Title: Kaksi vaihtoehtoa. Molemmat?
Author: Kirahvi94
Genre: fluffy ja adventure
Pairing: DM/GW
Rating: K-11
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäSummary: "Rakas päiväkirja, minähän sanoin että minua vainotaan."
Discaimer: Kirjoitan vain tarinaa J. K. Rowlingin hahmoista.
A/N: Mun eka ficci... En tiiä yhtään onks tää kovinkaan hyvä mut kommentoikaa!
Ginny kävelee pöllötornia kohti ja nuoleskelee samalla pergamentin reunoja ja taittaa niitä sisäänpäin. Hän saapuu pöllötorniin ja menee tutun pöllön luo sitomaan pergamenttia sen jalkaan. Pöllö nousee juuri siivilleen ja ampaisee ulos tornin seinällä olevasta aukosta, kun Ginny kuulee takaansa äänen:
”Kenelle kirjoitit?”
Ääni oli Dracon. Ginny kääntyy sydän pompottaen katsomaan Dracoa ja ajattelee:
”Ei kai hän aavista? Vai tietääköhän hän jo? Voi kun en olisi jäänyt kiinni.” Ginny avaa suunsa sanoakseen Dracolle jotain mitä ei vielä ollut keksinyt, mutta Draco ehtiikin ensin.
”Ainiin tietysti! Sinähän tilasit ne kirjat! Minähän sanoin että olisin voinut maksaa ne.” Draco ojentaa hieman ruskettuneet kätensä ja ottaa Ginnyn syleilyynsä.
”Hei älä, joku voi tulla!” Ginny sähähtää ja yrittää hivuttautua pois Dracon pitkistä lihaksikkaista käsistä jotka eivät heltiä.
”Ei tänne kukaan tule.” sanoo lempeästi ja höröttää huuliaan tytön suuta kohti.
Ginny kuitenkin livahtaa tulevan pusun alta ja sanoo:
”Ei nyt Draco.”
”Miksen saisi pussata omaa tyttöystävääni?”
Pöllötornia kohti tulee muitakin:
”Enkö saisi koskea siihen? Fred kieltää aina: ’Se posahtaisi sinun silmillesi ja saisit siitä aivovaurion jota ei voitaisi parantaa edes Pyhässä Mungossa.’”
”Ron, entä jos se POSAHTAA sinun silmille?”
”Saisinko pitää edes vähän aikaa? Ei pieni lasikuula mene rikki. Lähetät sen joka tapauksessa korjattavaksi!”
”Se ei ole mikä tahansa lasikuula!”
Ginny kuulee oven takaa puhetta ja pienen nujakan poikasen. Ovelta kuuluu huuto:
”No niin! Rikoit sen sitten lopullisesti!”
Ginny luo Dracoon hätääntyneen katseen ja huomaa hänelläkin jotenkin ahdistuneen ilmeen. Kun poika huomaa Ginnyn katsovan häntä, hän yrittää luoda vaivalloisesti rohkean ilmeen minkä lopputuloksena on kuitenkin vain paljon hätääntyneempi ja vääntyneempi ilme.
Ovi alkaa avautua ja kinailijoiden äänet erottua toisistaan tunnistus kelpoisiksi.
”Kuule, en yhtään ihmettele miksi Fred oli sanonut niin.”
”No mutta en minä nyt kaikkea riko! En esimerkiksi rikkonut sitä kiikkerää tuolia jonka saimme Matilda-tädiltä perinnöksi!”
”Ehkä syynä oli se, ettet koskenut siihen…”
Heidän silmänsä eivät vielä olleet tottuneet pöllötornin kirkkauteen joten Dracolla oli pieni hetki aikaa yrittää luikahtaa ovesta ulos. Mutta Ron ehti laittaa sen kiinni ennen kuin Draco oli edes ehtinyt ajatella miten pääsisi hiljaa oven luo.
”Ai, hei Ginny!” Harry sanoo haltioissaan huomattuaan kauniin punatukkaisen tytön ja alkaa huhuilla Hedwigiä.
Ron katsoo kummissaan siskoaan joka on aivan liidunvalkoinen ja sanoo:
”Mikä sinulla on? Miksi sinä muuten ylipäänsä olet täällä?”
”No miksi yleensä tullaan tänne, veliseni? Eikö päässäsi liiku yhtikäs mitään? Mutta nyt minun täytyy lähteä.” Ginny vastaa kiukkuisesti ja lähtee ovet paukkuen ulos.
”Mikäs sille tuli?” Ron kysyy hämmästyneenä Harryltä. Harry ei vastaa, vaan sitoo kiinni pussia, jossa rikkoutunut esine on.
”Voivatkohan he korjata tämän?” Harry sanoo puoli ääneen.
Sillä välillä kun Harry ja Ron kamppailevat esineen kanssa Draco onnistuu livahtaa raolleen jääneestä ovesta ulos.
Ginny makaa oleskeluhuoneen sohvalla päiväkirja kädessään.
”Miksi olet noin huolestuneen näköinen?” kuuluu Hermionen ääni sohvan takaa.
”Huolestuneen? En minä huolestunut ole, mietteliäs vain…” Ginny vastaa poissaolevasti.
”Huolestuneelta sinä ainakin näytät.” Hermione sanoo ja istahtaa sohvalle Ginnyn jalkojen viereen.
Ginny tutkii päiväkirjansa kantta eikä kuule Hermionen sanovan yhtään mitään. Kansi on aivan niin kuin edellisiltanakin, mutta jotenkin se näyttää muuttuneen. Ginny huomaa irtopaperin kirjansa sivujen välissä. Hän ottaa sen vapisevaan käteensä ja lukee:
”Nähdään tyttöjen vessassa yhdeksältä.
Rakkaasi D”
Ginny katsahtaa rannekelloaan ja nousee ylös niin nopeasti että Hermione tipahtaa sohvalta.
”Anteeksi. En ajatellut että olet siinä.” hän sanoo ja auttaa ystävättärensä pystyyn ja lähtee mitään sanomatta kuvakudosta vain heilauttaen ulos käytävälle. Hän katselee ympärilleen ja ajattelee:
”Kello on jo yhdeksän. Toivottavasti en ole myöhässä. Onpas pimeää…”
Hän kävelee ylös portaita ja pysähtyy vessan ovelle.
”Jos minä nyt menen sisään, en pääse sieltä ainakaan kahteen tuntiin pois.” hän sanoo ja aukaisee vessan oven hiljaa jotta se ei narisisi.
Ginny astuu vessaan sisälle eikä näe ketään. Yhtäkkiä hänen takaansa kuuluu jotain ja hän tuntee käsien kietoutuvan kaulansa ympärille. Hän kääntyy ja saakin mojovan suudelman muttei näe kuka tämä on. Vasta pitkän imuttelun jälkeen he erkaantuvat ja hän huomaa, ettei suutelija olekaan Draco.
”Ethän sinä ole D-…!” Ginny huutaa Deanille päin näköä.
”Niin kuka en ole?” hän vastaa suutahtaen Ginnyn epämukavaan reaktioon.
”Luulin että emme enää seurustele.” Ginny sanoo.
”Ai. No sen kyllä huomaa.”
Samana iltana tyttöjen makuusalissa:
Rakas päiväkirja, minusta tuntuu että minua vainotaan. Tänään sain lapun jossa oli kutsu tyttöjen vessaan, no arvaa kuka siellä oli! No tietysti exäni, Dean! Ja ennen sitä olin viemässä kirjettä rakkaalleni pöllötornissa ja noh, arvatenkin sinne sitten tuli Draco! Ainoat jotka ottaisin, niistä vainoajista olisivat, rakkaani ja Draco mutta siinäkin on eräs pulma. Draco vihaa veljeäni ja kirje-rakkaani on kolmensadan mailin päässä täältä. Ja kaksi poikaystävää on liian monta. Yhdenkin kanssa tulee tarpeeksi riitoja ja väärinkäsityksiä. Mutta he jotenkin täydentävät toisiaan. Toinen on vanha ja romanttinen ja toinen taas on nuori ja komea…Suuressa salissa aamiaisella:
Ginny ahmii paahtoleipää kuin viimeistä päivää kuin odottaen että aika menisi siten nopeammin. Hän siirtyy vanukkaan pariin kunnes kuulee pöllöjen siipien kahinaa.
Hänen syliinsä tipahtaa nopean näköisesti kietaistu pergamentti jossa lukee:
”Kiitos kirjeestäsi! Olet tosiaan aika lahjakas kirjoittamaan mutta ei sinun silti tarvitse kuolata pergamentin reunoja. Niin tosiaan, voisimmepa nähdä tässä joskus, vaikka seuraavana Tylyahon päivänä? Eikös se olekin ensiviikonloppuna? Muista kuitenkin että olet alaikäinen etkä sitä myöten voi tulla keskellä kylää suukottelemaan minua! Ja olen koiran hahmossa. Ja muista myös se että Harry, Ron ja Hermione tietävät minkä näköinen olen koirana joten pidä varasi!
Kirjoittele!
Rakkaasi: Sirius Musta. ”On lauantaiaamu. On kulunut neljä päivää siitä kun Ginny kirjoitti viimeksi Siriukselle. Hän on saanut jo edellisiltana Siriukselta vastauksen jossa he sopivat tapaavansa Tylyahossa. Ginnyllä on kuitenkin pulma, hän ei tiedä millä konstilla saa Dracon pysymään loitolla itsestään.
”Harry! Nouse! Olethan saanut jo sen kristallipallon korjauksesta?” Ron huutelee Harrylle omasta pylväs sängystään.
”Mh? Äh, mitä? Ai, joo olen. Se tuli eilen.”
”No hyvä, koska tänäänhän sinä tapaat hänet?”
”Joo tai siis ei me olla mitään sovittu mutta minä tiedän että hän menee Rääkyvään Röttelöön joten menen minäkin.”
Tylyahossa:
”Menen tuonne viereiseen kauppaan.” Ginny sanoo Cholle joka on hänen seuralaisenaan ja osoittaa vastapäistä kauppaa.
”Joo mene vain, tulen perässä.”
Ginny seisoo Vuotavan noidan kattilan edessä ja tähyilee ihmisiä. Oikealta oli tulossa juuri sopiva noita joukko jonka mukana voisi livahtaa pois kylän keskustasta, Rääkyvää röttelöä kohti.
Hän teki niin kuin oli ajatellut ja lähti kävelemään autiota taloa kohti kepein askelin.
”Olipas ihmeen helppoa karistaa heidät.” hän ajatteli lähinnä Dracoa joka yleensä tilaisuuden tullen liimautuu häneen kuin märkä paita selkään.
Hän seisoi talon rappusilla ja kuunteli, jostain kuului etäistä puheen sorinaa. Hän avasi oven ja astui sisälle. Joka askeleella puhe selkeni ja koveni. Hän nousi portaita ylös ja meni huoneeseen jossa oli sopinut tapaavansa Siriuksen. Siellä hän näki kolme miestä jotka tappelivat. Juuri ja juuri erotti että yksi oli vaaleahiuksinen (eli selvästikin Draco) joka oli kiinni pidemmässä, riutuneemmassa ja selkeästi vanhemmassa miehessä (Siriuksessa). Ja kolmas jota hän ei tunnistanut, yritti irrottaa näitä kahta ja samalla selvittää miksi he edes olivat täällä.
Ginny yritti olla todella hiljaa ja muuttua seinäksi, sillä jos hän olisi nyt tämän enempää liikkunut, miehet olisivat huomanneet hänet. Mutta seinäksi hän ei muuttunut.
”HEI LOPETTAKAA!” Ginny huutaa miehille jotka eivät näytä huomaavan häntä ollenkaan. He alkavat vaieta ja irrottaa otteitaan toisista ja katsomaan nuorta kaunista naista joka on tullut huoneeseen.
”Nyt jos saisin kysyä, miksi te olette täällä, sinä etenkin Sirius?” sanoo poika jonka Ginny nyt tunnistaa Harryksi.
”No miksi itse olet täällä?” Sirius tivaa kummipoikaansa.
Kolme miestä jotka seisovat rivissä alkavat ymmärtää tilanteen. Heidän kasvoilleen leviää ahaa-ilme.
”V-voin kyllä selittää.” Ginny yrittää puolustella mutta turhaan.
”Ajatteletteko samaa kuin minä?” Sirius kysyy Dracolta ja Harryltä.
”Joo, nyt kun kerta ollaan tässä niin miksi ei.” Draco myhäilee.
”Ei ole kyllä minun tapaistani mutta voisihan sitä kokeilla.” Harry lisää ja katsahtaa kahteen muuhun mieheen jotka nyökkäävät kiiluvin silmin. Ja samalla kun he hyökkäävät Ginnyn kimppuun, he huutavat:
”KIMPPAKIVAA!”
Samana iltana sairaalasiivessä:
Rakas päiväkirja, minähän sanoin että minua vainotaan. Tänään, öh... no, sanotaanko nyt vaikka näin, että peuhasin kolmen miehen kanssa. En kiertänyt sängystä sänkyyn vaan yhtä aikaa! Ensin he vain hyökkäävät minun päälleni, mutta sitten aloin rentoutua, ja olla leikissä mukana. Ei siitä hyvää seurannut mutta oli siinä ainakin kaksi hyvää puolta: Kaikki ovat nyt kavereita ja minä sain Harryltä Fredin ja Georgen puodista ostetun kristallipallon joka näyttää kenestä minä todella pidän.
