Pienin askelin kohden joulua (K-11, H/D, ficlet-joulukalenteri) 25/24 - VALMIS

[Vendela]

Nimi: Pienin askelin kohden joulua
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11  (jatkosijoituspaikka Hunajaherttua)
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Jouluista romantiikkaa, slow burn
Pituus: 25/24
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Harry ja kumppanit ovat palanneet opiskelemaan kahdeksatta vuottaan eli joulukuu 1998 Tylypahkassa.


Vapaa sana: Ensimmäinen joulukalenterini ikinä ja tokihan piti kirjoittaa H/D:tä ♥ Luvut ovat ficlet-mittaisia ja noudattavat vuoden 1998 kalenteria. Tervetuloa mukaan odottamaan joulua

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus #3 -haasteeseen sekä FFF1000-haasteeseen sanalla 122. Hevoskotka.

Pienin askelin kohden joulua

Tiistai 1.12.1998


”Mikä ero olikaan tavallisella mistelillä ja kieromistelillä?” Ron kysyi varsin turhautuneen kuuloisena.

Harry kohautti olkiaan tietäen, että Hermione kyllä hoitaisi vastaamisen. He olivat lukeneet huomiseen yrttitiedon kokeeseen koko illan, aivan kuten kaikki muutkin kahdeksasluokkalaiset. Joten kun Hermione aloitti seikkaperäisen selvityksensä, Harry sulki korvansa ja antoi katseensa kiertää kahdeksasluokkalaisten oleskeluhuonetta.

Oli ollut outoa palata syksyllä Tylypahkaan, eikä pelkästään siksi että sodan jäljet näkyivät edelleen siellä täällä linnassa. Vaan myös siksi, ettei tuttu makuusali Rohkelikkotornissa ollutkaan enää käytössä. Koska sota oli sotkenut edellisen vuoden opetuksen lähes kokonaan, kaikille halukkaille oli annettu mahdollisuus palata kouluun. Tosin se oli vaatinut hieman järjestelyitä ja niinpä kaikki kahdeksannen vuoden oppilaat oli sijoitettu samoihin tiloihin.

Alun kankeuden jälkeen Harry oli huomannut, että järjestelyllä oli puolensa. Kahdeksasluokkalaisten oleskelutilat olivat rauhalliset ja kaikki kunnioittivat toisten yksityisyyttä. Erityisesti Harry arvosti tätä rauhaa, koska hän sai edelleen katseita käytävillä. Nyt huomio onneksi jakautui muidenkin sodassa aktiivisesti mukana olleiden kesken, myös niiden jotka olivat olleet vastakkaisella puolella.

Ajatus sai Harry kääntymään ja katsomaan sinne, missä istuivat ne harvat luihuiset jotka olivat palanneet Tylypahkaan. Heitä ei ollut montaa ja Harry oli ehkä eniten yllättynyt siitä, että Malfoy oli heidän joukossaan. Vaalean nuorukaisen otsa oli kurtussa kun tämä tutki oppikirjansa sivua.

”Harry, antaisit olla”, Hermionen ääni keskeytti Harryn mietteet ja hän kääntyi ystäviensä puoleen yrittäen näyttää viattomalta.
”Ei Malfoylla ole mitään mielessä, tästähän on jo puhuttu”, Ron sanoi.
”Tiedän”, Harry huokaisi ja painoi katseensa kirjaansa.

Hetken päästä hän kuitenkin vilkaisi uudestaan luihuisten suuntaan jääden katselemaan heitä, ja erityisesti yhtä heistä.

[Ygritte]

Kylläpä meitä H/D:n ystäviä nyt hemmotellaan tänä jouluna<3 Tämän tarinan lähtökohdat ovat erityisen lähellä sydäntäni. Pidän sodan jälkeisistä tarinoista, joissa Draco saa osakseen ymmärrystä ja tukea, eikä pelkkää tuomitsemista. Toki en tiedä mihin suuntaan tämä etenee, mutta jos pari on Harry/Draco, niin toivon heille parasta:D

[Violetu]

Mihinkäs Harryn obsessio Dracoon katoaisi, vaikka voissa paistaisi
Kasivuosificit on mielenkiintoisia, on kiva nähdä, että olet rakentanut kasivuotisille oman oleskeluhuoneen, tuntuu aidolta ja lämpimältä.
Odotan innolla, miten porukan elo tuolla sujuu tässä kalenterissa^^

Jään seurailemaan ~

[Thelina]

Oi miten ihanaa, että sinäkin olet kirjoittanut joulukalenterin<3 en ole pitkään aikaan lukenut mitään kahdeksannen vuoden H/D-ficcejä, joten ihanaa päästä seuraamaan tätä! Yhteinen oleskelutila antaa tietysti hyvän lähtökohdan ja totta kai Harry tuijottelee Dracoa, kuten aina Jännä myös päästä lukemaan sodanjälkeisestä Tylypahkasta, millaista siellä on kun tulkintoja voi olla monenlaisia! Kiitos ekasta luukusta<3

[Angelina]

Uu jee, kahdeksas vuosi! Jotenkin oletin (en tiedä miksi), että sun kirjottama kalenteri sijoittuisi Harryn ja Dracon aikuisikään, joten tää oli kiva ylläri Kuten Vio sanoikin, niin kahdeksannesta vuodesta on aina mielenkiintoista lukea! Tykkään tuosta, että kasiluokkalaisilla on yhteinen ""tupa"", koska sehän mahdollistaa tietty vaikka mitä........

Slow burn, juujuu niin varmaan, uskokoon ken haluaa Harryn obsessio ainakin elää ja voi hyvin, odotan innolla mihin se lähteekään tästä etenemään <3

[Pahatar]

Olen ihan mielettömän iloinen, että päätit kirjoittaa tämän meidän kaikkien iloksi. Tämän alku oli heti hyvin kiehtova tunnelmaltaan ja herätti kaikenlaisia ajatuksia. En ole juurikaan lukenut ficcejä, jotka kertovat 8. vuodesta, joten tämä lähtökohta on minulle hyvin tuore. Kun tuosta sodanjälkeisestä ajasta ja 8. vuodesta ei kirjoissa kerrottu mitään, maailma on ikään kuin täysin auki sen osalta, ja se on pelkästään hyvä asia.

Pidin tästä tunnelmasta todella paljon. Tämä oli minusta haikea kaikkien koettujen menetysten takia, ja siksikin kun mikään ei ollut niin kuin ennen. Silti elämä jatkui, ja saatiin jälleen elää rauhassa, ja se toi mukanaan myös toivoa. Nyt kun sota oli ohitse, Harryllakin oli jälleen aikaa ajatella muitakin asioita. Kuten vaikka erästä tiettyä vaaleaa luihuista.

Tykkäsin todella paljon tuosta, että kaikki kahdeksasluokkalaiset olivat samoissa tiloissa tuvasta riippumatta. Tupajaot toivat minusta muutenkin enemmän harmia kuin hyötyä, ja pidin kovasti siitä, että tämä ikäluokka, joka oli ehkä eniten joutunut kärsimään Voldemortin takia, sai olla rauhassa keskenään, eikä tuvilla ollut merkitystä. Kuten edelliset jo kommentoivat, minustakin oli aivan loistava veto, että tietyllä ikäluokalla oli yhteiset tilat, eikä vähiten siksi, että kyllähän se mahdollistaa kaikenlaisia mukavia asioita.

Odotan jännityksellä jatkoa ja tulevia tapahtumia ja toivon kovasti, että Harry löytäisi onnen tänä jouluna.

[Vendela]

Ihanaa, että olette löytäneet tämän kalenterin äärelle Yhteinen iso kiitos teille kommenteista, oli ihanaa lukea niitä! Tervetuloa kaikille mukaan ♥

Ygritte, kyllä vaan! On ollut ihanaa huomata miten monta H/D-kalenteria täällä on Sen voin tästä tarinasta luvata, ettei tässä kovin synkissä vesissä soudeta, onhan joulu tulossa!

Vio, no tämäpä juuri, että ei kai Harry nyt hetkessä voi Dracon tarkkailusta luopua Minusta tuo yheinen olesekeluhuone on myös hyvä, se tosiaan mahdollistaa asioita Kivaa, että tulit seurailemaan tätä.

Thelina, yllätin kyllä itsenikin kun kirjoitin tämän kalenterin Kasivuosi antaa kivasti mahdollisuuksia, joten katsotaan mitä tästä tulee! Harry nyt tietenkin tuijottelee Dracoa

Angie, hahaa, pääsinpäs yllättämään Aikuiset hahmotkin olisi ollut kivat, mutta tälläkertaa nyt näin. Hihii, slow burnia yritetään, katsotaan miten käy

Pahis, ihanaa, että tulit tätä lukemaan Kahdeksasvuosi on kyllä tosiaan siitä kiva, että siitä ei tiedetä mitään. Itse olen jonkun verran enkkuficcejä lukenut kasivuodesta ja se on muokannut omaa headcanoniani. Toivottavasti saan tuotua sen tässä lukijoillekin sellaisena kun itse sen näen


Keskiviikko 2.12.1998


Draco painoi kasvihuoneen oven kiinni takanaan. Yrttitiedonkoe oli mennyt hänen mielestään hyvin, vaikka hän epäilikin sotkeneensa nuokkuhelmikän ja tähkähelmikän. Astellessaan kohden linnaa ja siellä odottavaa lounasta hänen ajatuksensa vaelsivat taas kerran menneeseen syksyyn.

Paluu kouluun kaiken viime vuosina tapahtuneen jälkeen ei ollut ollut helppo. Sota ja kesän aikana ollut vapauttava oikeudenkäynti olivat vieneet voimia. Draco halusi kuitenkin tulla suorittamaan viimeiset kokeet ja saada tutkinnon, ennen kuin päättäisi mitä tekisi elämällään. Hän oli esittänyt heti ensimmäisenä koulupäivänä julkisen anteeksipyynnön kahdeksannen vuoden oppilaiden oleskeluhuoneessa. Vastaanotto oli ollut vaisu mutta sen jälkeen hänet oli jätetty rauhaan ja hän olikin pitänyt matalaa profiilia koko syksyn.

Yllättävää oli ollut, että ilmapiiri oli pysynyt koko syksyn ajan suhteellisen hyvänä. Se ei ehkä ollut aina lämminhenkinen, mutta Draco ei ollut havainnut mitään isompia kyräilyä tai kaunoja. Nähtävästi kaikki halusivat päästä eteenpäin elämässään, aivan niin kuin hänkin. Draco halusi vain unohtaa sodan, isänsä ja kaiken sen inhottavan mitä vuosien aikana oli tapahtunut.

”Draco, odota!”

Huuto keskeytti Dracon ajatukset ja hän kääntyi katsomaan taakseen. Blaise Zabini, harvoja jäljellä olevista luihuisista kiiruhti kasvihuoneelta kohden Dracoa, joka jäi odottamaan tupatoveriaan.

”Miten koe meni?” Blaise kysyi päästyään Dracon rinnalle.
”Ihan hyvin, tuskin saan Upeaa mutta Odotukset ylittäväkin kelpaa. Entä sinulla?” Draco kysyi puolestaan.
”Luulen, että sieltä tulee Surkea. Yrttitieto ei ole yhtään minun juttuni”, Blaise näytti masentuneelta.

Samassa kasvihuoneilta päin kuuluva naurunremakka sai heidät kääntymään ja katsomaan taakseen. Dracon kasvot kivettyivät kun hän huomasi rohkelikot joka juttelivat iloisesti keskenään. Potter näytti selittävän jotain rinnallaan kulkevalle Weasleylle joka purskahti uudelleen raikuvaan nauruun. Tuulenpuuska pörrötti Potterin typerää hiuspehkoa ja Dracon olisi tehnyt mieli käydä ojentamassa harja tälle.

Äkkiä Potter käänsi päätään ja katsoi suoraan Dracoa. Heidän katseensa kohtasivat ja Draco käänsi nopeasti päänsä pois.

”Tule, mennään. Kuolen nälkään”, Draco sanoi Blaiselle ja lähti harppomaan kohden linnaa eikä huomannut Blaisen mietteliästä katsetta mikä seurasi häntä.

[Elfmaiden]

Jee, H/D -joulukalenteri sinultakin! Tästä tulee kiva joulukuu! Kun sinä kirjoitat heistä, osaan ehkä jo vähän aavistella, että melko onnellinen loppu tässä on toivottavissa 😀

8.luokan yhteinen tupa on aina kiinnostava lähtökohta.  Millaisetkohan nukkumajärjestelyt siellä on?

Upeaa kuulla Dracon julkisesta anteeksipyynnöstä heti vuoden alussa, todella kypsää! Hienoa että ilmapiiri on muutenkin rauhallinen, se antaa rauhaa opiskeluille, toipumiselle ja tilaa myös sosiaaliselle elämälle, ehkä romantiikallekin...

Alussa oli muuten hauskaa bongata tuttu kasvi (nuokkuhelmikkä) ja piti netistä varmistaa että tähkähelmikkäkin on oikea laji. Useinhan taikamaailmassa on mitä mielikuvituksellisempia lajeja (ja usein aika aggressiivisiakin...) joten nämä lajit kuulostivat oikein rauhallisilta ja kauniilta.

[valokki]

Tämä joulukuu on alkanut kyllä mitä parhaimmalla tavalla, kun Finissä on näin monta eri H/D-kalenteria tarjolla! Kyllä H/D-faneja nyt hemmotellaan! Kasiluokan fikit kuuluvat kaiken lisäksi ihan lemppareihini, enkä varmaan ikinä kyllästy niihin.

Lukuvuosi vaikuttaa lähteneen yllättävän leppoisasti liikkeelle, ja kuten Dracokin arvelee, ei kukaan tunnu kantavan erityisemmin kaunaa muille vaan kaikki haluavat vain keskittyä opiskeluun. Mutta tietenkään Harry ei ole päässyt eroon Draco-pakkomielteestään ja seurailee edelleen tämän liikkeitä. Se taitaa olla jo niin automaattista, ettei Harry itsekään tajua. Dracokin selkeästi noteeraa Harryn, mutta molemmat vaikuttavat olevan siinä vaiheessa, että toista vain kuikuillaan vähän varkain. Onpa jännä nähdä, miten kaksikon välit lähtevät tästä lähentymään! Kiitos kovasti joulukuun piristyksestä!

[Thelina]

Oi, kivaa jos osa luvuista tulee Dracon näkökulmasta! Ja totta kai hän on huomannut Harryn tukan jotenkin hauska huomio, että Blaise ei loista yrttitiedossa, hän ei jotenkin vaikutakaan sen tyyppiseltä. Julkinen anteeksipyyntö on varmasti ollut Dracolle rohkeutta vaativa teko, mutta puhdistanut mukavasti ilmaa. Jännä nähdä, miten tämä etenee!

[Pahatar]

Minua jäi hymyilyttämään tämä toinen osa. Selvästi Harryn kiinnostus Dracoa kohtaan ei jää yksipuoliseksi, vaan Dracoa kiehtoo Harry ihan yhtä lailla. Ajattelin tuossa kohdassa, että kun Dracoa harmitti rohkelikkojen ja etenkin Harryn ja Ronin keskinäinen ilonpito, mahtoiko siinä olla mustasukkaisuutta mukana? Ehkä Draco olisi halunnut olla Ronin paikalla nauramassa Harryn kanssa yhdessä jollekin. Ja vaikka Harryn sotkuiset hiukset tuntuivat vaivaavan Dracoa, ne taisivat sittenkin olla osa Harryn viehätystä.

Tässä kuvattiin myös kivasti Dracon ajatuksia ja sitä, miten hän oli kokenut sodanjälkeiset ajat. Ei ole ollut helppoa esittää julkista anteeksipyyntöä kaikille, eikä sitä ole muiden ollut kovin helppoa myöskään hyväksyä, mutta ehkä se oli silti puhdistanut ilmaa jotenkin. Tätä lukiessa tuli mieleen, että kun Harrylle kuudes vuosi oli vielä ollut jossain määrin normaalia elämää, Dracolle se on ollut jatkuvaa painajaista, ja seitsemäs vielä enemmän. Ei mikään ihme, että hän haluaa vain olla rauhassa kuten muutkin. Silti vähän tuntuu siltä, että se rauha on rikkoutumassa, mutta hyvällä tavalla. Onkin todella kiva nähdä, miten nämä kaksi alkavat tehdä tuttavuutta joulun lähestyessä.

[Vendela]

Elfmaiden, onpa kivaa nähdä sinua täällä Tervetuloa tämän joulukalenterin pariin! Kyllä vaan, hyvin olet aavistelemassa tämän tarinan lopputulosta! Noihin nukkumajäjestelyihin palataan jossain vaiheessa, mutta laitoin nämä kuitenkin nukkumaan tuvittain eli rohkelikkopojat, rohkelikkotytöt jne. Hauskaa, että bongasit nuo helmikät tuolta Minusta niillä on kauniit nimet niin siksi nappasin ne mukaan. Kiitos kommentista!

valokki, kyllä vaan, H/D-shippereitä hemmotellaan oikein kunnolla Kivaa, että sinäkin tykkäät kasivuoden ficeistä, näissä on viehätyksensä kun pystyy aika paljon rakentamaan itse tapahtumia! Kyllä tässä ehkä semmoinen pieni (tai no pieni ja pieni ) molemminpuolinen kiinnostus on ilmassa. Kiitos kommentista!

Thelina, näissä luvuissa vuorottelee tosiaan kertojat, ja pääsee siellä jossain vaiheessa muutkin kuin Harry ja Draco ääneen Minäkin näen Blaisen enemmän semmoisena siistin sisätyöntekijänä. Kiitos kommenstista!

Pahis, kyllä vaan, eikähän tuo Harryn sotkuinen tukka ole vaan tekosyy Dracolle moittia Harrya. Todellisuudessa Draco haluaisi varmasti työntää sormensa sinne hiusten sekaan Tässä ei kovin syvälle enää kaivauduta sotaan ja muihin ikäviin asioihin, vaan tunnelma lähtee kevenemään Halusin kuitenkin ottaa nuo tähän alkuun mukaan vähän semmoisina taustatietoina. Olen samaa mieltä, että Dracolle kuudes ja seitsemäs vuosi ovat olleet rankkoja, mutta ehkä ne muistot pikkuhiljaa haalenee


Torstai 3.12.1998


Torstain viimeinen tunti oli taikajuomia. Harry olisi tehnyt mitä vaan, jos olisi voinut jättää kyseisen oppiaineen väliin mutta mikäli hän halusi auroriksi, taikajuomat olisi suoritettava tulevissa S.U.P.E.R.-kokeissa.

Tosin Harry ei enää tiennyt mitä hän halusi. Viime vuodet olivat olleet täynnä kaikenlaista ja Harryn elämä tuntui siltä kun sitä olisi pyöritetty muutama kierros liikaa tehosekoittimessa. Olisi mukavaa, jos voisi vain olla.

”Muistakaa lisätä amiraaliperhosen siivet riittävän ajoissa”, Kuhnusarvion ääni havahdutti Harryn vilkaisemaan hitaasti kuplivaa lientä.
”Olivatko ne nämä punaiset vai mustat?” Ron mutisi puoliääneen.
”Mustat”, Harry sanoi tarkistettua asian oppikirjasta.

Ronin ripotellessa varovaisesti siipiä heidän yhteisen liemensä sekaan Harryn katse harhaili toiselle puolelle luokkaa missä Malfoy oli kumartunut oman keitoksensa ylle. Tämän ilme oli keskittynyt ja Harry unohtui tuijottamaan pitkiä sormia, jotka pyörittivät taikasauvaa noidankattilan yläpuolella.

”Harry, sinä teet sitä taas”, Ron huokaisi.
”Mmh”, Harry käänsi nopeasti päänsä pois.

Ei Harry oikeasti enää ajatellut, että Malfoy puuhasi jotain laitonta. Malfoyn katselusta oli vain tullut tapa, olihan hän tehnyt sitä jo monta vuotta. Tai niin hän ainakin uskotteli itselleen.

Hetken päästä kun Ron oli keskittynyt hämmentämään taas heidän yhteistä lientään, Harry vilkaisi jälleen Malfoyn suuntaan. Tämä hymyili itsekseen ja nyökkäsi tyytyväisenä, nähtävästi tämän taikajuoma oli onnistunut. Harry huomasi, että hänenkin huulilleen hiipi pieni hymy.

[Meldis]

Vasta nyt pääsin tämä äärelle kunnolla, vaikka ilahduin hirveästi tästä kalenteristasi sen nähdessäni. ^^ Kahdeksas vuosi on aina herkkua ja tässä on vielä lisänä joulu kahdeksantena vuotena, tästä ei voi tulla kuin hyvää. Tykkään tosi paljon, että tarina tapahtuu joulukuun sisällä, luukku per päivä, tuntuu kuin näkisi livenä, miten Harryn ja Dracon suhde kehittyy. Harry nyt ei tietenkään osaa olla stalkkaamatta Dracoa, niin hupaisaa, että siitä on vain tullut tapa Harrylle, ettei hän osaa lopettaa sitä, jostain kumman syystä. Söpöä, että Draco piti ihan kunnon anteeksipyynnön kasiluokkalaisille, tuo kuulostaa karmean kuumottavalta tilanteelta pyytää anteeksi ihmisiltä, jotka menettivät sodassa läheisiä, urheaa Dracolta. <3 Jään innolla odottamaan jatkoa, kivaa, kun kirjoitat hoodeekalenteria! ^^

[Angelina]

Ei Harry oikeasti enää ajatellut, että Malfoy puuhasi jotain laitonta. Malfoyn katselusta oli vain tullut tapa, olihan hän tehnyt sitä jo monta vuotta.

Tämäpä, ei paatuneista tavoista niin vaan eroon pääse Odottelen vaan, mahtaako Draco jossain kohtaa huomata ja hermostua, kun Potter vaan kyylää kuin mikäkin kriippari aina huoneen toiselta puolelta 😂

[valokki]

Tämä koulunkäyntitunnelma on kyllä tässä tarinassa niin kiva! Aina ei tarvitse olla niin hirveää seikkailua, vaan on kiva, että Harry ja kumppanit pääsevät välillä stressaamaan ihan niinkin maallisista asioista kuin kokeista. Lisäksi tykkään kovasti näistä pienistä yksityiskohdista, kuten erilaisista liemien ainesosista!

”Harry, sinä teet sitä taas”, Ron huokaisi.

Voi Harry. Tämä Ronin kommentti tiivisti kyllä niin loistavasti, kuinka kyllätyneitä Harryn ystävät ovat ja kuinka voimakas tämä Harryn pakkomielle on, jota hän itsekään ei enää selvästikään tiedosta. Hän ei oikeastaan tunnu edes välittävän enää kunnolla, että ystävätkin huomaavat hänen pakkomielteensä. Jos Harry on kerta päässyt jo niin pitkälle ajatustyössään, ettei hän usko Dracon suunnittelevan enää mitään laitonta, saapa nähdä, kuinka kauan hänellä menee tajuta, mistä hänen pakkomielteensä oikeasti johtuu.

[Ygritte]

Tämä on ihanaa, miten viet Harryn ja Dracon, ja kaikkien muidenkin, tarinaa eteenpäin. Sota ja menneisyys toki selittävät osan tapahtumista ja miten tähän on päädytty, mutta luulisi nimenomaan nuorilla ihmisillä olevan halu päästä eteenpäin ja katsella rohkeastikin tulevaisuuteen.

Onneksi Dracollekin löytyi vielä kaveri Tylypahkaan<3 Ja ihana, miten Draco ajattelee Harryä Potterina, ja Harry Dracoa Malfoyna. Nämä on pieniä juttuja, mutta ah niin tärkeitä ja rakkaita tällaiselle Drarry-fanille:D

Tämä kohta oli ihana:

Tämä hymyili itsekseen ja nyökkäsi tyytyväisenä, nähtävästi tämän taikajuoma oli onnistunut. Harry huomasi, että hänenkin huulilleen hiipi pieni hymy.

Minäkin hymyilin! Voi ihana Draco, lempihahmoni koko Harry Potterissa, ihana, kun hymyilet<3

[Vendela]

Meldis, kivaa että löysit tämän pariin, tervetuloa Tämä yksi päivä - yksi luku on toisaalta ihan kiva, mutta toisaalta haastava kun tarinan pitäisi edetä jotenkin järkevästi, mutta ei kuitenkaan liian vauhdilla. Eihän Harry nyt missään nimessä voi tuosta noin vain lopettaa Dracon stalkkaamista Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

Angie, saapa nähdä mitä Draco tuumii Harryn katsesta Villi veikkaus on, että tuskin Draco niitä kovin pahakseen pistää Kiitos kun jätit taas kommentin!

valokki, kivaa että tämän tunnelma on hyvä Halusin tähän semmoista rauhallisuutta kaikkien isojen asioiden jälkeen, joten kiva että se maistuu. Harryhan on tunnetusti hieman hidasälyinen joten katsotaan missä vaiheessa hän hoksaa miksi tuijottelee Dracoa jatkuvasti. Kiitos paljon kommentista!

Ygtitte, jee, huippua että sukunimi-homma on mieleen! Itsekin tykkään tosi paljon siitä, ja tuo sukunimien käyttö on tärkeä osa H/D-ficcejä Ihanaa, että hymyilit tuolle luvun lopulle! Itsekin tykkäsin siitä ja huomiosi sai minutkin hymyilemään Kiitos siis siitä sekä kommentista!


Perjantai 4.12.1998


Kahdeksasluokkalaiset istuivat päivällisellä omassa pöydässään suuressa salissa. Aluksi tämä erityisjärjestely oli tuntunut Dracosta omituiselta, kuuluivathan he kaikki edelleen eri tupiin, tai niin hän se edelleen koki. Rehtori McGarmiwa oli kuitenkin sanonut, että koska he olivat poikkeus Tylypahkan historiassa, heitä varten oli tehty myös poikkeusjärjestelyitä. Niitä olivat oman oleskeluhuoneen ja makuusalien lisäksi oma pöytä suuressa salissa. Lisäksi heillä oli omat, erilliset oppituntinsa. He eivät myöskään keränneet tupapisteitä.

Vaikka muutokset olivat isoja ja niihin sopeutuminen oli vienyt oman aikansa, Dracon mielestä ne olivat hyviä. Hänestä tuntui, ettei hän erottunut aivan niin selvästi kaikkien muiden kahdeksannen vuoden oppilaiden joukosta, mitä hän ehkä olisi erottunut luihuisten tupapöydässä.

”Mennäänkö huomenna Tylyahoon?” Dracon ajatukset keskeytyivät Seamus Finniganin kysymykseen ja hän jäi kuuntelemaan keskustelua pyöritellen samalla ruokaa lautasellaan.

”Tietenkin”, Weasley vastasi heti suu täynnä perunamuusia.
”Minä tarvitsen uuden taimilapion”, Longbottom kuului sanovan hiljaisella äänellä.
”Hei, voitaisiin myös aloittaa glögi-kausi ollaanhan nyt jo joulukuussa”, Susan Bones sanoi ja monet nyökyttelivät myöntävästi idealle.
”Tuletteko tekin mukaan”, Granger kysyi Dracon vieressä istuvalta Blaiselta.
”Mikä ettei”, Blaise hymyili kohteliaasti, ”minullakin on muutamia hankintoja tehtävänä.”
”Hienoa, sovitaanko että nähdään vaikka kahdelta Kolmessa luudanvarressa”, Granger ehdotti kaikille yleisesti ja sai vastaukseksi nyökyttelyä.

Blaise vilkaisi Dracoa ja nosti toista kulmaansa kuin kysyäkseen tulisiko Dracokin mukaan. Draco kohautti hieman olkiaan, ei hänellä muutakaan tekemistä olisi. Sitä paitsi hänen pitäisi kuitenkin käydä noutamassa kirja, jonka hän oli tilannut muutama viikko sitten ja joka oli viimein saapunut.

[Elfmaiden]

Olipa yhteisessä ruokapöydässä leppoisa tunnelma  ja hyvä että tuollainen järjestely on. Kiva kuulla Tylyahon retkestä, Harrhkin toivottavasti lähtee.

[Angelina]

Uuuuu, mitähän mahtaa tapahtua Tylyahossa lämpimän glögin äärellä? Noni joo joo, muistan että tää oli ""slow burn"".

Toi on kyllä oikeestaan aika kiva, että kahdeksasluokkalaiset osaavat olla sivistyneitä keskenään ja keksivät yhteistä tekemistä. Toki noh, ehkä sodan jälkeen pikkumaiset tupien väliset ristiriidat tuntuvatkin aika typeriltä

/ Elfmaiden kiilasi väliin!

[Vendela]

Elfmaiden, minäkin tykkäsin tuosta järjestelystä Kyllä Harry lähtee ehdottomasti Tylyahoon!

Angie, tässä se selviää mitä siellä Tylyahossa tapahtuu! Hitaasti mutta varmasti jotain pientä ehkä tapahtuu Olen samaa mieltä, että olisi vähän tyhmää riidellä tupien välillä kun elämässä on juuri ollut isompiakin ongelmia!


Lauantai 5.12.1998


”Oi, katsokaa! Ensimmäinen misteli”, Harry kuuli Hannahin sanovan heidän astuessaan Kolmeen luudanvarteen.
”Sitten ei mennä ainakaan sinne suuntaan”, Dean Thomas sanoi.
”Etkö sinä halua suukkoja?” Susan kiusoitteli ja kaikki purskahtivat nauramaan kun Dean punehtui.
”Hei, Malfoy ja Zabini ovat jo tuolla”, Hermione sanoi ja Harry käänsi välittömästi päänsä osoitettuun suuntaan.

Kaksi luihuista istuskeli tosiaankin punaisella, valkoisella ja sinisellä koristellun joulukuusen vieressä edessään höyryävät mukit. Malfoy näytti nauravan jollekin, mitä Zabini oli juuri sanonut ja Harry tunsi omituisen tunteen, aivan kuin pienen nykäisyn, jossain vatsansa seudulla.

”Minä voin käydä tilaamassa”, Harry sanoi nopeasti kun muut ryhtyivät etsimään itselleen istumapaikkoja.
”Kiitti kamu”, Ron huikkasi ja lysähti upottavalle sohvalle vetäen Hermionen kainaloonsa.

Harry laski nopeasti kuinka monta juomaa he tarvitsisivat ja suuntasi tiskille. Leijuttaessaan juomia pöytään hän huomasi, että ainoa vapaa paikka oli Malfoyn vieressä. Muu seurue jutteli iloisesti eikä kukaan kiinnittänyt huomiota kun Harry istui varovaisesti vaalean nuorukaisen viereen. Malfoy ei onneksi edes vilkaissut Harryn suuntaan.

Jostain syystä Harry ei osannut liittyä keskusteluun vaan hän tarkkaili sivusilmällä kuinka Malfoy piirteli sormillaan epämääräisiä kuvioita kuppinsa kylkeen. Silloin tällöin Malfoy vaihtoi vaimealla äänellä satunnaisen sanan Zabinin kanssa, mutta muutoin tämä istui hiljaa. Harry hörppäsi varovaisesti omaa juomaansa mutta samassa hänen silmälasinsa menivät huuruun. Kun hän ryhtyi puhdistamaan niitä paidanhelmaansa, Malfoy kääntyi hänen puoleensa.

”Etkö ole kuullut putsis-loitsusta?” Malfoyn ääni ei ollut epäystävällinen eikä ivallinen vaan hiljainen ja pehmeä.
”En”, Harry pudisteli päätään.

Malfoy otti äkkiä Harryn silmälasit käteensä samalla kun veti taikasauvansa esiin. Matalalla äänellä tämä lausui loitsun ja silmälasit välähtivät.

”Kiitos”, Harry sanoi hämmentyneenä laittaessaan puhtaat ja kirkkaat lasit takaisin silmilleen.
”Ole hyvä, taika kestää vuorokauden”, Malfoy hymyili pikaisesti ennen kun kääntyi jälleen Zabinin puoleen.

Harryn hörpätessä uudelleen juomaansa se tuntui kuplivan hänen vatsassaan aivan erityisellä tavalla.