Ficin nimi: Charlie Aamutähden helvetillinen aamu
Kirjoittajat: Linne & Maissinaksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Mukana: Charlie ja kumppanit
Genre: Arkitöhöily, huono huumori ja hermoromahtelu
Summary: Se oli sellainen päivä, että kaikki meni aamusta asti päin helvetteniä sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti.
A/N: Tämän tarinan syntyyn liittyy muun muassa juustokakku, Oulu ja univaje. 😂
***
Se oli sellainen päivä, että kaikki meni aamusta asti päin helvetteniä sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Sen ei tietenkään olisi pitänyt olla yllättävää, sijaitsihan Hazbinin hotelli juuri siellä kehnommassa tuonpuoleisessa, mutta Charlie Aamutähteä asioiden loogisuus ei sinä aamuna lohduttanut. Hän heräsi päänsärkyisenä, ärtyneenä ja vailla ripaustakaan tavallista optimismiaan.
Charlie haaveili hetken kiskovansa tummanpunaisen peittonsa päänsä yli nukkuakseen surkeutensa pois sen suojissa, mutta koko kirottu päivä oli ympätty täyteen kokouksia ja ryhmäharjoituksia, eikä hotellin emäntä voinut lymyillä niiden ohi. Charlieta puistatti ajatellakin, mitä Taivas siihen sanoisi. Jotain hyvin ylenkatsovaa ja vittumaista tietenkin.
Sitä paitsi Niffty tapasi aloittaa huoneiden siivoamisen seitsemältä, eikä siinä hulinassa olisi nukkunut enää kukaan.
Charlie kampesi itsensä istumaan ja avasi suunsa aikomuksenaan pyytää Vaggieta tuomaan hänelle särkylääkkeen tujun viskipaukun kera, mutta huomasi sängyn toisen puolen olevan typötyhjä. Se taas sai hänet entistä nyreämmäksi. Vaggien mokoma tykkäsi herätä epäinhimillisiin aikoihin ja toisinaan vinoillakin aamu-uniselle tyttöystävälleen aamukahvien äärellä. Helvetin enkelit ja varsinkin tämä nimenomainen Helvettiin päätynyt enkeli.
Charlie möyri vastahakoisesti vuoteesta jalkeille ja raahusti kylpyhuoneeseen. Valitettavasti aamu ei sielläkään parantunut. Peilistä tuijotti takaisin kalpea hahmo, joka näytti siltä kuin olisi kreisibailannut yön läpeensä jossain alakaupungin hämärimmistä klubeista. Se oli täysin kohtuutonta, olihan hän mennyt nukkumaan suurin piirtein inhimillisiin aikoihin ja juonut illalla vain yhden Huskin sekoittaman mocktailin (joka tosin oli maistunut epäilyttävän väkevältä). Ehostautumisen yritykset kohtasivat nekin kirkuvaa vastarintaa. Ripsiväri oli juuttunut paakuiksi putkiloon, hänen nenänpieltään koristi kypsää vadelmaa muistuttava finni, ja aloittaessaan tukkansa harjaamisen Charlie sai todeta, että tänään hänen geeninsä olivat päättäneet valita äidin puolen isän täydellisten silkkisten hiusten sijaan. Tapeltuaan puoli tuntia tukkansa kanssa hänen harjaansa koristi tukko vaaleita hiuksia, ja vaikka hän saikin hiuksensa väännettyä poninhännälle, se poni oli kyllä vanha ja teuraskelpoinen.
“Himputti, perhana, samperi...” Charlie päästi ulos kaikki miedoimmat kirosanat mitä keksi ja siirtyi pukeutumaan. Hän päätti laittaa ylleen lempimekkonsa, vaikka Niffty ei ollutkaan saanut siitä kaikkea enkelin verta pois. Ei siinä, oikeastaan sen parempikin. Olipa kolttu ainakin katu-uskottava.
Keittiö oli jo täynnä väkeä, kun hän vihdoin laskeutui alakertaan. Asukkaat söivät tavallisesti ruokasalissa, mutta henkilökunta ja Angel käyttivät mieluummin keittiötä sen kodikkaan tunnelman vuoksi. Kahvin tuoksun olisi pitänyt parantaa Charlien mielialaa, mutta jo juoman hajusta saattoi päätellä, että se oli sinä aamuna Vaggien keittämää – toisin sanoen se muistutti kaikin puolin tervaa. Charlie etsi siitä huolimatta lempimukinsa kaapista ja kaatoi sen täyteen. Ei hän olisikaan kaivannut Huskin lempeydellä keitettyä tummapaahtoista kahvia sinä aamuna. Ehei. Vielä mitä.
“Huomenta, unikeko! Saitko kauneusunesi?” Vaggie kysäisi pöydän äärestä muiden nyökätessä tai vilkuttaessa tervehdykseksi. Charlie tunsi verenpaineensa nousevan välittömästi.
“No en”, Charlie livautti yhteenpuristettujen hampaidensa välistä ja hörppäsi kahvia, joka oli kuumaa ja kitkerää kuin vastalevitetty asfaltti. “Tuota, Husk, mikset ole keittänyt kahvia?”
“Koska minä kerkesin vaihteeksi ensin”, Vaggie vastasi heidän baarimestarinsa puolesta ja venytteli treenattuja käsivarsiaan. “Tiedätkö, minä luulin ennen ettei Helvetissä nukuta, mutta täällä sitä vasta nukutaan!”
“Kumma kyllä meitä on täällä näin monta näinkin varhain”, Husk murahti väliin.
“Minä en olisi, ellei tämä olisi rehannut mukanaan”, Angel tokaisi haukotuksensa lomasta ja pukkasi Huskia tarmottomasti hartiaan. “Saat vielä hyvittää kaiken vääryyden perinpohjaisesti, kusipääkolliseni.”
“Ahaa. Tekisi kyllä molemmille jonkinlainen päivärytmi eetvarttia”, Husk hymähti kuivasti.
“Juupa joo, on ehkä yliarvostetuinta paskaa ikinä herätä ennen kukonlaulua ja vielä nolompaa löytää siitä ylpeiltävää... Vink vink, Vaggie.”
“No, laiskuus taas on ihka aito kuolemansynti”, Vaggie tokaisi Angelille, joka väänsi naamaansa vastaukseksi, ja Charlie mietti, miksi hänen ystäviensä ja elämänsä rakkauden piti olla niin saatanan ärsyttäviä juuri sinä aamuna. “Minä ehdin jo herättyäni –”
“Sepä mukavaa, rakas”, Charlie keskeytti epäluonteenomaisen painokkaasti, vaikka onnistuikin vääntämään kasvoilleen hymyntapaisen. Hän tunsi silmiensä välähtävän punaisina, muttei jaksanut välittää, vaan hörppäsi lisää kahvia.
Se oli kuitenkin virhe. Kahvi oli niin kuumaa, että se poltti hänen kielensä. Muki heilahti hänen sormistaan ja kahvia roiskui hänen käsilleen ja mekolleen, josta se ei taatusti lähtisi ikinä.
Ja silloin Charlien täydellinen, erinomainen, koko hänen elämänsä kestänyt pinna ensin venyi äärimmilleen ja sitten napsahti reteästi poikki.
“Voi vitun saatanan perkeleen esikartano tätä elämää!” hän ärjäisi, kasvatti komeat sarvet päähänsä ja viskasi kahvimukin seinään. Muki räjähti kymmeniksi sirpaleiksi, ja kahvi jätti seinään pääkalloa muistuttavan kuvion.
“Kristus, sehän pamahti”, Husk köhähti, ja kommentista lisää bensaa liekkeihinsä saanut Charlie tarttui seuraavaksi tämän puolitäyteen mukiin ollen aikeissa heittää sen edellisen perään. Vaggie ponkaisi seisomaan ja taputti tyttöystäväänsä olalle.
“Heitä vain, kulta, se helpottaa. Sinulla näyttääkin olevan tosi huono aamu!”
Heti kun sanat lähtivät hänen suustaan, Vaggie tiesi tehneensä virheen. Charlie kääntyi hänen puoleensa ja nyt hänen tyttöystävänsä silmät eivät enää olleet vain punaiset, vaan niissä roihusivat manalan liekit.
“Ei, en vitussa heitä! Vaggie, enkö minä ole sanonut, että VÄKIVALTA. EI. OLE. RATKAISU!” Charlie pamautti mukin pöytään sellaisella voimalla, että pöytä halkesi kahtia ja mukiltakin putosi pohja. “Mutta kenties sitä ei Taivaassa opetettu! Olisi ehkä kannattanut lisätä se kymmeneen käskyyn, vai osataanko siellä edes lukea?”
“Muru –”
“Ohoh, prinsessahan tykittää kovilla”, Angel köhähti Huskin mulkoillessa heitä kuin yrittäen päättää, milloin olisi järkevintä hivuttautua takavasemmalle. “Tiedätkös, mikä minua aina rentouttaa, kun olen pahalla tuulella? Kunnon pitkä ja hikinen –”
“...PANO! Mikäs muukaan?” Charlie lopetti lauseen ja kääntyi sieraimet savuten heitä kohti. “Angel, ole niin vitun ystävällinen, ota Husk mukaasi ja painukaa tiehenne siitä! Menkää panemaan tai jotain! Ja nyt kun tuli puheeksi: jos olette viime aikoina yrittäneet nussia luutakomerossa jotenkin salamyhkäisesti, ette ole onnistuneet yhdelläkään kertaa! Tämä on halvattu soikoon hotelli! Täällä on satakuusikymmentä makuuhuonettakin ja vielä hääsviitti!”
Vaggie kääntyi hänkin katsomaan kaksikkoa. Huskin karvat törröttivät joka suuntaan, ja Angel toljotti Charlieta kuppinsa niin kallellaan, että kahvivana norui haljenneelle pöydänpuolikkaalle.
“Hoi, siis, panetteko te –”
“Hyvää huomenta, ystävät!”
Vaggie sulki silmänsä valmistautuen pahimpaan. Tämä tästä vielä puuttui.
Alastor asteli sisään huoneeseen ja silmäili kahvimukin sirpaleita lattialla ja kahvin seinään jättämää sotkua. “Ah, prinsessa! Alat viimeinkin käyttää voimiasi. Annahan kun ojennan auttavan –”
“Alastor”, Charlie sanoi herttaisesti, toisin sanoen aivan jumalattoman pelottavasti. “Olen tässä miettinyt aulan uudelleensisustamista! Takan päälle radion viereen sopisivat mainiosti peuransarvet, eivätkö sinustakin?”
Alastor tapitti hetken Charlieta, ja vaikka tämän hymy ei värähtänytkään, Vaggie näki tämän korvien kääntyvän luimuun.
“Mitä parahinta päivänjatkoa!” radiodemoni toivotti sitten, muuttui varjoksi ja liukeni paikalta. Samassa ovi taas avautui ja Niffty kipitti sisään.
“Njehehee, sotkua!” sisäkkö sihisi innoissaan ja viiletti mukinmurusten perään ennen kuin kukaan ehti estää. Charlie paineli sormillaan ohimoitaan, eikä Vaggie ollut varma, tekikö tämä niin hellittääkseen päänsärkyä vai estääkseen teoreettisia lisäsarvia puhkeamasta otsalleen. Ehkä molempia. Eipä säästynyt silti Nifftykään Charlien infernaalisen huonolta aamulta.
“Kuule, Niffty, kipitä jonnekin jorpakkoon ja kokoa vaikka mosaiikki niistä vitun palasista!” prinsessa kiljaisi sormeaan heristellen.
“Äh, muru...” Vaggie yritti.
“Hohoo, se sopii!” Nifty vastasi iloisesti ja kipitti mukinpalasten kanssa jonnekin. Menoa seurannut Husk tuijotti Charlieta korvat kallellaan ja avasi sitten rohkeasti suunsa.
“Kuulehan, prinsessa, vaikutat yhä lievästi hermostuneelta. Jos vaikka sekoittaisin sinulle drinkin?”
“ALKOHOLIKAAN EI OLE RATKAISU”, Charlie ärjäisi niin, että laastia rapisi katosta. “Kuono nyt umpeen, Husk, tai tämä on vastedes raitis hotelli, jossa tarjoillaan pelkkiä mocktaileja! Vaikka paskaa myyntiähän se olisi!”
“Mutta, tuota –”
“PAINUKAAPA JO NUSSIMAAN SIITÄ!” Charlie huitaisi kädellään Huskin ja Angelin suuntaan kuin olisi yrittänyt häätää harvinaisen äkäisen paarman.
“No niin, käsky kävi, eiköhän mennä!” Angel virkkoi, tarttui Huskia henkselien olkaimesta ja alkoi kiskoa tätä ovelle. Ennen kuin he ehtivät sinne asti, itse Helvetin kuningas tupsahti keittiöön.
“Hyvää huomentaa!”
“Sir!” Vaggie vaihtoi hätääntyneen silmäyksen Angelin ja Huskin kanssa. “Me odotimme teitä vasta myöhemmin...”
“Kyllä, niin, mutta ehdinkin tänne jo aikaisemmin!” Lucifer vastasi iloisesti ja katsahti kahvitahraa seinässä, minkä jälkeen tämän huomio kiinnittyi kaiken keskellä kihisevään jälkikasvuun. “Mutta Charlie, kultaseni, mikäs hätänä?”
Vaggie puri hampaansa yhteen ja muistutti itseään ankarasti, että hän oli sentään ollut yksi Adamin parhaista sotureista. Hän odotti huutoa. Hän odotti verbaalista selkäsaunaa. Hän odotti näkevänsä ehdan kamppailun kahden Helvetin voimakkaimman olennon välillä.
Sen sijaan Charlie purskahti itkuun.
“Tämä on ollut ka-kama-la aamu!” hän ulvoi ja lysähti tuolille. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin kiehuvan kuumina ja muodostivat pienen höyrypilven. “Minulla koskee päätä, kahvi on pahaa ja minä inhoan kaikkia ja kaikkea!”
“Mutta ankkaseni”, Lucifer mutisi tyynnyttävästi ja vilkaisi Angelia ja Huskia. Nämä tajusivat vihjeen, jonka Helvetin kuningas antoi monimutkaisen käsimerkin muodossa ja kipaisivat muualle. Vaggie pakotti itsensä muistamaan koulutuksensa ja seisoi paikallaan, kunnes Lucifer katsoi häntä ja nytkäytti päätään oven suuntaan. Helpottuneempana kuin edes viitsi myöntää, Vaggie marssi paikalta.
Vaggiesta tuntui, että vasta aulaan vievällä käytävällä oli turvallista hengittää, ja sen hän tekikin lähintä ovea vasten nojaten. Ennen kuin hän ehti kerrata, miten koko katastrofiaamiainen oli eskaloitunut siten, joku tömäytti ovea hänen takanaan. Samassa Vaggie tajusi huilaavansa siivouskomeron edessä, ja toiselta puolelta alkoi kuulua enemmän tai vähemmän epämääräisiä ääniä. Ihan oikeasti, eivätkö ne kaksi olleet malttaneet odottaa makuuhuoneeseen asti?
Saakeli, hän tarvitsi raitista ilmaa.
Kun Vaggie erittäin pitkän ja rauhoittavan juoksulenkin jälkeen palasi takaisin hotellille, se oli hänen helpotuksekseen edelleen pystyssä. Aulakin oli edelleen ehjä, eikä takan yläpuolelle ollut ripustettu peuransarvia. Se hanke tosin ei olisi Vaggieta suurestikaan harmittanut.
Ilmassa leijui huomattavasti aamuista parempi kahvin tuoksu, jonka lisäksi Vaggie haistoi jotain makeaa, ehkä siirappia. Hän seurasi nenäänsä keittiöön, mistä löysi koko porukan. Husk ja Angel istuivat pöydässä syöden yhteistä lettua ja Niffty kökötti nurkassa ahmimassa lettuja, jotka oli päällystetty epäilyttävästi verta muistuttavalla hillolla. Jopa Alastor oli paikalla, vaikkakin vastahakoisen näköisenä. Tämä siemaili kahvia lempimukistaan ja mulkoili Luciferia, joka hääräsi hellan ääressä vaaleanpunainen essu valkoista pukuaan suojaamassa. Kuningas paistoi parhaillaan uutta lettua ja heitteli sitä ilmaan kuin vanha tekijä.
Ja Charlie, Helvetin prinsessa joka oli aikaisemmin aamulla ollut aikeissa aloittaa uuden harmageddonin, istui hänkin tyytyväisenä pöydän ääressä ja pisteli valtavaa lettukasaa poskeensa.
“Hei, Vaggie!” Lucifer sanoi iloisesti, kun Vaggie uskalsi viimein tassutella peremmälle keittiöön. “Millaisena haluat lettusi?”
“Öh...” hetken Vaggie harkitsi kertovansa Luciferille, ettei oikeastaan ollut koskaan syönyt lettuja, mutta päätti pitää päänsä kiinni. “Sokerilla, kiitos.”
“Hoituu!” Lucifer vastasi reippaasti ja leijutti servettiin käärityt aterimet ja lautaselle sujautetun, runsaasti sokerilla kuorrutetun letun pöytään Charlien viereen. “Istuhan alas! Alastor, miltä kahvi maistuu?”
Alastor mutisi jotain, mutta emme voi laittaa sitä tähän, koska se oli täysin painokelvotonta.
“Viitsisitkö toistaa, en kuullut!” Lucifer sanoi herttaisesti ja leijutti Vaggiellekin mukillisen kahvia, joka tuoksui huumaavan hyvältä.
“Kahvi on vallan täydellistä”, Alastor sanoi äänensävyyn, joka kuulosti siltä kuin häneltä olisi revitty hampaita irti.
“Mukava kuulla”, Lucifer vastasi enkelimäisesti hymyillen ja kääntyi sitten Charlien puoleen. “Lisää, kulta?”
“Kiitos!” Charlie vastasi suu täynnä ja ojensi lautastaan. Lucifer mätti sille lisää lettuja ja noin puoli litraa siirappia, ja Charlie hymyili onnellisinta hymyään.
Vaan mitä enemmän lettuja Charlie mutusti, sitä tietoisemmaksi hän tuli sekä pahan olon lauhtumisesta että nakertavasta syyllisyydestä. Että hän olikin mennyt järjestämään niin naurettavan kohtauksen ja vieläpä ihan tosissaan.
“Mmmyyyhyhyyy...” Charlie vinkaisi kykenemättä estämään uutta kyynelpuroa, joka tipahteli hänen poskiaan pitkin lettukasan lisämausteeksi.
“Kääk, mikäs vielä painaa, kupeideni hedelmä?” Lucifer sopersi, mutta Vaggie soi tyttöystävälleen armollisen hymyn ja painoi otsansa tämän päälakea vasten.
“Kaikki hyvin, kullanmuru. Tällaista se joskus on, kun kaikki kasautuu niskaan.”
“Mutta kun ei se ole m-mikään syy!” Charlie märisi kasvojaan pyyhkien ja otti vastaan isänsä ojentaman pitsireunaisen nenäliinan. “Minä käyttäydyin anteeksiantamattomasti ja ja... olin niin ilkeä... Olen niin pahoillani!”
Charlie hautasi kasvonsa käsiinsä itkun päättäessä jatkua vielä hetken ja hätkähti kuullessaan, miten pari tuolinjalkaa raapaisi lattiaa vasten. Sillä lailla, nyt hänen ystävänsä kyllästyivät todistamaan hänen toistakin alennustilaansa ensimmäisen lisäksi...
“Ei kuule ole mitään anteeksipyydettävää, kulti”, Angelin ääni sanoi sitten ihan läheltä.
“Höyryjen purkaminen tekee hyvää”, Husk sanoi hänen takanaan.
“Minusta sinä olet ihana, vaikka suuttuisitkin!” Nifftyn kimeä tokaisu kuului pöydän alta.
“Siinäs kuulit”, Vaggie naurahti, ja Charlie uppoutui aistimaan ryhmähalauksen joka ulottuvuuden; Vaggien huulten pehmeyden hänen poskellaan, Angelin hajuveden tuoksun ja silitykset hänen hartiallaan, Huskin lämpimän halauksen ja kehräyksen vasten hänen selkäänsä, Nifftyn rakastavan rutistuksen hänen polvestaan...
“Niin, prinsessa, hyväksi onneksi olemme kaikki tarjomassa panoksemme kunnialliselle hankkeellesi”, Alastorin ääni kohisi, ja Charlie tunsi tämän laskevan kätensä hellästi hänen päälaelleen. Tuota pikaa Alastorin käden ja hänen hiustensa väliin kuitenkin eksyi jotain kovaa ja muovista, mikä johtui siitä, että Lucifer hätisti radiodemonin käden pois paistinlastalla.
“Voi kyllä, näin ne asiat tapaavat ratketa!” Lucifer virkkoi liikuttuneena ja näpsäisi porukasta tyttärelleen muistoksi kuvan tyhjästä taikomallaan kameralla. “Kuka ottaa lisää lettuja?”
“Minä!”
“Kuin myös!”
“Jep!”
Sen tapauksen jälkeen kaikki kunnioittivat Luciferia vielä vähän enemmän, paitsi tietysti Alastor.
