Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Aro/Vili (16v)
Haasteet: Spurttiraapale VI (sanalla maailma) ja Originaalikiipeily (32. kirjasto)
A/N: Tahdoin kirjoittaa jotain lempeää hömppää ja tällaista tuli :3
Kirjastovalssi
Vili tahtoi mennä kirjastoon. Aroa ajatus hermostutti. Kirjasto oli hänelle aivan väärä paikka. Siellä piti olla ääneti ja liikkua rauhassa. Kumpikaan ei ollut Arolle luonteva tapa olla. Hän yritti vitkastella ovien luona. Aro katseli kaihoisasti korttelin toisella puolella olevaa skeittipuistoa. Siellä temppuileminen ja riehuminen houkuttivat Aroa huomattavasti enemmän kuin tunkkainen hiljaisuudelle ja sivistykselle omistettu laitos.
”Voisin odottaa ulkopuolella?” Aro ehdotti toiveikkaasti. Vili kurtisteli kulmiaan. Aro pani mielissään merkille, kuinka söpöltä Vili näytti jopa nyrpistellessään. Kai se johtui Vilin kauniista siniharmaista silmistä ja poikamaisista kasvonpiirteistä. Aro tunsi hymyn nykivän suupieltään.
”Ei tässä mene kauaa”, Vili sanoi. Hän hypisteli Aron takin vetoketjua ja hymyili kujeillen. ”Palautan pari kirjaa ja lainaan pari uutta. Ne laitteet on ihan superhitaita. Tarviin jotain puuhaa odotellessani.”
Vili suukotti ällistynyttä Aroa suupieleen ja meni ovista sisään tietäen, ettei Aro voinut olla seuraamatta perässä. Aron rinta hehkui kuin sinne olisi syttynyt parikin aurinkoa. Hän ei ollut koskaan ennen rynnännyt yhtä innokkaasti kirjastoon.
Vili odotti Aroa palautusautomaatilla. Kirjasto oli autio. Poissa oli jopa yleensä Aroa pahasti mulkoileva kirjastosetä. Arolla oli heti rennompi ja itsevarmempi olo. Vili syötti masiinaan kirjoja yksi kerrallaan. Kone mietti pitkään ja hidasteli viivakoodien kanssa.
Avara ja autio tila yllytti Aroa pelleilemään. Aro nappasi Vilistä kiinni ja tanssitti häntä ympäri aulaa.
”Pöljä”, Vili nauroi. Hänen kasvonsa säihkyivät iloa ja hellyyttä. Aron vatsassa lepatteli, ja häntä hengästytti, mutta ei suinkaan tanssimisen takia. Vilin huomio häntä heikotti. Aro pysäytti heidät aulan lattiaan maalatun maailmankartan keskelle.
Vili katseli häntä hymyillen, mutta Aro oli vakava. Aro tuskaili sadannen kerran, miten kertoisi Vilille, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi tämä oli tullut hänelle. Leffat antoivat valheellisesti ymmärtää, että rakkaudentunnustukset olisivat maailman helpoin ja luonnollisin asia. Oikeassa elämässä niin suurten asioiden kertominen tuntui ihan mahdottomalta.
Vilin odottavien silmien alla Aron rohkeus petti jälleen. Hän veti Vilin lähelleen ja painautui pojan huulille. Pussaaminen oli puhumista helpompaa.
