Ficin nimi: Rauhoittavaa
Kirjoittaja: Majssinaxu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Kirishima/Bakugou
Genre: Arkidraama, pieni hurt/comfort ja läheisyys
Summary: Kirishima päästi myötätuntoisen hengähdyksen ymmärtäessään Bakugoun piinan syyn. Ei hän ollut aavistanut, että sellainen valovoimainen ja räiskähtelevä kyky voisi tuoda mukanaan niinkin inhan sivuvaikutuksen.
A/N: Tämän unohtuneen pätkän pariin oli mukava tarttua, kun oma MHA-kausi on vähän palaillut viime aikoina. 😎 Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan pahalla ololla (joka tässä johtuu liiasta adrenaliinista).
***
Kirishima havahtui torkahdukseksi hiipineestä silmien lepuutuksestaan, kun kylpyhuoneen ovi avautui ja suihkunraikas Bakugou tassutteli sängyn luo kömpiäkseen hänen viereensä – tai pikemminkin hänen ylitseen saadakseen nukkua seinän puolella.
"Moi", Kirishima tokaisi Bakugoun kaivauduttua peiton alle. "Oliko vesi lämmintä?"
"Tietysti oli, kun on suihkusta kyse..." Bakugou murahti ja kääntyi kyljelleen selkä häntä kohti. "Alahan nukkua."
"Pakko kai se on, kun väsyttääkin jo niin vietävästi. Ei ollut tämä päivä sieltä rennoimmasta päästä", Kirishima totesi raajojaan venytellen ja soi lempeän sipaisun Bakugon hartialle. "Öitä, Tuulispää."
"...öitä", kuului murahdus, jonka jälkeen huoneessa kuului ainoastaan heidän hiljaisia hengenvetojaan. Kirishima pani merkille, että Bakugou hengitti hieman raskaammin kuin yleensä. Tällä taisikin olla mielensä päällä rutkasti ajateltavaa. Sankarikoulutus stressasi heidät jokaisen helvettiin ja takaisin, ja etenkin Bakugoun kaltaisella perfektionistilla oli enemmän kuin monta rautaa tulessa.
Kirishiman silmäluomet tuntuivat yhä raskaammilta ja hän pujahti hieman lähemmäs Bakugouta nauttien tämän lämmöstä. Bakugoun kylki kohoili hitaasti hänen käsivartensa alla, kaikki oli niin somaa ja kotoisaa...
Sitten Bakugou hätkähti kuin sähköiskun saaneena, ja Kirishiman unisuuskin koki pienen takapakin.
"Hm?" hän kummasteli ja kohotti päätään tyynyltä voidakseen katsoa vieruskaveriaan paremmin. "Mikä tuo oli?"
"Ei mitään, anna olla..." Bakugou sihisi takaisin.
Bakugoun keho säpsähti jälleen, sillä kertaa jalkojen suunnalta. Melkein kuin fyysinen levottomuus olisi tehnyt itsensä tiettäväksi erityisen kovaäänisesti.
"Mikä on?" Kirishima kysyi.
"Liikaa adrenaliinia", Bakugou sähähti. "Hittoako siitä? Tämä lakkaa ihan pian..."
Kun Bakugou ei hetkenkään kuluttua ollut saanut rentouduttua, Kirishiman kulmien väliin laskeutui huolestunut ryppy.
"Voinko mä tehdä jotain?"
"Sen kuin pidät pään kiinni ja alat nukkua..." Bakugou murisi takaisin, ja Kirishima huokaisi hiljaa. Osa hänestä olisi tahtonut äyskähtää jotain tyyliin miten vain, saamarin mäntti, mutta kypsempi ja kaukonäköisempi osa kehotti odottamaan, että Bakugou pukisi pahan olonsa sanoiksi. Tämä kyllä hitto vie kykeni siihen – eri asia oli, halusiko tämä tehdä niin.
Ainakaan Bakugou ei ollut vielä käskenyt häntä painumaan helvettiin tai jotain muuta kärkästä, Kirishima tuumaili ja laski kätensä silittämään tuhkanvaaleita, joka suuntaan pörröttäviä hiuksia. Se kai oli osa voittoa.
Lopullinen voitto tulikin sitten vähän ajan kuluttua, kun Bakugou puhui taas. Kirishima oli ehtinyt jo melkein nukahtaa, mutta Bakugoun rykäistessä hiljaa puhumisen merkiksi hän valpastui heti.
"Sori äskeisestä... Tämä on mun kykyni syytä", Bakugou mutisi painavien hengenvetojensa välissä. "Se ei tapaa antaa mun rauhoittua noin vain ja tuo mukanaan kaikkea vittumaista kolotusta..."
Kirishima päästi myötätuntoisen hengähdyksen ymmärtäessään Bakugoun piinan syyn. Ei hän ollut aavistanut, että sellainen valovoimainen ja räiskähtelevä kyky voisi tuoda mukanaan niinkin inhan sivuvaikutuksen. Olisi sen toisaalta voinut arvata. Tuskin oli kenenkään keholle helppoa käden käänteessä luopua räjähdysten ruokkimista adrenaliinipuuskista.
"Mikä sua on tavallisesti auttanut?" Kirishima kysyi ja jatkoi Bakugoun kyljen silittelyä.
"Rauhoittava pilleri", Bakugou mutisi. "Jonka mä unohdin ottaa tässä illalla... Ihan vitun typerää, en mä sitä ole pitkään aikaan unohtanut..."
"Ihmekään, jos pääsi unohtumaan, kun päivä oli niin täynnä toimintaa..."
"Ei se silti unohtamiseen oikeuta. Helvetti, kuuma suihkukaan auttanut mitään..."
"Mulle oli uusi tieto, että sä syöt lääkettä", Kirishima sanoi. "Tai siis... kun sä et ollut kertonut missään kohtaa. Ei sillä että olisi pitänytkään."
"Sama se", Bakugou tuhahti. "Nyt sä ainakin tiedät..."
"Hmm. Kiitos, että sä halusit jakaa jotain noin henkilökohtaista", Kirishima sanoi hiljaa, painoi suudelman Bakugoun olkapäälle ja ryhtyi silittelemään seuraavaksi tämän niskaa. Bakugou säpsähti hänen kosketustaan, ja Kirishima ynähti kysyvästi. Reaktiosta oli vaikea tulkita, oliko se myönteinen vai ei.
"J-jatka", Bakugou murahti vaimeasti. "Tuo ei tunnu pahalta..."
"Mä jatkan vaikka koko yön, jos haluat", Kirishima supatti ja siveli hellästi Bakugoun niskanseutua ja takaraivoa. Hän piti kosketuksensa sopivan kevyenä mutta kuitenkin sellaisena, että sen tunsi.
Kirishima ei tiennyt, kauanko aikaa kului, mutta ellei hän ihan väärin aistinut, Bakugou onnistui rauhoittumaan vavahtelun vähitellen laantuessa ja hengityksen pehmentyessä. Kirishima kuiskasi lempeitä sanoja kannustaen tätä rentoutumaan yhä perusteellisemmin, ja jossain kohtaa Bakugou alkoi hengittää niin syvään tahtiin, ettei tämän nukahtamisesta jäänyt epäselvyyttä.
"Juuri noin", Kirishima supatti hymy suupielissään. "Nukuhan hyvin..."
"...kiitti..." Bakugoun hiljainen vastaus tavoitti hänen korvansa, ja Kirishima käpertyi hänkin onnellisena yöpuulle.
