Ficin nimi: Paras ja pahin leiriviikko ikinä
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy, romance, drama
Ikäraja: K-11
Paritus: ?/?
Tiivistelmä: Leon jokakesäiselle leirikeikalle tulee tuuraaja.
A/N: Tämä on juhannustaikani
zilahille, joka toivoi jotain piristävää, söpöä, romanttista slashia ja se syntyi tällaisen originaalin muodossa! Osallistun tällä myös
Spurttiraapaleeseen. Olen tätä ennen kirjoittanut yhden raapaleen elämässäni, joten oli hauskaa haastaa itseäni ja huomaan, että haaste olikin melkoinen, mutta haaste auttoi myös siinä, että en jäänyt liikoja pyörittämään tekstiä. Kokemukset leiristä on poimittu melko tarkasti omista leirihommista (tai ei siis romanssia!
). Jos lukaiset, jätäthän kommenttia! ^^ //Leon ja Caion joulusta pääsee lukemaan
täällä, S, ja uudesta vuodesta
täällä, S! ^^
Paras ja pahin leiriviikko ikinä
Maanantai
(keskiaikainen, 300 sanaa)
”Mun nimi on Caio, se lausutaan kovana se c”, hän tervehti, kun Kaija oli tuonut mukanaan leirin uusimman ohjaajan, joka tulisi paikkaamaan sairastunutta Elinaa. Hänen poskissaan oli mielettömän söpöt hymykuopat, tumma, kihara tukka oli kuin shampoomainoksesta ja tummat, meripihkan sävyiset silmät säkenöivät. Hän oli tullut suoraan sadusta, kuin oikea keskiaikainen prinssi. Nella, toinen vastuuohjaajista, otti asiakseen esitellä meidät Kaijan lähtiessä hoitamaan ensimmäisen aamun kiireitä. Caio katsoi minuun ensimmäisen kerran ja minun teki hirveästi mieli työntää sormet oljenkeltaisiin hiuksiini, ne olivat varmaan kamalassa kunnossa. Katsoinkohan aamulla edes peiliin?
”Leo, meidän vuoro”, Essi haki huomiotani jossain vaiheessa unelmoituani leiriviikon koko alkutapaamisen niin, että vanhemmat olivat jo lähteneet ensimmäisille luennoilleen. Ravistin pienesti päätäni ja peruutin ovelle, jotta saatoin kerätä yhdeksän- ja kymmenenvuotiaista koostuvan ryhmämme siistiin jonoon. Kun kävelimme luokkahuoneelle, Essi virnisti minulle silmät suurina. Virnistin takaisin ja hermostuneena pohdin, että en varmasti ollut ainoa, joka oli pistänyt uuden tulokkaan merkille saman tapaan kuin minä. Hädissäni mietin, kuinkahan moni leirin naisohjaajista olikaan sinkkuja.
Jouduin jättämään tuskailuni sikseen, koska olin töissä ja ensimmäinen homma oli lasten tutustuttaminen toisiinsa. Pitkällisen läpsyleikin aikana ehdin unohtaa Caion, mutta kunhan olimme jättäneet ryhmän lounasta ennen takaisin auditorioon vanhempien haettavaksi, Essi lähti käymään huoneessaan ja huomasin seisovani ruokalinjaston jonossa tuon prinssin takana.
”Leohan se oli?” Caio kysyi hymykuopat syventyen poskissaan.
”Joo”, henkäisin. ”Sä olit Tomasin kaveri”, muistelin, mitä eilen suunnittelupäivässä olimme kuulleet hänestä.
”Joo, opiskellaan liikunnanohjaajaksi”, Caio vastasi. ”Leo, eli siis leijona”, hän makusteli nimeäni. ”Mun sukunimi tarkoittaa pientä lammasta, eli mä oon siis iloinen pikku lammas.” Naurahdin.
”Voisin syödä sut siis tän sijaan?” ehdotin, kun pääsimme linjastolle, jossa kala lillui rasvaisessa liemessä.
”Kyllä mä voisin antaa siihen luvan”, Caio sanoi. Pureskelin kieltäni tohjoksi, että pitäisin sanani kurissa, lapsia vanhempineen istui selkäni takana pöydissä, samoin linjastolla perässäni.
”Kiitos luvasta.” Hymykuopat syvenivät entisestään.
Tästä tulisi joko paras tai pahin leiriviikko ikinä.