Kirjoittaja Aihe: One Piece: Yhdessä haudatut | S | Nico Robin | ficlet  (Luettu 4135 kertaa)

sademestari

  • sammakkotietäjä
  • ***
  • Viestejä: 329
  • good soup.
Nimi: Yhdessä haudatut
Kirjoittaja: sademestari
Ikäraja: S
Fandom: One Piece
Hahmo: Nico Robin
Disclaimer: One Piece maailmoineen ja hahmoineen kuuluu luojalleen Eiichiro Odalle, minä kirjoittelen vain huvikseni.
Haasteet: Etydejä XIX

A/N: Olen tässä menneinä kuukausina lueskellut One Piecea uudestaan alusta, kun tajusin uusimpia lukuja lukiessani etten enää muista mistä kaikesta onkaan jo tarinan alkuaikoina vihjailtu. Ja ihmekös tuo, kun siitä alkoi jo vuosikymmen olla kun viimeksi olen alkupään pokkareita lueskellut ;D Mutta siitä johtuen ja ehkä vähän myös live actionin myötä on ajatukset pyörineet paljolti One Piece -maailmassa, joten oli ehkä aika korkata tämä fandom myös kirjoituspuolella! Etydejä-haasteen inspiraatiomuruset ohjasivat kurssin kohti Robinia ja poneglyfejä, joten tässä sitä ollaan. En nyt tarkkaan tiedä miten hyvin tämä istuu canonin mukaiseen tietoon poneglyfeistä, mutta tokkopa tuo on niin justiinsa kun ei niistä ylipäätään ihan hirveästi ole tipahdellut tietoa 8) Niin tässäpä nyt sitten yhdenlainen näkökulma poneglyfeihin!




Yhdessä haudatut


Etsintä oli johdatellut Robinin syrjäiselle syyssaarelle jossain Grand Linen ja Calm Beltin rajan lähettyvillä. Päällisin puolin oli näyttänyt ettei saarella ollut juuri mitään, vain loputtomasti ilmassa leijuvia lehtiä, mutta kun Robin oli niitä tuijottaen astunut harhaan, hän oli pudonnut suoraan maata peittäneen lehtipedin läpi syvälle saaren uumeniin.

Robinin vaisto oli kuin olikin ollut oikeassa. Pudotuksen jälkeen lyhyt kivinen käytävä oli johdattanut hänet avaraan luolaan, joka kylpi lämpimässä valossa. Mistä valo tuli, sitä Robin ei tiennyt. Hän kuitenkin näki luolan keskellä syyn sille, miksi oli etsintäretkelleen lähtenyt – poneglyfi.

“Millainen tarina sinulla on kerrottavanasi?” Robin pohti ääneen kävellessään poneglyfin luokse. Luolan lattiaa peittäneet saniaiset kahisivat hiljaa hänen hamettaan vasten.

“Omituista”, Robin mutisi. Poneglyfin viesti ei ollut sitä mitä hän oli odottanut, se ei itse asiassa ollut tyypillinen teksti laisinkaan ja oli vieläpä jäänyt kesken. Osa tekstistä vaikutti kaivertajan päiväkirjamerkinnöiltä, kertomukselta poneglyfin kaivertamisesta, mutta muutamat lauseet olivat kuin kaivertajan sanoja itse poneglyfille.

Robin kuljetti kättään massiivisen kuution sileällä ja viileällä pinnalla kulkiessaan sen ympäri ja pohti tuota arvoituksellista sanomaa, kunnes pysähtyi nähdessään luolan takaosan. Saniaisten ja sammaleen keskellä oli kivinen paasi, jonka päällä lepäsi jotain. Mentyään paaden vierelle, Robin totesi kyseessä olevan kauan aikaa sitten kuolleen ihmisen luuranko.

Tänne minut ja sinut tuotiin, yhdessä aikaa vartomaan”, lausui Robin poneglyfiin kirjatun lauseen. Koskaan aiemmin ei poneglyfien luota ollut löytynyt merkkiäkään niiden tekijöistä, mutta kuka muukaan kyseessä voisi olla. Oliko kaivertaja kohdannut ennenaikaisen kuoleman ja siksi kaiverrus jäänyt kesken? Mutta kuka siinä tapauksessa oli käärinyt luurangon koristeelliseen kimonoon ja asetellut paadelle lepäämään?

Robin pudisti hymyillen päätään. Ehkä jonain päivänä vaietun historian salaisuudet avautuisivat hänelle, mutta tänään hän oli löytänyt vain uusia kysymyksiä.
« Viimeksi muokattu: 01.11.2023 17:39:04 kirjoittanut sademestari »

bannu: crys

But what if that moment's right now?

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: One Piece: Yhdessä haudatut | S | Nico Robin | ficlet
« Vastaus #1 : 13.11.2023 17:32:47 »
Tietämykseni One Piecestä on heikoilla kantimilla, mutta päätinpä silti tulla ihan silkkaa uteliaisuuttani tämän lukemaan :D Ja se oli hyvä päätös, tää oli tosi kiehtova ja lyhyydestään huolimatta ehti hyvin tempaista mukaansa. Vähän tuli kyllä myös haikeakin fiilis, kun Robin löysi poneglyfin lähettyviltä luurangon, sillä löydetystä viestistä tuli vähän sellainen tunne, että se mystinen henkilö oli jätetty sinne kuolemaan. Salaperäistä kyllä se, että kenet Robin sieltä löysikään, mikä on hänen tarinansa. Ja kuka hänet oli paadelle vienyt kimonoon käärittynä? Poneglyfitkin vaikuttavat tämän perusteella hyvin salaperäisiltä mutta kiehtovilta. Ilman minkäänlaisia vihjeitä niiden kaivertajasta/alkuperästä ne eivät olisi läheskään niin kiinnostavia (ainakaan minusta).

Lainaus
“Tänne minut ja sinut tuotiin, yhdessä aikaa vartomaan”, lausui Robin poneglyfiin kirjatun lauseen.
Mä ainakin ymmärsin tämän ihan ensi lukemalta niin, että kaivertajan seurassa olisi ollut joku muukin (ehkä juuri se joka hänet paadelle jätti), mutta sitten mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että mitä jos "sinä" tarkoittikin itse poneglyfiä 🤔 Kun mainittiin että osa hänen kaivertamistaan jutuista tuntui olevan osoitettu suoraan poneglyfille. Oli asia kummin vain, kiintoisaa on.

Mulle tuli tätä lukiessa mieleen myös miten monissa videopeleissä luolista/tyrmistä/raunioista löytyy usein joidenkin tuntemattomaksi jäävien hahmojen luurankoja, mutta aina joskus sieltä lähettyviltä löytyy jotain pieniä vihjeitä siitä, keitä he olivat ja mikä heidän kohtalokseen koitui. Niistä oon aina tykännyt, kivoja yksityiskohtia. Tälleen ficimuodossa vähän samantyylinen juttu toimii hyvin. Samaan aikaan tämä toki raastaa uteliaisuuttani, mutta sehän on vain merkki taidokkuudesta :D Toivottavasti Robinille (ja muillekin hahmoille) poneglyfien arvoitus selviäisi joskus! Ainakin se vaikuttaa mysteeriltä, johon vastauksen saaminen tuntuisi todella tyydyttävältä.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: One Piece: Yhdessä haudatut | S | Nico Robin | ficlet
« Vastaus #2 : 06.12.2023 20:28:30 »
Oi, ihanaa! Uutta One Pieceä Finiin, vaikka toki tästäkin jo hetki aikaa. Olin jotenkin missannut tämän julkaisuhetkellä, mutta voittosi Kommenttiarpajaisisa sai tutkimaan listausta ja mitä löysinkään (tässä kohtaa myös onnittelen!). En ole itse vielä live actionia uskaltanut katsoa, mutta onhan sitä kehuttu. Itselleni mangasarja on rakas ja luettu merenneitojen luokse asti tai ainakin alkuun siitä arkista, mutta enimmäkseen olen lukenut uudestaan Alabastaan asti ja siitäkin jo tovi, eikä viimeisin uudelleenyritykseni ole Water Seveniä pidemmällä (no, jopa pääsin Alabasta pöhinästä eteenpäin, kun rakastan sitä ja taas en niin välitä Skypieasta). :D

Robin oli nuoruuteni lempihahmoja, ehdottomasti coolein kaikista, joskin aikuisiällä en enää niin lämmennyt Robinille. Sillä on kuitenkin yhä paikka sydämessäni, joskaan ei niin vahvasti kuin ennen. Tämä katsaus poneglyfeihin ja siihen, että kaksi ihmistä on vartonut ja lopulta ainakin toinen kohdannut kuolemansa ja historiaan on kirjoitettu viesti tuleville ponegolyfien löytäjille on aivan mahtava. Robinissa minua aina kiehtoi sen salaperäisyys (Alabasta!) ja kun tämä ficci yhdistelee mysteereihin ja kysymyksiin verhottua menneisyyttä, se oikein kihelmöi. Pidin tästä todella paljon, jos se tämän kaiken hölinän seasta on tulkittavissa. Hienosti rakennettu ficci, kun varsinainen teksti paljastetaan lopussa, mikä sitoo tarinan kiinni, mutta keskikohdalla on siihen vahva kohta, joka saa odottamaan loppua. Alku totta kai myös erittäin hyvä, että ihana ficlet, jossa näkee myös tuon tarinan kaaren (vaikka rakastan tunnelmoiviakin raapaleita, ficlettejä ja lyhyitä one-shottejakin, koska ficit ne mahdollistaa).

Kiitos, ja onnea Arpajaisvoitosta!

Ps. Tulin nyt kuitenkin tänne vielä kirjoittelemaan, koska "Yhdessä haudatut" viittaisi siis ehkä kahden henkilön hautaamiseen, mutta kun kysytään, kuka puki. Eikä löydy kuin yhdet luut, ajattelen, että poneglyfi ja toinen henkilöistä haudattiin yhdessä, tämä toinen henkilö ehkä kantaa toisenlaista tarinaa näiden tapahtumien jälkeen. Jännä ja ajatuksia herättävä kaiken kaikkiaan, kuten Robinkin mietti, heräsi paljon kysymyksiä.<3
« Viimeksi muokattu: 06.12.2023 20:34:18 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me