Huh, pahoittelut että luukun julkaisu venähti taas hieman! Kiitos teille ihanista kommenteista, ne piristävät
Thelina, hahaa, kyllä vaan, kliseitä pitää aina olla
Ne on kyllä ihan parhaita! Tietenkin Harry pitää ihan vähän tsekata Dracon takamusta
Meldis, hihii, sehän olisikin ollut jos kumpikaan ei olisi suostunut antamaan periksi
Tällä kertaa nyt kuitenkin näin ja eiköhän pusuun vielä palata jollain tavalla
Kyllä vaan, kaikki muutkin tässä tarinassa ovat kerrankin H/D-shippereitä!
valokki, Blaise on kyllä huippu tyyppi! Minäkin olen tykästynyt häneen
Kyllä hän on pitänyt Dracolle lempeän jämäkän puhuttelun, ei kuitenkaan liian rajua ettei Draco vallan säikähdä
Mutta hienovarainen tökkiminen varmasti jatkuu!
Torstai 17.12.1998”Sopiiko sinulle, jos mennään istumaan Daphnen ja Grangerin kanssa samaan pöytään”, Zabini ehdotti Ronille kun he astuivat kirjastoon.
”Vain, jos kutsut häntä etunimellä”, Ron murahti ja katsahti tyttöystäväänsä joka oli hautautunut kirjapinon taakse.
”Sopii, jos sinä teet samoin”, Zabini kohotti hieman leukaansa kuin haastaakseen Ronin.
”Hyvä on”, Ron nyökkäsi ja vilkaisi Zabinia – siis Blaisea, joka hymyili.
Kun he olivat asettuneet istumaan, Ron huomasi kirjaston toisella puolella istuvan Harryn ja Malfoyn. Kumpikin näytti syventyneen lukemaan omaa kirjaansa.
”Mitähän tuostakin tulee?” Daphne kuiskasi heille ja viittasi vaivihkaa samaan suuntaan minne Ron oli juuri katsellut.
”Hyvä siitä tulee”, Hermione vastasi kirjapinonsa takaa eikä edes nostanut päätään.
”Niiden pikkujoulujen jälkeen on vain hyvä, että nuo kaksi joutuvat olemaan kahden”, Blaise sanoi hymyillen tietävästi.
”Toivottavasti olet oikeassa, Harrylla on ollut kyllä melkoinen pakkomielle Malfoysta”, Ron tuhahti.
”Kyllä Dracokin on aika ahkerasti kiinnittänyt Potterin menoihin huomiota”, Blaise sanoi ja sai Hermionen nostamaan viimein päänsä kirjapinon takaa.
”Nytkö te sen vasta huomasitte?” Hermionen ääni oli kyllästynyt ja Ron olisi voinut vannoa, että kohta tämä pyöräyttäisi silmiään.
”No siis, kyllä minä olen tiennyt siitä jo pitempään”, Blaisen äänessä oli selvästi puolusteleva sävy.
”Eli se misteli oli kuin olikin tarkoitettu heille”, Hermionen hymyili.
”Tietenkin”, Blaise tuhahti, ”kenelle muullekaan.”
”Voisiko joku kertoa mistä te oikein puhutte”, Daphne pyysi ja Ron oli kerrankin iloinen, ettei hän ollut ainoa joka oli hieman pihalla.
Hermionen kasvoille levisi leveä hymy kun hän kumartui eteenpäin ja ryhtyi puhumaan.