Ikäraja: S
Genre: fluffinen slice-of-life
Paritus: Tuomas/Sulo
Suorastaan käsittämätöntä
Tuomas katseli ympärilleen: tavaroita, joille he olivat jo löytäneet paikan, ja tavaroita, jotka olivat vielä jääneet odottamaan. Yhteisvoimin tuotetun kaaoksen viimeisiä henkäyksiä ennen kuin se asettuisi lopullisesti uomiinsa.
Vaaleanpunainen ukulele oli nostettu kirjahyllyn päälle - paraatipaikalle. Sen alkujaan kiiltävä maalipinta oli ajan saatossa kulunut sieltä, mistä pienet kädet olivat koskettaneet eniten. Otelaudasta näki mistä kohtaa sointuja oli harjoiteltu eniten. Ja kaiken kruunasi kantta halkovat, haparoivat mustat viivat, jotka risteilivät, yhdistyivät ja muodostivat jotakin, jota saattoi erehtyä luulemaan ihmishahmoksi.
Sulon ensimmäinen ukulele. Se seisoi koivupuisessa telineessä, jonka Tuomas oli teettänyt Sulolle joululahjaksi.
Tuomaksen huulille oli kohonnut hymy, joka ei johtunut pelkästään Sulon lapsuusajan nostattamista mielikuvista. Hän ei kuullut kuinka Sulo käveli hänen taakseen kissan askelineen ja niinpä Tuomas hätkähti kevyesti käsien kietoutuessa hänen ympärilleen.
“Tämä on ihan absurdia”, Sulo tokaisi ja painoi poskensa vasten Tuomaksen selkää.
“Niin on.” Hymy tihkui lämmöksi Tuomaksen ääneen toisen eleen myötä.
“Käsittämätöntä, että meillä on yhteinen koti.”
