2.
Nevillen huone oli lämpimän sävyinen karheine päiväpeittoineen ja läpikuultavine verhoineen. Ikkunalaudalla oli erilaisia kasveja ja huoneen toisella laidalla työpöytä, jonka pinta oli naarmuilla.
"Pienihän se on, mutta tyhjää parempi", Neville nojasi ovenkarmiin katsellen Hermionea.
"Se on täydellinen, Neville", Hermione sanoi. Hän oli vain kiitollinen, ottaen huomioon, että ilman Nevilleä, hänen olisi täytynyt kulkea pitkän matkaa joko junalla tai porttiavaimella päivittäin. Kumpikaan ei houkutellut. Sitä paitsi, täällä oli tilaa hengittää, ja sitä hän tarvitsi kaikkein eniten.
He söivät illallista yhdessä vaihtaen kuulumisia. Neville oli hakenut torilta kalaa, jonka hän oli valmistanut illalliseksi.
"Tämä on todella hyvää, Neville", Hermione kehui.
"Vanha ukko Herring myy kalaa torilla, kukaan ei osta muilta", Neville kertoi. Hermione hymyili. "Vanha paikallinen kalastajasuku, ovat asuneet täällä pari vuosisataa. Sanovat, että heillä on sopimus meren kanssa", Neville virnisti.
"Tunnet kaupungin hyvin, oletko asunut kauankin täällä?"
"Lähdin heti, kun kaikki se oli ohi. Oli vaihdettava maisemaa."
"Ymmärrän hyvin", Hermione nyökkäsi.
3.
"Neville, tarvitsisin paikan, jossa keittää. Onko sinulla ideoita?" Hermione kysyi, kun hänellä oli ensimmäinen vapaapäivä töiden alkamisen jälkeen.
"Kannat töitä kotiin", Neville naurahti. Hermionesta tuntui lämpöiseltä ajatella, että tavallaan tämä oli hänenkin tämänhetkinen kotinsa. Nevillen luona asuminen oli rentoa ja vaivatonta. Hetkeksi hän oli unohtanut oman asunnon etsimisen.
"Minulla on enemmän kuin idea. Tule!"
Neville johdatti hänet takapihan rönsyilevän puutarhan läpi talon vasemmalle seinustalle. Piha oli siellä avarampi, mutta suojaisa korkean pensasaidan ansiosta. Pihan perällä oli pieni rakennus, jonka edessä oli työtilat tulisijoineen päivineen.
"Neville!"
"Keittelen itsekin toisinaan, ja itäinen puoli pihasta ei ole otollinen paikka puutarhalle, liian vähän valoa", Neville selitti. Hermione tutki lumoutuneena näkemäänsä.
Annettuaan Hermionen hetken tutkia, Neville heilautti sauvallaan vajan oven auki.
"Tarvikkeet ja padat ovat sisällä, kaikki vapaassa käytössä. Hyvä vaan, että näkevät joskus päivänvaloa. Jätän sinut tutkimaan rauhassa. Minun täytyy käydä kaupungilla."
"Kiitos, Neville", Hermione sanoi silmät kosteina. Neville oli ylittänyt kaikki hänen toiveensa.
4.
Hermione heräsi myöhään. Hän oli tehnyt kuusi pitkää työpäivää apoteekilla ja siihen päälle omat tutkimuksensa.
Teepannu oli yhä kuuma, joten Hermione kaatoi itselleen kupillisen ja astelikin suoraan avoimesta ovesta puutarhaan.
"Huomenta", Hermione toivotti tavoitettuaan Nevillen selän katseellaan. Hän sulki silmänsä ja antoi auringon lämmittää kasvojaan. Ilman täytti kaupungin etäinen kohina, lintujen laulu ja jokin, mikä tuoksui huumaavan hyvältä. Hän ei ollut ikinä haistanut mitään sellaista.
"Tuoksupelargoni", Neville vastasi aivan läheltä kuin aistien Hermionen kysymyksen. Hermione avasi silmänsä. "Eri lajikkeet tuoksuvat erilaiselta, ja niitä voi risteyttää. Parfymöörien suosiossa."
"En ihmettele", Hermione hengitteli tuoksua ja katseli Nevilleä. Miten niin epävarmasta pojasta oli kasvanut mies, joka oli noin tyyni, huoleton ja jollain tavoin turvallinen samaan aikaan. Neville huokui sitä samaa, mitä hänen kotinsa kaikissa maan sävyissään.
"Et kertonut, että toimitat apoteekille ainesosia", Hermione käänsi katseensa kaukaisuuteen ymmärrettyään tuijottavansa.
"Enpä tainnut", Neville hymähti. "Onko sinulla vapaapäivä?"
"On."
"Hyvä, tarvitsen nimittäin apua."
Hermione kohotti kulmiaan.