Ficin nimi: Ymmärtämisen yrityksiä
Kirjoittaja: Maissinaxu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Lan Fan, taustalla Ling/Ed (ja pienehkö yksipuolinen Lan Fan/Ling?)
Genre: Draama
Summary: Lan Fan yritti parhaansa.
A/N: Minulla pyörii mielessäni kohtuullisen usein raapalesarjoja, ja vaikka ne tuntuisivatkin nopeilta toteuttaa, ei totuus aina ole ihan niin. Tämäkin jumitteli huolella hyvän tovin, mutta ainakin sain harjoiteltua ei-kronologisessa järjestyksessä kirjoittamista. Ehkä tämä vähän ignoraa canonia siltä osin, etten ole koko ajan ollut itsekään kärryillä että missä kohtaa tarinaa tämä ja tämä pätkä tapahtuu. Draama on onneksi se pääasia. Suurin motiivi tarinalle oli Edin Lingistä käyttämä lempinimi. 😂
***
"Laittomasti maahan tullut muukalainen."
Jos Lan Fan jotain sieti huonosti, se oli kaikenlainen epäkunnioittava käytös. Sen jälkeen, kun hän oli isoisänsä kanssa liittynyt Ling-herran matkaseuraksi ja taivaltanut aavikon halki Amestrisiin, Lan Fan oli todistanut lukuisia kertoja töykeyttä Xingin ylhäisön jäsentä kohtaan.
Amestrisin kansa pokkuroi führerinsä edessä pokkuroimasta päästyäänkin, mutta vieraiden kulttuurien ymmärtäminen oli puutteellista. Syrjäseuduilla meno oli pääkaupunkia arkisempaa. Raskaan työn raatajille oli tärkeämpää tuoda ruokaa pöytään kuin miettiä naapurivaltakuntia tai niiden perillisten kohtaamista asiaankuuluvine etiketteineen.
Ling-herraa moinen julkeus ei kuitenkaan näyttänyt kiusaavan.
"Tämän maan väki painii melkoisten pulmien kanssa. Pyrihän ymmärtämään heitä", häntä kehotettiin hymysuin.
Lan Fan yritti parhaansa.
**
"Pahuksen viirusilmä."
Ling-herra piti mielellään matalahkoa profiilia, mutta usein he herättivät huomiota kuin bambupuu mäntymetsässä. Lan Fan huomasi tiirailevansa jatkuvasti ihmisten reaktioita ja arvuutteli, katsottiinko heitä nenänvartta pitkin vai kiinnostuneina. Pällistely sai Lan Fanin levottomaksi, oli huomio sitten positiivista tai ei. Pahuksen amestrislaiset.
Ling-herra sen sijaan ei ollut moksiskaan ihmisten toljotteluista saati asennevammoista. Sen sijaan tämä esiintyi kaikin puolin ystävällisesti ja osoitti olevansa valmis kaveeraamaan yhden jos toisenkin kohtaamaansa henkilön kanssa. Lan Fanista moinen ei ollut viisasta, mutta heidän oli silti – Ling-herran sanojen mukaisesti – tärkeää ottaa kontaktia paikallisiin ja hyödyntää näiden viisautta, mikä vaatisi omanlaistaan omistautumista.
Lan Fan yritti parhaansa.
**
"Prinssinplanttu."
Kuukausien varrella hänen herrastaan ja tuittupäisestä teräsalkemistista oli tullut läheisempiä, mikä oli johtanut lopulta kunnioitettavilla titteleillä leikittelyyn. Prinssi kuin prinssi, Ling-herra oli naurahtanut, mutta Lan Fanin niskahiukset hyppäsivät pystyyn aina, kun Edward Elric puhutteli hänen herraansa jollain hölmöistä arvonimiväännöksistään.
Teräsalkemistin kohdalla kaikenlainen kunnioitus loisti muutenkin poissaolollaan, siinä ei ollut mitään uutta. Lan Fanin kohdalla kunnioitus oli iskostunut niin syvälle, ettei sitä kyennyt pakenemaan minnekään.
Oletettavasti prinssin arvonimi merkitsi silti jotain Amestrisissakin? Valtakunnallahan oli oma kuninkaansa King Bradleyn muodossa, eikä valtiaan arvonimeä läväytelty esiin silmien pyörittelyn säestyksellä. Miksi prinssikään olisi eronnut siitä, sitä oli vaikea ymmärtää.
Lan Fan yritti parhaansa.
**
"Ling."
Hänen herraansa kohdistuneeseen epämuodollisuuteen totuttelu oli vaatinut osansa Lan Fanin hermoilta, mutta kun taistelut olivat viimein ohi ja Yao-klaanin Ling noussut Xingin valtaistuimelle, hän oli huokaissut helpotuksesta. Siitä eteenpäin Ling-herra ansaitsi jokaisen nöyrän kunnioituksen niin kuin vain oli sopivaa.
"Kiva pytinki. Hitokseen siivottavia nurkkia", Edward Elric murjaisi kaikkea muuta kuin nöyrästi saapuessaan vierailulle.
“Oi, kiitos kohteliaisuudesta!” Ling-herra hykersi takaisin.
“Se ei välttämättä ollut kohteliaisuus.”
“Pyh, minä luin rivien välistä toisin.”
“Ehkä sellainen ei kannattaisi.”
“Imartelija.”
Lan Fan kuunteli sananvaihtoa huultaan pureskellen. Sellainen oli tosiystävyyttä, jokin hänen vaistoissaan kertoi, vaikkei hän moiseen sävyyn ollutkaan kyennyt tottumaan.
Lan Fan yritti parhaansa.
**
"Ling-ding-ding."
Toki Lan Fan oli kartalla siitä, millaiseksi Edward Elricin ja hänen herransa suhde oli muodostunut kuukausien kuluessa. Hovineitojen juoruilulta oli hankala välttyä, mutta Lan Fanin korvat olivat lisäksi poimineet yhden jos toisenkin kerran makuukamarin oven takaa vällyjenvälisen ilottelun ääniä. Se kuului asiaankin: keisareilla oli kautta aikain ollut rakastajia.
Lan Fan noudatti henkivartijan velvollisuuttaan ja nojasi jykevään oveen vartioidessaan herransa ja tämän vieraan illanviettoa. Naurun lomasta hän erotti kiusoittelua, vitsailua ja tokaisuja, jotka olisi voinut käsittää loukkaukseksi, mutta jotka oli tarkoitettu helliksi ja kiintymystä syventäviksi. Rakkautta ilmaistiin rajuin sanoin, niin erikoista kuin sitä olikin koettaa ymmärtää.
Lan Fan yritti parhaansa.
