Uudenvuoden kanssasi jaan (S, ficlet)

[Meldis]

Ficin nimi: Uudenvuoden kanssasi jaan
Kirjoittaja: Meldis
Fandom: Originaali (loppusijoituspaikka Rinnakkaistodellisuus)
Genre: fluffy, slice-of-life, humor, ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Leo/Caio
Tiivistelmä: Leo ja Caio juhlivat uuttavuotta yhdessä erikseen.
A/N: Hyvää uutta vuotta Linne! <3 Tämä lahjaficci tulee ihan superviimetinkaan, mutta tuli inspis kirjoittaa jotain pientä uudestavuodesta ja Linnen toiveessa oli fluffya, huumoria ja pientä palasta ja on tässä tavallaan yhdessä nukkumistakin ja härskisti otin omat originaalit hahmot käyttöön. Leo ja Caio esiintyivät ensi kerran viime kesällä raapaletarinassa, K.-11 ja sitten Finin kalenteriluukussani, S, mutta kyllä pärjää niitäkin lukematta. Tämä on jotenkin tosi tynkä, mutta halusin mieluummin saada tämän ulos kuin jäädä pähkimään, että lahjaficin pitää olla pidempi, jolloin teksti olisi saattanut jäädä pöytälaatikkoon. ^^ Nimi on mukailtu Haloo Helsingin aivan upeasta joulubiisistä Joulun kanssasi jaan. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!


Uudenvuoden kanssasi jaan

Yhteys rätisi korvia ja silmiä särkevästi. Caion pää katkesi kahtia, kun ruudulle tuli pikseleitä. Leo ravisti puhelinta turhautuneena, kuin se jotenkin voisi auttaa asiassa.

”Kuuletko sä mua?” Caio kysyi pää kahtena kappaleena.
”Kuulen. En oikein näe”, Leo vastasi ja laski puhelimen takaisin alas. Hän tuki leukaansa nyrkkiinsä kulmat tuhannella rullalla. Hän hyppelehti mahallaan vähän lähemmäs ikkunaa sängyllään, vaikka sekään tuskin auttaisi mitään. Caio kirosi espanjaksi, kuten teki, kun häntä oikeasti vitutti.
”Mutta ei se haittaa”, Leo vastasi nopeasti. ”Kyllä tääkin on hyvä.”

”Onko oikeesti?” Caio kysyi ja hetken verran pikselit järjestyivät ja Leo näki Caion kasvot, joihin korkea aurinko osui. Niillä oli samanlainen harmistunut ilme kuin Leonkin kasvoilla.
”On”, Leo vakuutti. Caio huokaisi ja huokaisu kuului ratinana puhelimen kaiuttimessa. Caio istui ilmeisesti pöydän ääressä ulkona, ehkä tavoittaakseen signaalin mahdollisimman hyvin. Leo ajatteli hetken, että auttaisiko, jos hänkin menisi ulos, mutta sitten hän muisti pakkasen laskeneen juuri alle kahdenkymmenen asteen ja heitti idean mielestään.

”Ootko sä vielä Fridan luona?” Leo kysyi.
”Tulin vasta”, Caio vastasi ja Leo rypisti otsaansa, kunnes tajusi, että kello oli Meksikossa vasta noin kolme iltapäivällä. Koska se oli ollut homman idea, he soittelisivat toisilleen kummallakin kerralla, kun vuosi vaihtuu, ensin Suomessa ja sitten Meksikossa. Leo hörähti huonomuistisuudelleen
”Jaksatko sä varmasti herätä aamulla?” Caio kysyi ilmeisesti ajatellen tismalleen samaa asiaa.
”Joo jaksan. Sanoin äitille, että saa tulla vaikka kattilan kansien kanssa, jos en oo heränny viimeistään varttia vaille ysiltä”, Leo sanoi.
”Onko se hereillä sillon?”
”Ei se oo enää vuosiin nukkunut pidempään kuin seittemään.”

Caio naurahti pienesti. Hänen otsallaan oli hikeä, siihen oli liimautunut tummia kiharia ja hän kallisti vähän päätään. Leo arvasi tämän ajatukset.
”Älä sano, että tää oli huono idea.”
”Tää oli vitun huono idea.”

Leo nauroi, työnsi hetkeksi naamaansa tyynyynsä, kunnes kohotti jälleen kasvonsa.
”Musta on ihanaa, että sä halusit olla vielä uudenvuodenkin Julianan kanssa”, Leo sanoi.
”Mutta mun takia sä et ehdi mihinkään bileisiin, kun tää paluu meni tällä tavalla. Taisi olla karsee krapula, kun keksin tän”, Caio sanoi.
”Niin varmaan olikin”, Leo myönsi. ”Mutta niitä bileitä ja uusiavuosia tulee vielä. Oltiinhan me jo joulukin yhdessä.”

Caio pysähtyi ja alkoi sitten hymyillä niin, että ne Leon polvia joka kerta heikottavat hymykuopat pureutuivat tämän poskiin.
”Tuleeko?” Caio kysyi.
”Tulee mitä?” Leo kysyi ja silloin hän kuuli epämääräistä huutoa olohuoneesta, missä äiti ja isä seurasivat uuden vuoden laskentaa telkkarista.
”Uusiavuosia?”

Leo pysähtyi itsekin tajutessaan, mitä oli sanonut ja mitä Caio kysyi. Tämä hymyili leveästi, niin leveästi, että sen erotti puhelimen epätarkasta kuvastakin.
”Tulee. Varmasti”, hän vakuutti. Caio hymy leveni.

”Mulle taidettiin huutaa tuolta. Vuosi vaihtuu ihan just”, Leo sanoi ja kohosi nappaamaan ikkunalaudalle varaamansa kuohuviinilasin. Caio kumartui hetkeksi kameran edestä ja ilmaantui siihen pian myös lasi kädessään. Leo napautti kellon näkyviin ruudulleen ja kului vain muutama sekunti, kun kaikki neljä numeroa muuttuivat nolliksi.
”Hyvää uuttavuotta, Caio”, Leo sanoi kohottaen lasia kameraa kohti.
”Mä rakastan sua”, Caio vastasi ja Leo oli vetää kuoharia väärään kurkkuun.
”Ei sun noin kuulu sanoa”, Leo köhisi.
”Millon ikinä ei kuulu sanoa rakastan sua?” Caio oikein korotti ääntään. Leo huokaisi syvään. ”Okei, okei, hyvää uuttavuotta sinne Suomeen.”

”Nähdään jokusen tunnin päästä”, Caio sanoi kohta.
”Mä en halua lopettaa vielä”, Leo sanoi.
”Jos sä et nyt mee nukkumaan, sä joudut heräämään niihin äitis kattilan kansiin”, Caio muistutti. Leo päästi ilmaa nenänsä kautta.
”Tai sit mä en mee ollenkaan nukkumaan”, hän ehdotti.
”Mä luulen, että sekin päättyy niihin kattilan kansiin.”
”Sitten päättyy.”

Caio nauroi ja laski lasinsa pöydälle. ”Okei. Sun kuorsaamista on aina kiva seurata.” Leo protestoi älähtämällä. ”Kyllä mä voin pitää sulle seuraa. Tänä vuonna. Ja ens vuonna.” Leon poskiin sattui hymyily ja hänen niskaansa kuumotti.
”Hyvä. Mä sitten otan kattilan kannet.” Leo virnisti. ”Ja sut. Täksi vuodeksi. Joka vuodeksi.” Leo pureskeli hetken kieltään tohjoksi. ”Mäkin rakastan sua.” Caion hymykuopat tulivat esiin.

[Altais]

Olipa ihana saada vielä kurkistus Leon ja Caion uuteenvuoteenkin sen heidän ihanan, vähän erilaisen joulunsa jälkeen. Tai ainakin suomalaisittain erilaisen, Caiolle se taisi toki olla enemmänkin ihan normaalia joulunviettoa. Tämä oli suloinen ja hyväntuulinen pieni tarina, josta tuli vielä entistäkin vahvemmin sellainen tunne, että näiden kahden suhde on tosi lämmin ja tasapainoinen, ja siinä on sopivasti mukana huumoria ja pientä kuittailua.

”Kuulen. En oikein näe”, Leo vastasi ja laski puhelimen takaisin alas. Hän tuki leukaansa nyrkkiinsä kulmat tuhannella rullalla. Hän hyppelehti mahallaan vähän lähemmäs ikkunaa sängyllään, vaikka sekään tuskin auttaisi mitään. Caio kirosi espanjaksi, kuten teki, kun häntä oikeasti vitutti.

Jotenkin tosi kuvaavaa tämä, että sitten kun on joku tunnetila oikein päällä, niin se ns. tunnekieli tulee kehiin, vaikka muuten käyttäisikin suurimmaksi osaksi jotain toista kieltä. Ei sillä, että itselläni olisi tästä kokemusta, mutta vaikka sitä käyttäisi vuosia vaikka pääasiassa englantia, niin kyllä ne vittuperkeleet varmaan sieltä tiukan paikan tullen löytyisi kuitenkin. En tiedä, onko englannin kielessä yhtä hyviä kirosanoja kuin meillä, mutta espanjassa varmaan sitten on. Harmi, kun en sitä juurikaan osaa.

Caio pysähtyi ja alkoi sitten hymyillä niin, että ne Leon polvia joka kerta heikottavat hymykuopat pureutuivat tämän poskiin.
”Tuleeko?” Caio kysyi.
”Tulee mitä?” Leo kysyi ja silloin hän kuuli epämääräistä huutoa olohuoneesta, missä äiti ja isä seurasivat uuden vuoden laskentaa telkkarista.
”Uusiavuosia?”

Olipa Leolla ja Caiolla valloittava tapa puhua tulevaisuudesta, vaikka alun perin puhuttiinkin vain uudestavuodesta. Tykkäsin, miten Caio tarttui heti tuohon Leon vähän epähuomiossa esitettyyn kommenttiin, ja halusi vielä varmistaa, tarkoittihan toinen sen niin kuin hän oli ajatellut. Onhan uusivuosi aika hyvä hetki hiukan pysähtyä miettimään, missä ollaan nyt ja mihin suuntaan ollaan menossa. Näille kahdelle oli onneksi hyvin selvää, mihin suuntaan he haluavat mennä.

”Hyvää uuttavuotta, Caio”, Leo sanoi kohottaen lasia kameraa kohti.
”Mä rakastan sua”, Caio vastasi ja Leo oli vetää kuoharia väärään kurkkuun.
”Ei sun noin kuulu sanoa”, Leo köhisi.

Eikä, hajosin vähän tälle. Kuitenkin Leo oli vaan salaa mielissään Caion sanavalinnoista, vaikka pitikin tietysti heti vähän korjailla niitä.

”Nähdään jokusen tunnin päästä”, Caio sanoi kohta.
”Mä en halua lopettaa vielä”, Leo sanoi.

Tässä kohtaa ei voi oikein muuta sanoa kuin että ollapa vielä nuori ja rakastunut. Vaikka näillä onkin tässä jo suhde vakaalla pohjalla, niin ihanaa, kun silti pohjimmiltaan ollaan edelleen ihan umpirakastuneita. Onneksi nämä kaksi pian taas pääsevät toistensa luo.

[valokki]

Miten en ollutkaan huomannut, että olit kirjoittanut ja julkaissut lisää Caion ja Leon tarinaa ja vieläpä edelleen lomatunnelmissa! Jotenkin Joulukadun seuraaminen tahtoo ainakin itselläni herkästi jäämään joulun jälkeen, vaikka hyvinhän tänne voi kirjoittaa myös uudenvuoden juhlinnasta tai muuten vain talvifiilistelystä, ja tämä ficlet sopikin oikein hyvin juuri tähän alkuvuoden tunnelmointiin.

Jos Leon poskiin sattuikin hymyilemisestä, niin sattui myös omiinikin tämän luettuani. Tämä oli samaan aikaan niin lämmin, suloinen kuin hauskakin, että suupielet kääntyivät ihan huomaamatta jo heti alussa ylöspäin. Vähän säälitti poikia ja ärsytti heidän puolestaan, kun yhteys toimi niin huonosti, mutta eipä se loppujen lopuksi vaikuttanut heitä kovin paljoa haitanneen. Oli muuten nerokas, hauska ja romanttinenkin idea pojilta (tai no sinulta ) juhlistaa vuodenvaihtumista niin Suomen kuin Meksikon aikaan. Caiolle se aikataulullisesti toki istuu paremmin, mutta eiköhän Leokin onnistu heräämään juhlistamaan vuodenvaihdosta Meksikon aikaan viimeistään sitten vaikka niiden kattilan kansien avulla.

Erityisesti tässä pidin tuosta poikien välisestä kanssakäymisestä ja kemiasta. Heillä on koko ajan tässä läsnä niin huumoria kuin kevyttä kiusoitteluakin, ja he ovat selvästi aivan korviaan myöten toisiinsa rakastuneita. Ehkäpä se on juuri tuo kiusoittelu, joka tuo esille kiintymystä toista kohtaan kepeydellä ja ilolla, ja veikkaan, että oikeasti Caion mielestä Leon kuorsaaminen saattaa olla vain kotoisaa.

Caio nauroi ja laski lasinsa pöydälle. ”Okei. Sun kuorsaamista on aina kiva seurata.” Leo protestoi älähtämällä. ”Kyllä mä voin pitää sulle seuraa. Tänä vuonna. Ja ens vuonna.” Leon poskiin sattui hymyily ja hänen niskaansa kuumotti.
”Hyvä. Mä sitten otan kattilan kannet.” Leo virnisti. ”Ja sut. Täksi vuodeksi. Joka vuodeksi.” Leo pureskeli hetken kieltään tohjoksi. ”Mäkin rakastan sua.” Caion hymykuopat tulivat esiin.

Nyyh, tämä oli kyllä niin suloinen kohta, että mun sydämeni suli tälle täysin. <3

Kiitos kovasti tästä höpsösti hymyilemään pistäneestä lukukokemuksesta! Oli ihanaa päästä kurkkaamaan näiden kahden uudenvuodenviettoon!

[Linne]

Ensinnäkin anteeksi kamalasti, että kommentoinnissa on kestänyt niin kauan! :/ Tavasin tätä jo tuolloin uutenavuotena mutta hiukan sumuisessa mielentilassa, ja viime päivinä en ole oikein ehtinyt koneen ääreen kirjoittamaan kunnon kommenttia. Mutta täällä ollaan!

Ja äh ja oi, miten suloinen teksti! Olen tykästynyt Leoon ja Caioon jo aikaisemminkin, he ovat niin söpöjä <3  Tämä oli kiva lukea kun jouluteksti on vielä vahvasti mielessä, oli helppo kuvitella Caio kauniiseen värikkääseen ympäristöön ja Leo lapsuutensa makuuhuoneeseen.

Yhteys rätisi korvia ja silmiä särkevästi. Caion pää katkesi kahtia, kun ruudulle tuli pikseleitä.

Fiilaan tätä kun yhteys ei kerta kaikkiaan toimi ja pääkin katkesi xD Mutta miten suloista, että pojat silti haluavat viettää uuttavuotta yhdessä, vaikka yhteys nykiikin.

Leo ajatteli hetken, että auttaisiko, jos hänkin menisi ulos, mutta sitten hän muisti pakkasen laskeneen juuri alle kahdenkymmenen asteen ja heitti idean mielestään.

Juu, on siinä vähän eroa, että viettääkö uuttavuotta Meksikon lämmössä vai Suomessa xD Leo parka.

”Hyvää uuttavuotta, Caio”, Leo sanoi kohottaen lasia kameraa kohti.
”Mä rakastan sua”, Caio vastasi ja Leo oli vetää kuoharia väärään kurkkuun.

Voi Caio <3 Ei tuollaista voi noin vain töräyttää! Suomessa sitä r-sanaa ei noin vain sanota, älä järkytä toista noin xD Vaikka onhan tuollainen spontaani rakkaudentunnustus ihanaa.

Olen varmaan sanonut tämän jo miljoona kertaa, mutta tämä on aivan ihana hyvänmielen teksti. Kiitos tästä lahjasta ja ihanaa uutta vuotta!

[Meldis]

Altais, kiitos ihanasta kommentistasi! Voisin kuvitella, että nimenomaan vittuperkele olisi se, mikä itselläkin lipsahtaisi, kun on tarpeeksi suuttunut. Kyllä Leo taisi tykätä, miten tuolla tavalla välitön Caio osaa olla. Kiitos tosi paljon, kun tulit lukemaan ja kommentoimaan. ^^

valokki, kiitos kun tulit kommentoimaan, vaikka kyllähän nämä tekstit foorumilla pysyvät vielä sittenkin, kun Joulukatu menee tauolle. ^^ Onneksi yhteys toimi edes noin hyvin, onni on nykyteknologia, kun voi olla yhteydessä toisiin toisella puolella maailmaa. Minä luulen, että kattilan kannet tulevat olemaan osa Leo herätystä. Ihana kuulla, että tykkäsit kiusoittelusta, sitä oli kiva kirjoittaa. Näillä on suhde jo sillä mallilla, että voi hyvin valittaa toisen kuorsaamisesta. Kiitos ihanasta kommentistasi!

Linne, ei lainkaan kestänyt kommentointisi. ^^ Kiva kuulla, että tykkäsit, kun en ollut lainkaan varma, oliko hyvä idea käyttää näitä hahmoja. Oli pakko lisätä huomio pakkasesta, kun tänä uutena vuotena on pitänyt oikein kunnolla värjötellä. Minä ajattelinkin, että vaikka Caio on asunut koko elämänsä Suomessa, hänellä on herkemmässä päästää suustaan rakkaudentunnustuksia ja sekös on järkyttävää suomalaiselle. Kiitos, kun tulit kommentoimaan ja ihanaa, että olet tykännyt! ^^

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Minun teki mieli lukea tällä kertaa originaalia, ja uusivuositunnelmointi veti puoleensa, sillä tämä vuosi on vieläkin vasta aika alkutekijöissään.

En tunne näitä hahmoja entuudestaan, mutta koin kyllä heti pääseväni mukaan tarinaan ja heidän väliseensä kutkuttavaan kemiaan. Teksti tarjoaa jo alkuvaiheessa kivasti vihjeitä siitä, millainen kuvio tässä on meneillään. Vietin itse aikoinaan monen monta vuotta etäsuhteessa, ja kaikki pikselit ja rätinät herättävätkin minussa sekä samaistumista että myötätuntoa! Tekniikan varassa oleminen on pahimmillaan tosi turhauttavaa. Voisin kuvitella, että aivan erityisen turhauttavaa se on tässä tapauksessa Leolle ja Caiolle, kun he ovat ihan eri puolella maailmaa. Kivasti muuten välimatkastakin tulee vihjeitä jo ennen kuin Meksiko ja Suomi mainitaan, kun Caio on ulkona auringonpaisteessa ja Leo puolestaan harmittelee kiristynyttä pakkasta. Tässä ei taida tarkemmin käydä ilmi se, onko välimatka luonteeltaan pysyvämpää vai tilapäistä, mutta tulkitsin, että ehkä jälkimmäistä, kun kerran on puhetta paluusta ja muusta.

Ihana idea tällainen, että vietetään vuodenvaihde yhdessä kaksi kertaa, molempien aikavyöhykkeiden mukaan! Juuri tällaiset yhteiset tempaukset ja merkityksellisten hetkien jakamiset ovat mielestäni niitä, jotka pitävät suhdetta lämpimänä ja läheisenä silloinkin kun on fyysistä etäisyyttä. ♥ Ihanaa, miten molemmilla on lasillisetkin odottamassa. Ehkäpä sama ei toistu Leon osalta enää aamulla (tai mistäs sitä tietää!), mutta minusta on joka tapauksessa sympaattista, miten Leo on vakaasti päättänyt juhlistaa myös Meksikon uuttavuotta.

”Niin varmaan olikin”, Leo myönsi. ”Mutta niitä bileitä ja uusiavuosia tulee vielä. Oltiinhan me jo joulukin yhdessä.”

Minua alkoi hymyilyttää tässä kohtaa, ja sisälleni humahti sellaista lempeää lämpöä. Olin nimittäin jo arvannut olosuhteiden perusteella, että hahmot ovat ehkä vielä aika nuoria ja heidän suhteensakin saattaa olla melko tuore, ja tällainen heitto tulevista jouluista ja uusistavuosista tuntui heti paljon pintaa syvemmältä. Caion varmistuskysymys ja Leon vakuuttelu - aaa, sydän sulaa! Fiilis jatkuvuudesta ja kestävyydestä on niin kaunista ja ihanaa, kun molemmat ovat samalla sivulla ja tahtovat ja tuntevat samoin.

”Hyvä. Mä sitten otan kattilan kannet.” Leo virnisti. ”Ja sut. Täksi vuodeksi. Joka vuodeksi.”

Niin hymyilyttävää ja hykerryttävää! Toivottavasti Leo ja Caio saavat viettää vielä monen monta yhteistä joulua ja uuttavuotta ja tuiki tavallistakin arkipäivää. Ihanan kepeisiin ja luottavaisiin tunnelmiin loppuu tämä teksti.

Kiitoksia tästä suloisesta iltalukupalasta! -Walle

[Thelina]

Eikä, miten suloinen idea, että pojat haluavat soitella kahteen kertaan, kummankin uuden vuoden vaihtuessa<3 onneksi tämä kaukosuhdevaihe taitaa kestää vain hetken, koska muuten nuo rätisevät yhteydet ja pikselöityvät kuvat saattaisivat toden teolla alkaa harmittaa. Oli kivaa lukea tämä jatkoksi kaksikosta kertovalle joulutarinallesi!

Tässä oli monia hymyilyttäviä juttuja ja sanontoja, kuten ”kulmat tuhannella rullalla”, Caion kiroilu espanjaksi erityisen ketuttavissa tilanteissa sekä tietenkin kattilankannet jotenkin näin sieluni silmin seiskalta pirteänä heränneen äidin paukuttamassa kattilankansia Leon korvan vieressä ja erityisen ihana olikin tuo, että Leon uuden vuoden toivotukseen tuli vastauksena rakkaudentunnustus! Hetken pohdin, että olisiko kyse ollut ihan ensimmäisestä, kun en muistanut niin tarkkaan aiempia tekstejä, mutta ehkä ei kuitenkaan. Oli niin suloista, että kummallakin on sama ajatus tulevista yhteisistä vuosista ja siten uusi vuosi varmasti aloitetaan ihan erityisen hyvällä mielellä, varsinkin kun sitä saa juhlistaa kahteen kertaan rakkaan kanssa.

Kiitos tästä, olipa ihana!

[Meldis]

Waulish, ihanaa, kun tulit kommentoimaan tätä, vaikka hahmot olivatkin tuntemattomia, kiva, että pääsi silti mukaan. Hauska kuulla, että tässä oli jotain tuttua etäsuhteesta, kun ei ole itse mitään kokemusta sellaisesta, joten ihan päästäni heittelin. Ehkä Leo kilistää aamullakin, voisin kuvitella, että hänestä se on tärkeää, vaikka kello olisikin sitten yhdeksän aamulla. Joo, Leo ja Caio ovat siinä hieman reilu parikymppisiä opiskelijoita ja suhde kestänyt noin puolitoista vuotta, mutta minusta tuo ajankohta suhteessa on juuri sellainen, että pohtii enemmän tulevaisuutta ja että tästä on tulossa pysyvämpää ja miten kivaa se on. Kiitos ihanaisesta kommentistasi! ^^

Thelina, kiitos, kun tulit kommentoimaan vielä tätäkin. ^^ Onneksi ei tämä välimatka kestä tosiaan kauaa. Minustakin oli kivaa ajatella Caio kiroilemassa espanjaksi, vaikka onkin kotona oppinut suomea puhumaan eniten. Ei siinä ihan ensimmäinen rakkauden tunnustus ollut, mutta sellainen äkillinen, mihin Leo suomalaisena ei oikein vieläkään ole tottunut, vaikka onkin jo tunnustettu tunteet toiselle. Kiitos kommentistasi, minä tulin siitä tosi hyvälle mielelle. ^^