Nimi: Mustelmia ja halauksia
Fandom: Skꝏ the Infinity
Hahmot: Reki/Langa
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Joulufluffy, tunteiden tunnustus ja ensimmäinen suudelma
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Hiroko Utsumille ja Michinori Chiballe. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Langa saa Rekin seurakseen Kanadaan talviseen joulunviettoon.
Kirjoittajalta: Reki ja Langa ovat tässä molemmat 17-vuotiaita. Animen mukaan heidän ystävyyssuhteensa on hyvin nopeasti lämmin ja läheinen, joten uskoisin että jouluun mennessä he voivat olla jotain enemmän. Fikissä ei taida muuta ollakaan kuin kliseitä, mutta olkoon.
Mustelmia ja halauksia
Rekille lomamatka oli täynnä monenlaisia uusia kokemuksia. Hän ei ollut koskaan ennen ollut lentokoneessa, eikä ulkomailla. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt näin paljon lunta saati koskettanut sitä tai tehnyt siitä lumipalloja. Hän ei ollut ikinä ennen ollut näin kovassa pakkasessa, jos nyt kymmenen asteen pakkasta voi edes sanoa kovaksi. Eikä hän ollut koskaan lumilautaillut. Ja joulunvietto olisi aivan erilaista, mitä Japanin eteläisillä saarilla. Kanadassa joulu oli pitkälti kristillinen juhla jota vietettiin perheen kesken. Rekin joulu kuluisi nyt Langan perheen ja sukulaisten kanssa. Hänellä oli perhosia vatsassaan kaikesta jännityksestä ja uudesta mitä eteen tuli. Hän oli iloinen, että sai jakaa sen kaiken parhaan ystävänsä kanssa, ystävän jota kohtaan hänellä oli ollut jo jonkin aikaa tavallista lämpimämpiä tunteita.
Langa, hänen äitinsä Nanako ja Reki majailisivat koko kaksi viikkoa Langan isovanhempien luona. Langa ja Reki majoittuivat yhteen huoneeseen, jonka kaappeihin oli varastoitu myös Langan vanhoja talvivaatteita ja joitakin leluja ja pelejä. Langan isoäiti oli tuonut huoneeseen kynttelikön ja havukoristeita. Verhot olivat joulunpunaiset ja vuodesohvalle levitetty huopa ja tyynyt olivat punavihreitä. Huone huokui joulun tunnelmaa. Talvivaatteille tulisi nyt käyttöä. Langa avasi kaapin oven ja hyllyltä putosi hassunnäköinen pehmolelu Rekin päälle.
”Mikä tämä on?” Reki ihmetteli. Se näytti käärmeeltä ja samalla vähän koiralta, mutta koira se ei voinut olla. Eikä se näyttänyt yhdeltäkään tunnetulta Pokémoniltakaan.
”Se on mäyräkäärme”, Langa selitti, nappasi lelun käteensä ja esitteli sen. ”Katso nyt, sillä on mäyräkoiran naama ja korvat, mutta sillä ei ole jalkoja niin sen on oltava käärme kun se on näin pitkäkin. Se on siis mäyräkäärme”, hän sanoi ja kietoi ruskean pehmon Rekin ympärille ja lelun käärmemäinen kaksihaarainen kieli hipaisi Rekin poskea.
”Tämä on kiva. Mitä muita leluja sinulla on?” Reki innostui.
”Meidän piti etsiä talvivaatteita, mikäli mielimme laskettelurinteeseen. Voin sen jälkeen esitellä vanhat leluni ja pelini.” Reki asetteli mäyräkäärmeen sievälle kerälle vuodesohvalle, kuten käärmeet usein olivat, jonne nappisilmäinen pehmo jäi tarkkailemaan poikien touhuja.
Kohta lattialla oli kasa merinovillaisia pitkiä kalsareita ja paitoja. Lisäksi oli villasukkia, lapasia, kintaita, pipoja ja muutamat lasketteluhousut ja takkeja, joista Reki löysi itselleen sopivat omaan käyttöönsä ja Langa löysi itselleen omat, jotka vielä mahtuivat hänen ylleen.
”Eikö villa ala kutittamaan?” Reki ihmetteli.
”Merinovilla harvoin kutiaa iholla. Ja me puemme sen mukaan enemmän tai vähemmän kuinka kova pakkanen on. Lähipäiville on luvattu aika pientä pakkasta, joten se on ihannekeli mennä lautailemaan.”
”Sinä lautailet ja minä kompuroin”, Reki korjasi.
”Sinulla on jo valmiiksi lautailutasapainoa, joten veikkaan että opit nopeasti.”
Autotallista löytyivät vielä lumilaudat ja sopivat lautailukengätkin molemmille. He olisivat seuraavana päivänä valmiit rinteeseen.
Rekiä ujostutti vähän illallispöydässä, eikä hän rohjennut puhua paljon koska hänen englanninkielen taitonsa ei ollut kovin kummoinen. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Langan isovanhemmat olivat mukavia ja tekivät parhaansa että Rekillä oli kotoisa olo. Syömisen jälkeen Langan isoisä pyysi poikia laittamaan ulkokengät jalkaansa ja takit ylle. He hakivat ulkovajan takaa joulukuusen, joka oli hankittu pari päivää sitten. Se tuotiin sisälle ja asetettiin kuusenjalkaan.
”Huomenna illalla voimme koristella sen yhdessä”, Langan isoisä sanoi.
”En ole ennen päässyt koristelemaan oikeaa joulukuusta”, Reki sanoi silmät loistaen.
Langa pörrötti Rekin hiuksia vastaukseksi ja pojat kurkistivat vielä yhteen pahvilaatikkoon, jossa oli joulukuusen koristeita.
Pojat menivät kohta omaan huoneeseensa ja valmistautuvat nukkumaan. Vuodesohva oli levitetty sängyksi ja laitettu kuntoon yötä varten. Sängyllä oli kaksi kylpypyyhettä valmiina. Langan käärmepehmo oli aseteltu siististi takaisin keskelle sänkyä. Samaan aikaan käytiin olohuoneessa keskustelua.
”Nanako, haluaisin kysyä yhtä asiaa”, Langan isoäiti sanoi. ”Miten minun silmiini näyttää siltä, että Langa ja Reki ovat yhdessä vai olenko nyt aivan väärässä?”
”Langa ei ole ainakaan kertonut että he olisivat yhdessä, joten oletan että he ovat vielä ystävätasolla”, Nanako selitti. ”Vaikka et sinä aivan väärässä ole. He ovat läheisiä.”
”Sopiikohan pojille valmistamani nukkumapaikka vuodesohvalla vai haluavatkohan he nukkua patjoilla?”
”He ovat ennenkin nukkuneet yhdessä melkein kylki kyljessä. Asia on heille varmaan ihan ok”, Nanako sanoi. Ja kuin vastauksena poikien huoneesta kuului naurua.
”Heillä vaikuttaa olevan kaikki hyvin”, Nanako vahvisti.
Matkan pölyt oli mukava huuhtoa pois suihkussa. Reki puki pyjaman ylleen ja pujahti peittonsa alle Langaa odotellessa ja katseli pojan lapsuudenaikaisia pehmoleluja, jotka he olivat ottaneet kaapista esille. Langa oli ottanut mäyräkäärmeen, muuttanut ääntänsä ja niin mäyräkäärme oli esitellyt pehmoystävänsä Rekille ja siitä pojat olivat saaneet makeat naurut.
”Ja nyt kun olen esitellyt ystäväni, olen utelias tietämään kuka on uskaltanut tunkeutua minun kotiini?” mäyräkäärme osoitti sanansa Rekille. Käärmeen kieli hipaisi taas Rekin poskea. ”Vai syönkö sinut suuhuni. Sinä punapää näytät herkulliselta”, mäyräkäärme sanoi ja nyökkäsi toteamukselleen.
”Kuules mäyräkäärme”, Reki sanoi sille. ”Minä olen Reki enkä epäile ettekö jo sitä tiedä. Etkö sinä ole opettanut Langaa lainkaan tavoille että hän olisi esitellyt minut heti.” Mäyräkäärmeen katse kääntyi Langaan. ”Tuo jätkä on tylsä”, mäyräkäärme sanoi.
Reki nappasi mäyräkäärmeen Langalta ja kietoi sen Langan ympäri. Pojat nauroivat vähän lapselliselle mutta hupaisalle ajanvietolleen. Kohta mäyräkäärme sai siirtyä muiden pehmojen seuraan nojatuolille. Oli aika alkaa nukkua, mikä oli Rekille aina vähän hankalaa vieraassa paikassa.
”Emme tarvitse herätyskelloa. Veikkaan että joku tulee hakemaan meitä viimeistään aamupalalle”, Langa sanoi vetäessään peittoa korvilleen. Hetken hiljaisuuden jälkeen Rekin sormet etsiytyivät Langan sormille ja hän lomitti heidän sormensa yhteen.
”Minulla oli kiva päivä”, Reki kuiskasi.
”Minulla myös.”
Langa kelasi mielessään päivän tapahtumia. Reki oli ensin jännittänyt lentomatkaa ja puristanut aluksi Langan kättä. Kun ilmassa ei ollut mitään nähtävää, oli hän nukahtanut, eikä Langa ollut irrottanut otettaan Rekin kädestä koko aikana, kun toinen nukkui. Hän olisi mielellään pitänyt Rekin kädestä kiinni vaikka joka päivä. Nyt heidän kätensä olivat kiinni toisissaan jo toistamiseen tämän päivän aikana. Langa nukahti niiden ajatustensa kanssa, kun Reki valvoi vielä.
Rekin käsi oli vähän viileä ja oli mukava kun Langan käsi oli lämmin. Hän kuunteli Langan tasaista tuhinaa ja toivoi itsekin pian nukahtavansa. Huoneessa oli pimeä, mutta Rekin silmät tottuivat vähitellen ja hän näki pimeässä paremmin. Suurin osa Langan pehmoleluista oli pehmoeläimiä, jotka olivat nyt yhtenä kasana nojatuolilla. Oli jänis, orava, karibu ja muutamia muita. Sitten oli jetipehmo ja mäyräkäärme. Reki mietti miksi Langa oli jättänyt niin paljon lelujaan Kanadaan eikä ollut ottanut niitä mukaansa Japaniin. Vai liittyiköhän leluihin kipeitä muistoja jotka liittyivät Langan isän kuolemaan?
*
Reki heräsi aamulla ja tajusi Langan kietoneen kätensä hänen ympärilleen. He olivat aivan kiinni toisissaan. Rekin läpi hulmahti lämmin tunne.
Olikohan Langa tehnyt niin tarkoituksella vai oliko hän vain unissaan luullut että Reki on yksi hänen pehmoleluistaan. Kun Langa huomasi, että Reki oli heräilemässä hän mietti hetken vetäytyisikö vähän kauemmas. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä heti. ”Huomenta Reki”, Langa sanoi.
”Huomenta”, Reki vastasi käheällä äänellä ja vaikutti vähän säikähtäneeltä. Vasta sitten Langa irrotti otteensa Rekistä.
Oliko Langa pitänyt hänestä kiinni tarkoituksella? Se oli ollut mukavaa.”Oletko valmis laskettelurinteeseen?” Langa kysyi.
Reki kääntyi kasvokkain Langan suuntaan.
Oliko Langan kasvoilla aavistus punaa?”Minä...”, Reki sanoi, mutta ei saanut sanottua enää muuta. Hän ei saanut millään ajatuksiaan irti Langasta ja siitä miten toisen läheisyys täytti hänen mielensä ja kaikki oli niin lämmintä ja pehmeää. Ulkona olisi kylmää ja kovaa.
Runsaan aamiaisen jälkeen, kun Reki oli pukenut ylleen kaikki villavaatteet, lasketteluhousut, paksulta tuntuvan untuvatakin ja kömpelöltä tuntuvat suuret laskettelukengät jalkaansa, hän ei voinut kuin ihmetellä miten ihmeessä hän vielä pystyisi liikkumaankin.
”Langa! Oloni kuin Michelinukolla. Enhän minä edes taivu mihinkään. Miten lumilautailu voi onnistua laisinkaan?” Reki kuulosti epäilevältä ja vähän epätoivoiselta. Langa naurahti.
”Kohta et edes huomaa, että sinulla on paksu kerros vaatteita ylläsi.”
Rinteille oli kolmen kilometrin matka, jonne Langan isoisä kuljetti pojat ja he sopivat, että Langa viestittelisi kun he haluaisivat kyydin takaisin.
Pojat eivät menneet ensimmäisen kahden tunnin aikana ylös rinteille, vaan Reki harjoitteli alhaalla pienellä mäennyppylällä. Hänellä oli hyvä tasapaino, kuten Langa oli arvannutkin. Silti Rekistä oli outoa
olla kiinni laudassa koko ajan ja jalat ihan kummallisessa asennossa lautaan nähden. Siinäpä se suuri ero rullalautailuun verrattuna taisi ollakin. Niinpä pieni mäki ja liukas lumi vaikuttivat niin, että Reki oli vähän väliä pyrstöllään. Eikä lumi ollut suinkaan kovin pehmeää joka kohdasta, vaan alla oli kivikovaa jäätä.
Muutaman tunnin jälkeen kun he kävivät välillä syömässä laskettelukeskuksen ravintolassa ja palasivat rinteeseen, Reki oli valmis kokeilemaan vähän jyrkempää mäkeä.
”En minä noin jyrkkään uskalla tulla”, Reki kauhistui katsellessaan eri rinteitä.
”Ei sinne. Tämä sama rinnehissi vie myös loivemmalle mäelle”, Langa lohdutti. Loivemmassa mäessä oli muitakin lumilautailijoita, joista jotkut olivat hyvinkin nuoria ja joistakin näki että he vasta opettelivat lautailua. Usean tunnin, muksahduksen ja lumeen tuiskahduksen jälkeen Reki oli oppinut jo paljon.
”Takapuoleni on aivan muusina ja olen varmasti täysin mustelmilla.”
”Jatketaan huomenna ja mennään syömään. Näännyn nälkään”, Langa totesi kun iltapäivä oli jo selvästi hämärtynyt.
Päivällinen oli maittava ja sen jälkeen sauna oli lämpimänä poikia varten. Reki ei ollut koskaan ollut sellaisessa saunassa, joka oli jonkun kotona. Lisäksi tämä sauna poikkesi niistä japanilaisista kuivasaunoista, missä Reki oli ollut. Täällä heitettiin kiukaalle vettä ja niin saunan lämpötila kohosi hetkellisesti ja ilma oli täynnä vesihöyryä. 75 asteen lämpötila oli kuitenkin miellyttävä sen jälkeen, kun he olivat olleet koko päivän pienessä pakkasessa.
”Viisi, kuusi... seitsemän”, Langa laski.
”Mitä sinä lasket?” Reki kysyi kun Langa osoitti Rekiä sormellaan.
”Sinulla on aika paljon mustelmia. En ihmettele lainkaan, sillä lumi oli kovaa ja useissa kohdin oli jäinen kerros päällä.
”Lasket mustelmiani!” Reki huudahti. Hän nappasi käteensä pienen saunatyynyn eikä voinut vastustaa kiusausta lätkäistä sillä Langaa kylkeen, käsivarteen ja päähän.
”Tästä saat sinäkin pari mustelmaa. Pahus vieköön.”
”Oho, tuo on aika iso”, Langa sanoi osoittaessaan Rekin takamusta kun Reki nousi saunasta mennäkseen suihkuun.
”Eikö sinulla muka ole yhtään mustelmaa? Käänny ympäri”, Reki käski. Hän sai huomata, että Langalla ei ollut jaloissa eikä selässä mustelmia, ainoastaan käsivarressa yksi vähän isompi mustelma. ”Sinä oletkin friikki”, hän lisäsi.
”Niin, minähän synnyin lumilauta kintuissani”, Langa sanoi. Eikä se paljon väärin ollutkaan, sillä Langa oli aloittanut lumilautailun ollessaan vasta 2-vuotias.
Saunan jälkeen oli kiva saada ylleen puhdasta ja lämmintä vaatetta. Rekillä oli harvoin villasukkia jalassaan, mutta nyt hän valitsi laatikosta yhdet pitkävartiset iloisenväriset raidalliset sukat jalkaansa.
”Nuo sukat ovat ihan sinun väriset”, Langa sanoi kun näki Rekin valinneen punakeltaiset villasukat itselleen. Ne sopivat hyvin yhteen Rekin yllä olevan punaisen hupparin kanssa.
”Nuo ovat sitten sinun väriset”, Reki sanoi osoittaessaan sukkia, joissa oli tummansinisiä ja vaaleansinisiä raitoja ja muutama valkoinen lumihiutalekuvio.
”Sitten otan ne”, Langa sanoi.
Ovensuulta kuului koputus kun Langan isoisä kurkisti huoneeseen.
”Olisiko nyt hyvä hetki koristella joulukuusi?”
Langan isoisä viritti valosarjan kuusen ympäri ja laittoi latvaan hopeisen tähden. Sitten hän istahti mukavasti nojatuolille ja antoi muiden koristella loput. Reki ja Langa koristelivat melkein koko kuusen. Langan isoäiti ja Nanako halusivat osallistua laittamalla muutaman hopeisen köynnöksen ja joulupallon, mutta jättivät loput pojille, joilla riitti intoa miettiä mikä koriste tulisi mihinkin. Kuusi ei ollut niin täynnä eikä niin kimmeltävä, mitä amerikkalaisissa elokuvissa, mutta lopputulos oli kaunis ja näyttävä. Kuusesta levisi havun raikas tuoksu huoneeseen.
”Pidän siitä”, Reki sanoi katsellessaan kuusta pää kallellaan.
”Tätä koristetta en muista aikaisemmilta vuosilta”, Langa sanoi koskettaessaan yhtä tummanvihreää palloa, jossa oli lumihiutaleen kuvia. Muita samanlaisia palloja kuusessa ei ollut.
”Se on tämän vuoden uusi koriste”, isoäiti sanoi. ”Tapanani on ostaa yksi uusi koriste joka vuosi.”
Langa katosi kohta hetkeksi ja tuli takaisin sylin täydeltä pehmoja, jotka hän asetteli kuusen juurelle, kuten joka joulu tätä ennen. Rekistä se oli hellyttävää. Mutta yhtäkkiä Langa näytti vähän surulliselta ja meni takaisin huoneeseensa, eikä tullutkaan sieltä takaisin. Nanako ja isoäiti vaihtoivat katseita keskenään. Tämä oli odotettavissa. Kun Rekistä alkoi olla vähän kiusallista yksin kuusen luona ja aikuiset puhuivat keskenään hiljaa englanniksi, hän meni Langan perään. Huonetta valaisi ainoastaan kynttelikön valo. Langa istui vuodesohvan reunalla ja itki. Reki hämmentyi. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt Langan itkevän. Sitten Rekin mieleen jysähti se totuus, että Langa muisteli menneitä jouluja ja aikoja, jolloin hänen isänsä oli vielä ollut mukana joulunvietossa. Olivathan he sentään Langan isän lapsuudenkodissa, jonne liittyi paljon muistoja.
Reki istahti Langan vierelle ja puristi Langan kättä. Hänen teki mieli halata suru pois Langan kasvoilta, mutta ei kaikki suru ollut pahasta.
”Langa”, hän kuiskasi. ”Minä kuuntelen, jos haluat puhua.”
Langa ei puhunut, itki vain ja laski sitten päänsä Rekin olkapäälle, jolloin Reki sulki Langan halaukseen ja silitti hänen päätään. Niin kului useampi minuutti. Reki huomasi, kuinka Nanako kävi ovella, mutta jätti pojat kahden kun näki heidän tilanteensa.
”Reki”, Langa sanoi nieleskellen. Hän oli kiitollinen ja onnellinen, että sai olla siinä Rekin sylissä eikä Reki odottanut häneltä selityksiä tai puhetta. Oli ollut mahtavaa saada Reki mukaan tälle lomamatkalle, sillä hän oli aavistanut, ettei matka olisi kaikilta osin ihan helppo. Hän ikävöi isäänsä.
Sillä hetkellä Langan teki mieli vuodattaa kaikki ne kätketyt, pehmeät ja jatkuvasti kasvavat tunteensa Rekiä kohtaan. Mutta samalla häntä pelotti, miten Reki reagoisi siihen. Hän tiesi, että heidän ystävyytensä muuttuisi sinä hetkenä, eikä palaisi ikinä ennalleen. Vaikka Reki ymmärtäisi ja hyväksyisikin hänen tunteensa, niin voisiko kaikki jatkua samalla tavalla. Langa oli tullut siihen tulokseen, että jokin muuttuisi pysyvästi. Yksipuolinen rakastuminen ilman vastakaikua olisi pitemmän päälle raskasta. Siitä seuraisi vain pahaa mieltä ja välttelyä. Nyt kaikki oli hyvin. Reki oli maailman ihanin ihminen, eikä Langa halunnut menettää Rekiä, josta oli tullut hänelle niin tärkeä.
Langa oli hiljainen koko loppuillan. Kun he sinä iltana kävivät nukkumaan ja saaneet peiton ylleen, Langa oli kasvokkain Rekin suuntaan.
”Kiitos Reki että olet olemassa”, hän sanoi. ”Sinä todella muutit elämäni suunnan.”
Reki nielaisi. Tietäisipä vain Langa kuinka suuren suunnan muutoksen hän itse oli aiheuttanut Rekin elämässä. Kuinka nytkin Rekin sydän laukkasi hieman liian lujaa ja kuinka Rekin teki mieli huutaa sydämensä pohjasta, että hän rakasti kaikkea Langassa. Reki halusi niin kovasti kertoa tunteensa Langalle, mutta se oli kamalan vaikeaa.
*
Kaksi päivää kului mukavasti laskettelurinteellä. Reki oppi nopeasti ja saattoi laskea jo loivimmasta pikkumäestä alas, joskin ilman kaatumisia ja mustelmiakaan ei selvitty. Jouluaattona kaksikko päätti pitää välipäivän laskettelusta, sillä Rekin mustelmat olivat kipeitä ja lumesta sai nyt muotoiltua vaikka mitä. Langa pyöritti niin valtavan kokoisen pallon, ettei sitä saanut liikuteltua mihinkään. Yhdessä he rakensivat pallosta norsun ja sen vierelle lumiukon, joka sai aidon porkkanan nenäkseen.
”Minulla on paljon talvisia kuvia lähetettävänä kotiin”, Reki sanoi selatessaan kuvia, joissa hän rakensi luminorsua tai istui sen selässä. Yhdessä kuvassa hän teki lumienkeliä maassa maaten ja toisessa hän laittoi lumiukon nenän paikoilleen. Hän oli useassa kuvassa myös Langan kanssa ja muutama kuva oli heistä lumilautojen kanssa täysissä talvivarusteissa.
Langalle Rekin iloinen seura oli kuin balsamia tunnehaavoille ja ikäville muistoille. Hän sai viimein koota uusia kauniita muistoja myös vanhasta kotikaupungistaan ja joulunajasta, joita oli pitkään varjostanut synkkä ja raskas tunnelma. He olivat heitelleet lumipalloja, rakentaneet niistä muutamia lyhtyjä kynttilöitä varten ja olipa muutama pallo löytänyt mielenkiintoisempaankin kohteeseen.
”Auh!” Reki huudahti saadessaan lumipallon pakaralleen. ”Osuit suoraan siihen isoon ja kipeään mustelmaan.”
”Anteeksi Reki”, Langa pyysi ja naurahti perään. Kun hän ei ollut tarpeeksi varuillaan, hän sai yhden pallon itsekin takamukseensa ja sitä seurasi vielä lumipesu jostain takavasemmalta.
”Hyvä on, hyvä on. Pyydän oikein kauniisti”, Langa sanoi ja polvistui Rekin eteen. ”Voisitkohan mitenkään antaa katuvalle olennolle anteeksi?” Langa esitti asiansa kovin katuvaisena.
”No, tämän kerran”, Reki myöntyi. Hän tarttui Langan käteen ja nosti hänet ylös. Mutta samassa Reki heittäytyikin Langan päälle niin, että he molemmat upposivat syvälle pehmeään lumeen yhtenä kasana. Lumensekainen hetki päättyi hiljaisuuteen, kun he katsoivat toisiinsa. Aivan kuin jokin olisi väreillyt heidän välillään, mutta kumpikaan ei sanonut mitään.
Illan pimetessä he palasivat ulos sytyttämään lyhdyissä odottavat kynttilät. Pihasta tuli upean näköinen useiden lyhtyjen valaistessa maisemaa. Pakkanen oli vähän kiristynyt ja taivas oli selkeä. Rekin mielessä kuohui. Oli jouluaatto ja Japanissa se oli pariskuntien erityinen ilta. Mutta nyt ei oltu Japanissa, eikä hän ollut Langan kanssa pari. Vaikka kyllä he jonkinlainen parivaljakko olivatkin.
”Langa”, Reki sanoi. Hän yritti koota itseään ja puristaa loput itsestään, mutta ei onnistunut siinä.
”Mitä Reki?”
”Äh, minä... ei mitään.”
”Reki, minä haluan että sanot.”
”En osaa, en voi.”
Langa tarttui Rekin lapasen peittämään käteen ja yhdessä he nousivat talon viereltä nousevaa rinnettä vähän ylös.
”Haluan näyttää lempikiveni”, Langa sanoi. ”Ehkä sen luona on helpompi sanoa, mitä mielessäsi on.”
Reki inahti.
Iso kivi oli lumen peitossa, mutta sinne oli silti helppo kiivetä ja kiven päältä avautui näkymä alas talolle ja sen lyhdyin valaistu piha olivat kauniita.
”Sinua vaivaa jokin asia, voit kertoa minulle”, Langa sanoi Rekille.
”En ole varma haluatko kuulla”, Reki sanoi ja kutistui pieneen kasaan ja painoi päänsä Langan takinrintaa vasten.
”Haluan.”
Reki hengitti muutaman kerran sisään ja ulos. Hän keskitti tahdonvoimansa sanomaan mielensä päällä olevan asian.
”Minä pidän sinusta”, hän sanoi. ”Tarkoitan... enemmän kuin vain ystävänä.”
Langan hengitys melkein salpautui.
Oliko tämä hetki todellinen vai mitä tämä oikein oli. Miksi kaikki tuntui yhtäkkiä kovin epätodelliselta. Vai oliko tämä nyt se hetki ja se sekunti, joka muutti kaiken, eikä tästä ollut enää ikinä paluuta entiseen. Sitä sen täytyi olla. Muutama pieni sana Rekin suusta ja Langa oli itse pelännyt mitä sitten tapahtuisi. Hänen vatsanpohjalla hypähti. Kun Langa ei heti sanonutkaan mitään, meinasi Reki jo hätääntyä. Hän pelkäsi kohdata Langan katse. Sitten hän tunsi kuinka Langan kädet kietoutuivat hänen ympärilleen.
”Minäkin pidän sinusta”, Langa sanoi. Ja hän lisäsi vielä, ettei Rekille varmasti jäisi epäselväksi mitä hän tarkoitti. ”Romanttisella tavalla.”
Rekin silmät kiilsivät kun hän katsoi Langaan. Pelko silmissä vaihtui ensin hämmennykseen ja kun Langa hymyili, uskalsi Reki hymyillä takaisin.
”Oikeasti”, Reki kuiskasi.
”Tietysti. Sinä olet upea ja mukava. Minulla on aina hauskaa kanssasi. Sinulla on kauniit silmät ja osaat luoda käsilläsi uutta ja...”
”Langa, älä sano enää lisää. Tuossa on ihan liikaa että pystyn ottamaan vastaan. Sinä olet se, joka on upea ja paras ja ihailtava.”
”Shhh”, Langa sanoi ja hänen nenänsä oli melkein kiinni Rekin nenässä.
Hän halusi. Hän halusi koskettaa noita huulia omillaan. Hän...”Langa?” Reki sanoi. Langa oli niin lähellä. Reki painoi kevyesti huulensa Langan huulia vasten. Se oli kevyt ja hellä kosketus, joka oli nopeasti ohi. He suutelivat vielä uudelleen, nyt vähän kauemmin. Se oli kaukana täydellisestä suudelmasta, mutta heillä olisi aikaa tehdä niin vielä monta kertaa.
Kun he kävelivät käsi kädessä takaisin alas talolle, Reki mietti kuumeisesti.
”Mitä me olemme toisillemme? Seurustelemmeko me nyt?” hän kysyi.
”Jos sinä haluat, niin olen mielelläni poikaystäväsi”, Langa sanoi.
”Minä haluan. Mitä ikinä se tarkoittaakaan”, Reki vastasi.
”Ehkä meidän täytyy keskustella missä rajamme kulkevat nyt näin aluksi”, Langa sanoi.
”Rajat?” Reki sanoi ja punastui sitten kun käsitti mitä Langa tarkoitti.
Heidän jouluaattonsa päättyi hyvin japanilaiseen tapaan, mutta joulunvietto jatkui Langan serkkujen ja sukulaisten kokoontumiseen yhteiselle joulupäivän päivälliselle Langan isovanhempien kotona. Reki ja Langa olivat päättäneet pitää tuoreen suhteensa vielä joitakin päiviä kahdenkeskisenä asiana, joskin se ei jäänyt Nanakolta huomaamatta.
Nanako tuli herättämään heitä jouluaamuna aamupalalle.
”Langa. Reki. Onko teillä jotain kerrottavaa?” Nanako kysyi äänessään sellainen sävy, että Langa arvasi heti, että hänen äitinsä tiesi. Hänen äitinsä oli täytynyt huomata jotain tai hän oli nähnyt heidät illalla. He olivat nimittäin pitkään köllötelleet aivan kylki kyljessä kiinni ja suudelleet vielä lisää.
”Äiti”, Langan äänestä kuulsi pienoinen ärtymys, ettei sellaista sopinut kysyä.
”Haluan vain tietää oletteko yhdessä. Isoäitikin kyseli sitä jo heti ensimmäisenä päivänä.”
Reki järkyttyi vähän.
Olivatko he olleet niin läpinäkyviä!”Äiti. Tämä on ihan uusi juttu ja haluamme pitää sen vielä muutamana päivän itsellämme. Aloimme vasta eilen illalla olemaan yhdessä”, Langa sanoi.
”Minä pidän salaisuutenne. Mutta olen iloinen puolestanne ja pidän puolianne. Muistakaa se aina”, Nanako sanoi ja hän näyttikin iloiselta.
Jos Rekin lomamatka oli täynnä monenlaisia uusia kokemuksia, sitä se oli myös Langalle. Matka yllätti heidät molemmat. Jos siihen mahtui Langan osalta myös haikeutta, enemmän se kuitenkin tarjosi iloa ja onnea. Langa oli iloinen, että sai jakaa lomamatkansa, joulunviettonsa ja laskettelurinteellä olon parhaan ystävänsä kanssa, ystävän jonka kanssa hän otti askeleen kohti uutta yhteistä alkua olla jotain enemmän. Infinity.
Kirjoittajalta:1) Kanadassa Koillis-Ontariossa on tavallista saunoa vuoden ympäri, mutta varsinkin talvisin.
2) Mäyräkäärme on ollut ihan oikeasti olemassa oleva pehmo. Minulla oli pienenä sellainen ja halusin, että Langalla on ollut samanlainen.
Mukavaa joulunaikaa itsekullekin. 
