syd än pal ap eliCall Me by Your Name: Elio(/Oliver); en omista, en tienaa; K-11
Etydejä XX (sitaatti & kuvasarja), Ficlet300 (sanalla 77. Hiekka), Kasvata puu II (ficlet, aihepiirinä maailmanloppu)
A/N: Kaarnen minulle niin ystävällisesti taikomat inspiraationmuruset veivät ajatukset heti 1980-luvun Italiaan ja yhteen suosikkielokuvistani.
Etydien tarkoitus on herättää kirjoittamisfiilistä taas henkiin, ja tässä se toimi tehtävässään oikein onnistuneesti. Syyskuulla Elio tuntee ihollaan, kuinka Oliver vei kesän kuumuuden mukanaan. Enää T-paita ei liimaannu selkään, lentopallokentän hiekka polttele jalkapohjissa tai merivesi korosta ilman ja ihon lämpötilaeroja. Elio huomaa myös, että Oliver vei mukanaan muutakin: hänen nuoret tunteensa kasassa pitäneen lankakerän. Muistot Bergamosta ja muualta kummittelevat verkkokalvoilla, kun sulkee silmät iltojen hiljaisuudessa. Oliver ei ole enää läsnä, mutta hän ei ole lähtenyt mihinkään.
Elio keräilee sydämensä palasia heitä yhdistäneistä maisemista päivästä toiseen ja yrittää asetella niitä takaisin yhteen, vaikka ei usko onnistuvansa tehtävässä ikinä. Sirpaleet viiltävät jalkoihin loppukesän juhlissa tanssiessa, niitä löytyy uima-altaan pohjalta kimaltelemasta ja näkeepä Elio niitä roikkumassa persikkapuun oksista lyhtyjen valaisemassa iltapuutarhassa. Elio yrittää asettaa – tai panna – murheensa syrjään todettuaan sydänpalapelinsä mahdottomuuden, mutta Marzian ystävän Lidian iho tuntuu Elion kuumien sormien alla väärältä. Liian pehmeältä, liian viattomalta, liian kaikelta muulta paitsi Oliverilta.
Sellainen lie maailmanloppu. Hidas liukuma tilannekuviin, joissa Oliver on vain auringon haalistamana muistona; pirstaloitunut sydän, joka odottaa kiihkeisiin tunteisiin tottuneena jotain, mitä hyvänsä vastaavanlaista saamatta kuitenkin haluamaansa. Viikkojen ja kuukausien kuluessa Elio saa sen takaisin henkiin ja sykkimään vaitonaisena rinnassaan, ehkä valmiina jotakuta toista varten.
Hanukan aikaan Perlmanien puhelin soi, ja Elion sydän räjähtää olohuoneen seinille uudestaan käsikranaatin tavoin, vaikka mitäpä muuta hän olisi voinut odottaa.
