Hitaasti kohden tulevaisuutta (S, Harry/Draco, 5 x raapale)

[Vendela]

Nimi: Hitaasti kohden tulevaisuutta
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen raapalehöttö
Pituus: Viisi raapaletta, 500 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Tylypahkassa lentämisen opettajana työskentelevä Harry saa uuden kollegan.


Vapaa sana: Osallistun näillä Spurttiraapale IV:n kierroksille neljä ja viisi. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan spurttailu, mutta jotain saan kuitenkin kasaan Käytin neljännen kierroksen sanalistalta sanat nopea, erilainen, lentää, kädensija ja ylpeä. Spurttailin neljännellä kierroksella ma-ke ja viidennellä to-pe. Jokainen raapale on 100 sanaa.

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus #3 -haasteeseen sekä Spurttiraapale IV-haasteeseen.

Hitaasti kohden tulevaisuutta

Syksyn tullen saapuivat oppilaat, kuten joka vuosi. He valtasivat linnan käytävät, täyttivät sen nurkat, pesiytyivät kirjastoon. Muutos oli rauhallisen kesän jälkeen nopea ja sai Harryn pään pyörälle, kuten aina.

Arki löysi kuitenkin tutun uomansa, oppitunnit rytmittivät päiviä, elämä tasoittui.

Paitsi että tänä vuonna Harryn huomion varasti uusi liemimestari. Tuttu hahmo vuosien takaa. Vaalea tukka ja suippo naama opettajien pöydässä aamuisin. Ei enää niin ylimielinen ääni iltapäivisin opettajien huoneen kello viiden teellä.

Harry pureskeli pikkuleipäänsä ja yritti näyttää siltä kuin ei olisi kuunnellut matalaa ääntä. Silti siniharmaat silmät tarkkailivat häntä ja vakavassa suupielessä värähti jotain hymyntapaista.

Harry huomasi omankin suupielensä nytkähtävän.

* * *

Öisin Harry tunsi valloittavansa hämärät linnankäytävät. Ne olivat tarjonneet hänelle pakopaikan aina ja tekivät sitä edelleen, monta vuotta senkin jälkeen kuin sotahuudot olivat kaikuneet seinistä ja haarniskat puolustaneet asukkaita.

Tänä yönä hän ei kuitenkaan partioinut yksin. Tämä yö oli erilainen. Harryn rinnalla asteli selkä suorana ihminen, jota hän ei olisi koskaan osannut kuvitella siihen.

”Parhaat piilot ovat gobeliinien takaisissa syvennyksissä”, Harry opasti hiljaisella äänellä.
”Muistan ne”, hymy oli vain häivähdys mutta ei jäänyt Harrylta huomaamatta.
”Hyviä vai huonoja muistoja?” kysymys oli viaton.
”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”

Sanat jäivät leijumaan ilmaan Harryn jäädessä pohtimaan kuulemaansa.

* * *

Parasta opettamisessa oli Harryn mielestä huispausottelut. Joka vuosi hän näki uusia lupauksia luudillaan, pohti kuka yltäisi vielä jonain päivänä maajoukkueeseen. Aika näyttäisi osuisiko hän oikeaan.

Tänään Harry lensi kuitenkin yksin, ilman oppilaita, ilman opetusvelvollisuutta. Nauttien ilmavirrasta kasvoillaan, tuulentuiverruksesta korvissaan.

Hahmo metsän reunassa kiinnitti huomion saaden Harryn madaltamaan korkeuttaan. Hetken hän katseli kuinka uusi liemimestari keräsi kasveja koriinsa, pysähtyi haistamaan ja arvioimaan kypsyyttä, teki valinnan ja nyökkäsi itsekseen.

Ehkä lentäminen riittäisi tältä päivää. Harry laskeutui maahan, heitti luudan olalleen ja kysyi, saisiko liittyä seuraan. Varovainen nyökkäys ja Harry sovitti askeleensa toisen rytmiin.

Haparoivien kysymysten kautta puhe lähti soljumaan kuin keväinen puro.

 

* * *

Monet opettajat piipahtivat Tylyahossa mielellään kesken kouluviikon, koska viikonloppuisin kylä täyttyi opiskelijoista. Arkena omia asioitaan sai hoitaa rauhassa ilman uteliaita katseita.

Kolmen luudanvarren kermakalja oli jokaisen vierailun perinne. Harry viihtyi yleensä yksin, mutta tällä kertaa hän ei pannut pahakseen kun pöytään istahti seuralainen. Olihan Harry itse pyytänyt tätä mukaan, vaikka eivät nämä tietenkään mitkään treffit olleet.

Silti olutkolpakon kädensija tuntui oudon liukkaalta Harryn hikisessä kädessä. Onneksi toisenkin käsi näytti hieman tärisevän tuoppien kolahtaessa vastakkain. Punastuvat kasvot oli helppo piilottaa juoman taakse.

”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.

Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.

* * *

Kevään koittaessa asiat olivat edenneet niin pitkälle, että Harry nukkui suurimman osan öistään liemimestarin luona. Asia, mistä hän ei ollut erityisen ylpeä, koska opettajana hänen pitäisi varmaan näyttää hyvää esimerkkiä.

Kiihkeät yöt veivät kuitenkin voiton järjen äänestä. Sitä paitsi he olivat aikuisia, heidän asiansa eivät kuuluneet muille.

Lisäksi toisen vierestä herääminen, laiskat suudelmat ja lähekkäin makaaminen saivat Harryn tuntemaan jotain, mitä hän ei ollut kokenut aikaisemmin. Dracon silmistä hän saattoi lukea jotain pehmeää, jotain samanlaista. Se sai Harryn sydämen lyömään lujempaa.

Tulevaisuudessa Tylypahka voisi olla kummankin koti. Paikka missä he voivat aloittaa alusta, rakentaa yhteisen elämän. Se kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

[valokki]

Bongasin tämän ihanuuden jo eilen illalla ja lukaisin heti ennen nukkumaan menoa, ja tämä menikin aivan loistavasti iltasatuna! En varmaan koskaan kyllästy lukemaan näistä kahdesta rakastumassa toisiinsa Tylypahkassa opettajina, ja oli jännä ajatella, että tässä todella oli vain 500 sanaa, kun todellisuudessa tuntui, että tässä tuli luettua paljon pidempikin tarina; jotenkin nämä raapaleet saivat ajattelemaan niin paljon rivien välistä, miten näiden kahden suhde on kunnolla lähtenytkään etenemään.

”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”

Rohkea veto Dracolta kertoa, että hän sai ensisuudelmansa juurikin pojalta. Ei ihme, että Harrya jäi asia pohdituttamaan.

”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.

Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.

Voi ahh, olin tässä kohtaa ihan täysin sulaa vahaa. Näiden kahden jännityksen täyteiset ensitreffit ja arasteleva flirttailu on vain mitä suloisinta luettavaa. <3

Kiitos kovasti tästä suloudesta!

[Avaruuspiraatti]

En osaa kiteyttää tuntemuksiani muuhun sanaan kuin: voih. Kyllä drarryssa vain on sitä jotain. Tykkään hirmuisesti ajatuksesta, miten nämä kaksi tapaa vuosien jälkeen Tylypahkassa opettajina (koska missäs muuallakaan) ja alkavat pikkuhiljaa tutustua toisiinsa uudestaan ja rakentaa välilleen jotain ihan uutta.

”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”

Sanat jäivät leijumaan ilmaan Harryn jäädessä pohtimaan kuulemaansa.

Minä niin tykkään, että tämä jättää heidän menneisyytensä avoimeksi. Saan itse valita, oliko "eräs poika" vain eräs poika vai eräs poika (sellainen Harry-niminen). Ja minä lukiessa halusin valita sellaisen menneisyyden, että "eräs poika" oli vain eräs poika ja tämä oli Dracon hienovarainen vink vink Harrylle. Toisaalta myös ajatus siitä, että Draco saikin Harrylta ensisuudelmansa ja että Harry ei sitä ehkä aikanaan ihan tajunnut ja nyt Draco joutuu melkeinpä rautalangasta vääntämään, että se suudelma merkitsi hänelle jotain, on myös erittäin herkullinen. Ai kamala, et sinä kirjoittanut kuin viisi raapaletta ja vedit minut taas ihan täysin Drarryn pauloihin pitkän drarryttömyyteni jälkeen. Erittäin tuhmaa

Minusta tämä oli kauhean paljon enemmän kuin pelkkä romanttinen raapalehöttö, ihanasti rivien välissä oli lukijalle tilaa hengittää ja luoda omanlaistaan tarinaa Harrylle ja Dracolle antamissasi puitteissa. Ja vaikka tällekin fikille on olemassa sen "oikea" tarina sinun päässä, niin musta on silti kivaa, että jokaisella lukijalla on mahdollisuus tehdä tästä omanlaisensa.

[Meldis]

Voih, miten ihana. ^^ Tykkään aina professori!Harry ficeistä ja oli tosi kivaa, miten tämä on ihanan vakiintunut genre, että toimi superhyvin myös raapaleissa. Kunnon pitkä vuoden mittainen slow burn muutamassa raapaleessa. Tykkäsin erityisen paljon, miten Harry ja Draco eivät vaihtaneet tarinan lomassa montaa sanaa, tekstin puitteissa siis, mutta silti saattoi hyvin tuntea suhteen kehittymisen. Uudelleen tutustumisen, ystävystymisen ja sen joksikin syvemmäksi muuttumisen. <3 Tosi kivasti mukana oli myös molempien opettaminen, Harry ihaillessa huispaajien taitojen kehittymistä ja Draco keräilemässä kasveja liemiä varten. ^^

”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.

Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.

Ihh, aivan suloisin kohta ikinä! Niin pieni ja niin paljon sanova ja tuntui, että se oli Dracolta jo jotenkin automaattista reagoida näin, eikä jäänyt miettimään, oliko se nyt ihan fiksua. :3 Lopetus oli ihastuttavan lupaava, ihanaa, että kaiken koulussa koettujen ikävyyksien jälkeen sitä voisi kuitenkin molemmat kutsua kodiksi. ^^ Kiitos tästä tosi paljon!

[Thelina]

Spurtin sanat sopivat tällaiseen opettaja-teemaiseen ficciin loistavasti! Tykkäsin siitä, miten tässä kuvattiin elämää opettajana, mutta ei lainkaan oppitunteja, eli tuli hyvin esille miten Harrylla on edelleen omiakin juttuja ja linnan käytävillä kuljeskelukin tuo mieleen muistot kouluajoilta. Aika tuntui etenevän tosi luontevasti näissä ja pienistä asioista tuli sellaista kutkuttavaa tunnelmaa, että Harryn ja Dracon suhde on kehittymässä johonkin uuteen suuntaan. Kiitos, tämä oli tosi ihanaa luettavaa!

[Larjus]

Opettaja-Harrya näkee tulevaisuuteen sijoittuvissa ficeissä aika usein, mutta enpä ole ennen törmännyt siihen, että hän opettaisi luudalla lentämistä! Se kyllä käy järkeen ja sopii hänelle tosi hyvin, onhan huispaus kuitenkin yksi hänen intohimonsa. Taikajuomien opettaminen puolestaan toimii Dracolle, olihan hän oppiaineessa taitava (kun pääsi siinä VIP-opintoihinkin). Draco ei kyllä vaikuta ihan opettajatyypiltä luonteensa perusteella, mutta Tylypahkassa on nähty jos minkälaista opettajaa, niin ei se mitään ennenkuulumatonta ole XD Ja kyllä hänkin varmasti on aikuistunut ja siksikin pärjää opettajan roolissa.

Vaikka kummankin työ on varmasti todella mielenkiintoista, tykkäsin siitä, että nämä lähinnä sivusivat oppitunteja ja painopiste on hahmojen muussa elämässä Tylypahkassa opettajina. Oon aina miettinyt, että sen koulun opettajilla riittää tekemistä ihan vain jo opetuksessa, mutta onneksi he ehtivät tehdä vähän muitakin asioita. Ja eipä oppituntien aikana varmastikaan onnistu Harryn ja Dracon välien lähetyminen, kun molemmilla on omat aikataulunsa ja opetuspaikkansa, niin siksikin toimii, ettei keskitytty niihin.

”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”

Sanat jäivät leijumaan ilmaan Harryn jäädessä pohtimaan kuulemaansa.

Minäkin tykkään siitä, miten avoimeksi tämä kohta jäi loppujen lopuksi, ja että tämä tarjoaa mahdollisuuden kahdenlaiseen tulkintaan. Että oliko eräs poika vain joku nimeltä mainitsematon, vai kenties juurikin Harry (ja että ensisuudelma on jotain, mikä on vain vähän niin kuin jätetty menneisyyteen, kunnes Draco nyt ottaakin sen taas puheeksi) Itse ehkä enemmän ajattelin sitä, että se eräs poika todellakin oli vain joku, mutta se toinenkin vaihtoehto on kyllä herkullinen...

Alkutiedoissakin ollut "raapalehöttö" kuvaa näitä kyllä hyvin. Ja höttö on aivan ihanaa, niin minä nautin. Lukiessa tuli mukavan pehmoinen olo, just tämmöisestä pehmeästä romantiikasta mä tykkään :3 Kiva juttu kun kirjoittelit näitä ja julkaisit luettavaksi!

[Elfmaiden]

Moi pitkästä aikaa! Ihana tarina! Näinkin pieneen ja tiiviiseen tekstiin mahtui todella paljon! Tästä jäi hyvä mieli, kiitos iltasadusta!

[Angelina]

Wääk, mulla on jäänyt tää lukematta! Parempi korjata tämäkin vahinko nopeesti

Harry lentämisen opettajana - yllätyin! Tai siis en kyllä yllättynyt yhtään, mutta en muista oonko aiemmin lukenut muuta kuin Harrysta PVS-opettajana? Lentämisen opettaminen on loogista, ehkä sodan jälkeen oliskin oikeesti kiva keskittyä välillä muuhun kuin pimeyden voimiin :'D

Tykkäsin hirveesti tuosta, miten lempeän luontevasti Harryn ja Dracon välit lähtivät lämpenemään. Mistään vanhoista kettuiluista ja mulkoiluista ei ollut enää häivääkään, mutta silti alkuun oltiin vähän kömpelöitä yhdessä :3 Erityisesti tykkäsin tästä:

Haparoivien kysymysten kautta puhe lähti soljumaan kuin keväinen puro.

♥ ♥ ♥

Tuo Kolmen luudanvarren ei-treffi/treffikohtaus oli söpö ja vaikka pidinkin rauhallisesta tunnelmasta, niin tietysti lämmitti lukea että välit ehtivät kouluvuoden aikana lämpenemään ihan kunnolla Tällä fluffihötöllä oli ihana alottaa viikko <3

[Vendela]

Pahoittelut, että näihin ihaniin kommentteihin vastaaminen on jäänyt! Jokaisen olen kuitenkin lukenut ja jokaisesta ilahtunut valtavasti Kiitos ♥

valokki, ihanaa kuulla että tämä tuntui pidemmältä kuin viisisataa sanaa Kyllähän tässä ajallisesti tosiaan hypättiin koko lukuvuosi vaikka sanamäärä olikin vähäinen. Oi että, huippua että ensitreffit olivat mieleiset! Lämmin kiitos kommentista ♥

Pirre, kyllä vaan, Drarryssa on todellakin sitä jotain! Ihanaa, että löysti tämän pariin Aaaah, aivan mahtavan ihanaa spekulointia siitä kuka tuo eräs poika onkaan ollut. Tämä taitaa jäädä sellaiseksi pieneksi mysteeriksi jonka totuuden tietävät vain nämä hahmot Iso kiitos aivan todella ihanasta kommentista ♥

Meldia, proffa!hahmot ovat kyllä ihan parhaat, ihanaa että muutkin ovat samaa mieltä Kyllä näissä on vaan semmoista omanlaista taikaansa! Kivaa, että treffit olivat mieleen! Ihanaa kun kommentoit, kiitos ♥

Thelina, tosiaan, hoksasin nyt itsekin että tässä ei ollut tuota opettamista lainkaan mukana Mutta hyvä, jos tämä silti toimi ja oikeanlainen tunnelma välittyi! Kyllä vaan, näiden suhde lähtee kehittymään oikein hyvään suuntaan tästä Kiitos ihanasta kommentista ♥

Larjus, Harrya näkee tosiaan usein muissa proffanhommissa mutta halusin hänelle jotain vähän uutta ja erilaista Tuo lentämisen opettaminen sopii minustakin hänelle hyvin, joten kiva että olet samaa mieltä! Olisi muuten kiva pohtia tuota enemmänkin, että minkälainen Tylypahkan opettajien arki ihan oikeasti on! Onhan se tavallaan aika raskasta olla sisäoppilaitoksessa vastuussa kaikista oppilaista 24/7 vaikka nämä isoja lapsia jo ovatkin. Tässäpä uusi ficin aihe Iso kiitos ihanasta kommentista mikä hertätti ajatuksia ♥

Elfmaiden, kivaa kun tulit lukemaan tämän Ja tosiaan moi pitkästä aikaa, pahoittelut että tämä kommenttiin vastaaminen on venynyt näin pitkälle, toivottavasti tämä tavoittaa vielä. Ihanaa myös kuulla, että tykkäsit Kiitos paljon kommentista ♥

Angie, no hei, eipä mitään että on jäänyt lukematta kun ei tämä vastaaminenkaan kovin nopeaa ole Tuossa sanoinkin jo Larjukselle että halusin Harrylle jotain uutta ja siksi lentämisen ope! Sopii yllättävän hyvin Ihanaa kuulla, että tykkäsit! Lämmin kiitos huipusta kommentista ♥