Ikäraja: K-11
Fandom: If We Were Villains
Paritus: Oliver/James
Yhteenveto: Jamesin kirjeen nostattama toivo on tuonut Oliverin Stratford-upon-Avoniin.
Vastuuvapaus: Hahmot ovat kirjailijan, minä en omista enkä saa rahaa.
A/N: Toivottavasti en ole ainoa finissä, joka on lukenut M.L. Rion mainion
If We Were Villains -synkistelyn! Luin sen ehkä viikko sitten loppuun, ja olen sen jälkeen piehtaroinut Oliverin ja Jamesin kohtalossa oikein urakalla. Englanninkielisessä ficcimaailmasta on onneksi löytynyt luettavaa. Joten tuodaanpa tätä fandomia nyt finiinkin!
Tämä osallistuu
12+ haasteeseen. Tavalliseen tapaan luvassa siis mm. huoletonta virkerajojen venyttämistä.
Hauta Stratford-upon-Avonissa
Jamesin kirje on rintataskussa, lähellä sydäntäni. Jos minussa on joskus ollut jäljellä rajoja tai suojamuureja, jäivät ne kaikki Atlantin toiselle puolelle, tai ehkä jätin ne taakseni jo silloin, kun ryhdyin syylliseksi hänen sijastaan. Olen taitellut kirjeen auki ja kiinni jo niin monta kertaa, että paperi on alkanut kulua ja taitoskohdat murtua. Mutta sillä ei ole väliä; kyllä minä hänen sanansa tunnen, osasin ne ulkoa jo silloin kun emme tienneet vielä mitään epäilystä tai kuolemasta, kun ne olivat vain suolanmakuinen henkäys välillämme öisellä rannalla.
Mikäli olisin halunnut nähdä haudan rauhassa, olisin tullut jonakin arkiaamuna enkä lauantain turistimereen. Mutta – ja tätä ei uskoisi kukaan – en ole kiinnostunut William Shakespearesta, joka makaa viluisena haudassaan. Vilkaisen hautaa ohimennen, näen selkien ja reppujen takaa kiveen kaiverretut nimet ja vuosiluvut, viereen astellut siniset kukat. Muutoin annan katseeni kulkea ihmisten kasvoilla, heidän pisamiensa ja partahaiveniensa, poskille karisseiden ripsivärien ja hikeä pyyhkimään nousseiden kämmenselkien verisuonten ylitse. Toiveikkuuteni taipuu taas, hieman: täälläkään hän ei ole, ei ainakaan tänään.
Lähdin kotoa kuusi viikkoa sitten, tai ehkä seitsemän. Vaikka kylät ja kaupungit ovat vaihtuneet, päivät toistavat itseään: olin sitten Välimeren rannalla tai Veronassa Julian parvekkeen alla, minä vaellan kahviloissa ja ihmisvilinässä hänen kuvansa kanssa, oletteko nähneet tätä miestä, hieman vanhempana vain, eikä kukaan koskaan ole. Vain kerran, Kööpenhaminassa, trendikahvilan barista istui viereeni puupenkille, otti Jamesin kuvan ja katsoi sitä pitkään, iski sitten silmäänsä. Söpö, hän sanoi ja hänen äänensävynsä oli kevyt vaikka sanat tuntuivat painavilta, mutta onko hän perässä juoksemisen arvoinen, etkö tiedä jo ennalta, miten sinun käy? Tähän maailmaan on helppo kadota, eikö niin, kaiken mitä me joskus olemme olleet voi vaihtaa muuksi, ehkä hän on jo joku aivan toinen. Minä otin Jamesin kuvan ja sujautin sen takaisin kirjeen väliin, sanoin: Niin, ja silti, silti.
Kuljen ihmisvirran mukana kirkosta ulos Stratford-upon-Avonin ahtaille kaduille. Ilmassa tuoksuu alkukesä, vanhan kaupungin kivet, laventeli, ja minä listaan mielessäni kahvilat ja pubit, joissa tänään vielä kävisin. Toivo värisee minussa taas, tuo minua eteenpäin juoksuttava voima, joka jaksaa kuiskia korviini: jossakin James odottaa sinua, Oliver.
Sanat: 1. kirje 2. syyllinen 3. henkäys 4. mikäli 5. viluinen 6. sininen 7. suoni 8. taipua 9. koti 10. toistaa 11. puu 12. ennalta 13. vaihtaa 14. silti 15. virta 16. laventeli 17. väristä