuksessa ontui karvaasti, mutta oli kai syytä muistaa, että kyseessä oli sentään Lucifer. Tämän järjenjuoksusta ja ajatustyöskentelystä oli joskus mahdotonta päästä kärryille, sama se kuka yritti.
Adamin äänetön jupina katkesi kuin salamaniskusta, kun hänen huoneensa ovi lennähti auki niin voimalla, että kynttilätkin sammuivat.
“No mitä vittua?!” Adam älähti, kun peremmälle syöksähti valkoinen käärme, joka muuttui alastomaksi Luciferiksi juuri ennen kuin hän ehti saada sydänkohtauksen.
“Hys hys hys, minä se vain!” Lucifer heittäytyi sängylle käsivarret ojossa kuin olisi ollut vähintäänkin hengenhädässä ja sormensa heilautuksella paiskautti oven visusti kiinni perässään. “Aaargh, tämä on karmeaa! Miten voin enää koskaan katsoa tytärtäni kunnolla silmiin?”
Adamin kohottautui istualleen ja tapitti yläviistosta lakanaan nurisevaa Luciferia. “Mitähän mahdat horista?”
“Äh, enpä mitään, unohda! Kaikki on kunnossa ja rauha vallitsee!” Lucifer julisti paniikinomaisesti naureskellen, mutta vaikeni kohdatessaan Adamin ilmeen.
“Just. Ai että ensin heität jotain tosi mehukkaan kuuloista tarinaa ja sitten et kerrokaan mitään? Susihuono ja alhainen cliffhanger!”
Luciferin suupielet mutristuivat hölmistyneesti. “En uskonut, että sinua niin kiinnostaisi!”
“Oletko ihan tosissasi? Miten niin ei kiinnostaisi?”
“Siksi koska se on huono tarina ja täynnä silkkaa noloutta!”
Adamin olemus suorastaan syttyi. “Toistan itseäni: miten vitussa minua muka ei kiinnostaisi?”
“No niin, mitäpäs jos keskityttäisiin johonkin ihan muuhun, hmm?” Lucifer ehdotti, rojahti sängylle selälleen ja haroi kosteita hiuksiaan. Adam oikaisi viereen kyljelleen ja alkoi leikitellä tämän vaaleilla suortuvilla tehostaakseen maanitteluaan.
“Kerro.”
“En.”
“Minä suorastaan vaadin.”
“Hah hah! Siinähän vaadit.”
“Älä ole noin hanurista!” Adam puuskahti, heilautti itsensä hajareisin Helvetin kuninkaan päälle ja kumartui tämän ylle kultasilmät kiiluen. “Kakista ulos.”
“Huuleni ovat sinetöidyt!” Lucifer julisti, muttei silti kyennyt olemaan vastaamatta Adamin suostuttelevaan suudelmaan.
“Kerro heti paikalla, ämmä”, Adam mutisi hänen suupieleensä.
“Turha luulo, ämmä.”
“Pitääkö minun mennä Charlielta kysymään, häh? Hooi, Charlie!”
“Joohohohoo, älä Helvetin nimeen kailota siinä!” Lucifer kiirehti hiljentämään hänet ja läpsäisi vielä pakarallekin. “Charlie ei enää edes muista koko jutusta mitään!”
Adam toljotti. “Ööh, Luci, mitä?”
Lucifer veti henkeä nenänsä kautta ja puhalsi ilman ulos pienen savupilven kera. Adamin pentele ei näyttänyt antavan periksi. Sitkeä roikale tämä olikin.
“Hyvä on. Jos kerron, lupaatko olla hirnumatta?”
Adam kurtisti kulmiaan epäilevästi. “Tuo on ehkä kohtuuttomin vaatimus ikinä.”
“No et naura ainakaan kovaan ääneen!”
Adam pukkasi Luciferia sormellaan otsaan. “Nyt kerrot, mitä vittua oikein tuseerasit siellä, tai tästä tulee saatanan ankea yö meille molemmille. Ja varsinkin sinulle!”
Lucifer hengitti syvään ja hätisti Adamin käden hellästi naamaltaan. “No kuule! Kun olin lähdössä kylpyosastolta, tuumailin, että huoneesihan on varsin näppärän matkan päässä – muutama kerros sinne tai tänne, tiedäthän. Joten… en sitten nähnyt tarpeelliseksi muuttaa muotoani päästäkseni tänne nopeammin tai muutakaan sellaista.”
“...niin?”
“Enkä myöskään vaivautunut nappaamaan pyyhettäni, koska eihän kukaan tietenkään olisi juuri samalla kirotulla hetkellä liikkeellä –” Lucifer jatkoi jättäen vakaasti huomiotta, miten Adamin huulet nykivät, “– ja tättärää! Seuraavassa hetkessä sitten kuuluukin kirkaisu ja ‘Isä, heti housut jalkaan!’ ja –”
Luciferin kömpelö Charlie-imitaatio räsäytti Adamin pokan pirstaleiksi ja hän puhkesi niin mehukkaaseen nauruun, ettei paremmasta väliä.
“Jaa vai päätti majesteetti vähän viuhahtaa illan ratoksi? Ai vittu, ei ole todellista –”
“Noh! Onnekseni olin nopealiikkeinen ja hoidin tilanteen kunnialla!”
“Meinaatko?”
“Jo vain! Katsos, pikkuisen taikatempun perästä Charlie-kulta ei muista enää koko epäonnista kohtaamista ja jäi sinne iloisesti tuijottamaan seinää –”
“PHÖÄHHÄHHÄHÄHHÄH!”
Lucifer huokaisi syvään, kun Adam lyyhistyi sängylle räkänaurunsa voimasta. Olisihan hänen pitänyt arvata, millaisen reaktion hänen tarinansa saisi aikaan.
“Oletko varma, ettei minun pitäisi sinunkin lähimuistiasi käsitellä?” hän murahti teennäisen herttaisesti.
“Juu älä kuvittelekaan!” Adamin onnistui puhua väliin. Oli se kiintoisaa kuunnella, miten tämä kävi lyhyessä ajassa läpi kirjon erilaisia nauruja hervottomasta kaakatuksesta pihisevään hihitykseen.
“Tuijottamaan seinää...” Adam sopersi tukahtuneesti lakanaa vasten ja hajosi uuteen itkunaurunremakkaan niin antaumuksella, että Luciferia alkoi väkisinkin hymyilyttää. Eipä hän ollut varmaan koskaan kuullut Adamin nauravan yhtä sydämensä pohjasta. Sangen virkistävää.
“Kerropa sitten, kun tokenet, murunen!” Lucifer virkkoi sitten, oikaisi sivuttain Adamin viereen ja nosti jalkansa kotoisasti lepäämään tämän selälle. “Meillä on koko yö aikaa.”
“...’isä, heti housut jalkaan’... Räähhähhähäh!”
