Korttidelfiini | S | hyvän mielen draama | raapale

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: hyvän mielen draama
Haasteet: Spurttiraapale VI ja Originaalikiipeili (45. peli)

A/N: Rakastan korttipelejä. Olen pelannut niitä lapsesta saakka niin mökillä kuin muuallakin. Olen aina ihan fiiliksissä, kun saan pelata, koska siihen ei tarjoudu kovin usein tilaisuutta! Otsikko on lupsakampi versio korttihaista, koska olen niin nokkela! :'D

Korttidelfiini

Sekoitan korttipakkaa. Kortit ovat vanhat ja kuluneet. Paperi on pehmennyt, mutta kortit sekoittuvat hyvin.

”Mitä tahdotte pelata?” kysyn hymyillen. Minulle pelillä ei ole väliä. Tykkään kaikista korttipeleistä. En välitä voittamisesta enkä liioin häviämisestä. Toki voittaminen on aina kivaa. Ei, parasta on se, että saan ylipäätään pelata!

”Ristiseiskaa?” Konsta ehdottaa. Muut myöntelevät.

”Selvä!”

Alan jakaa kortteja. Mitä enemmän pelaajia, sitä mielenkiintoisempaa ristiseiska (ja monet muut pelit) on. Meitä on viisi. Tiedossa on siis hyvä peli.

Pakka loppuu. Kaikki syventyvät kortteihinsa.

Minulla on useampi kuningas ja ässä eikä kovin montaa avauskorttia. Huono juttu. Olen silti innoissani.

Heitän ristiseiskan pöydälle, ja peli alkaa!

[FractaAnima]

Ristiseiska on ihan paras! ♧

Ihana pieni tunnelmapala. Pidin siitä, miten korttien paperi on jo pehmennyt. Kuvaus oli niin elävä, että pystyin tuntemaan sen sormissani ja vieläpä haistamaan sen kuluneiden pahvipelikorttien nuhjuisen hajun. Hassua!

Kiitos tästä!

- Frac

[Sokerisiipi]

FractaAnima: Ristiseiska on omia suosikkipelejä kans! Ihana kuulla, että pidit tästä. Joo, pehmenneissä kortissa on se oma hajunsakin! Kiitos kommentista!!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämän tekstin hauska ja sympaattinen nimi kiinnitti huomioni tuoreimman tuotantosi joukosta, joten päätin tarttua tähän. Korttihai on tuttu termi, jota eläimen vaihtaminen elävöittää heti veikeästi.

Tämä teksti herättää jotenkin aivan ihania muistoja lapsuudesta! Erityisesti vanhat ja kuluneet kortit, joiden paperi on pehmennyt, mutta jotka kuitenkin sekoittuvat kuin unelma - juuri tuollaiset olivat isovanhempieni pelikortit. Kuvaus saa minut näkemään ne silmissäni ja tuntemaan ne käsissäni elävästi. Miten nostalgista! Itse en koskaan ole ollut erityinen korttihai (enkä liioin korttidelfiinikään!), mutta tykkäsin kyllä kovasti pelata tikkiä isovanhempien luona. Pelattiin aina koko perheen voimin, kun mentiin siellä käymään, ja vielä aikuisenakin pelailin joskus kahdestaan mummon kanssa.

Tässä raapaleessa on ihanan levollinen tunnelma. Ei ole väliä pelillä eikä voittamisella tai häviämisellä, vaan tärkeintä on saada pelata yhdessä muiden kanssa. Viis korttien hyvyydestä, kunhan vain pääsee pelaamaan! "Hyvän mielen draama" onkin tälle mitä osuvin luonnehdinta, sillä tämä todella on leppoisaa ja hymyilyttävää luettavaa. Mukava pieni pätkä.

Kiitoksia yöni piristämisestä! -Walle