Ficin nimi: Valvemaailman toisella puolella
Kirjoittaja: Minä taas
Beta: Secu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Lucifer/Alastor
Genre: Eeppisehkö draama, pieni kauhu?
Summary: Valvemaailmassa he eivät milloinkaan pääsisi yhtä lähelle, suuteluetäisyydelle, ilman, että toinen vetäisi viimeisiä henkäyksiään toisen ansiosta.
A/N: Oli jotenkin kiehtova haaste saada tämä kaksikko “toimimaan”, ja toisaalta tuntuu ettei tässä tekstissä tapahdu mitään. 😂 Tavallaan sanat ja tunnelma vain ovat, vaikka Alastorin salaiset pyrkimykset vähän paistavatkin taustalla. Sijoittuu viidennen jakson tienoille, jolloin Lucifer ja Alastor tapasivat hotellilla. Osallistuu Paritusketjuhaasteeseen (Lucifer/Alastor).
***
Uneen vaipuessaan Lucifer näkee punaista kaikin mahdollisin tavoin.
Radiotaajuuksien rouhentama ääni nakertaa hänen kuuloaistiaan ja terävähampainen virne vilahtelee varjoissa vallattomana harhanäkynä. Huonoina hetkinä Luciferin unet ovat täynnä mustaa, mutta nyt tummuudesta pilkistää esiin punaista, ensin vähän ja sitten yhä enemmän.
Onko maailmankaikkeus todella tarjoamassa hänelle painajaisen kuormittavan päivän loppusilaukseksi, Lucifer pohtii ja hätistää punaisen pimeyden loitommaksi. Särähtelevä nauru kaikuu hänen ympärillään, ja Helvetin kuningas päästää mietteliään huokauksen. Ehkä Alastorin läsnäolo on hänen alitajuntansa lahjoittama kepponen, jonka hän on saanut sysättyä sivuun valvemaailmassa. Vaan unelle on annettava aikansa.
Ehkä he näkevät Alastorin kanssa samaa unta.
Lucifer ottaa askeleita äänen suuntaan, ja maaperä kirkastuu hänen jalkojensa alla. Hän on vallankahvassa siinäkin maailmassa, ja jos hän on päättänyt luoda ympärilleen valkeaa valoa, siihen ei ole pimeydessä virnistävällä syntisellä sananvaltaa.
Tulehan luokseni, kätköissä viihtyjä, Lucifer hymähtää, kun nauru hälvenee. Esiin ilmestyy Alastorin hahmo ensin utuisena varjona ja pian yhtä tarkkana kuin unimaailman ulkopuolellakin.
Tulitko tervehtimään minua, majesteetti? Alastorin äänensävyssä kietoutuvat yhteen huvittuneisuus ja uteliaisuus, ja hetkessä he seisovat kasvotusten. Alastor silmäilee häntä yläviistosta sangen alentuvasti.
Minä? Sinua? Onko tuo edes sovelias tapa tervehtiä Helvetin herraa?
Alastor virnistää. Voi, olenpa minä tavaton.
Lucifer hymyilee, kun Alastor polvistuu sulokkaasti hänen eteensä ja siten taipuu hänen tahtoonsa. Hän osoittaa armollista lempeyttä, ottaa radiodemonin kasvot käsiensä väliin ja hyväilee tämän poskipäitä perhosenkeveästi. Hän ei aisti vastahakoisuutta, mutta Alastor ei nojaudu lähemmäskään. Valvemaailmassa he eivät milloinkaan pääsisi yhtä lähelle, suuteluetäisyydelle, ilman, että toinen vetäisi viimeisiä henkäyksiään toisen ansiosta.
Alastor suunnittelee jotain, sen Lucifer tietää varmuudella. Hän etsii tämän silmistä vastauksia kysymyksiinsä, mutta kohtaa karmiininpunaisen muurin mahdistaan huolimatta. Hänen unessaankin Alastor on ratkaisematon arvoitus. Miten turhauttavaa.
Alastor hymyilee kauneinta hymyään. Alkaako otteesi horjua, Kuningas?
Punaisuus hiipii valkean valon rinnalle, ja Lucifer kavahtaa kauemmas. Kauhistuttavat, kylmät silmät tuijottavat häntä vailla tippaakaan aiempaa kunnioitusta. Radion rätinä voimistuu äkkiä korviahuumaavaksi.
Lucifer herää huudahtaen.
