Kirjoittaja Aihe: MCU: Rakkautta ja kiihtymystä | S | taiteilija!Steve/Loki | AU, ABO, perhefluff  (Luettu 2795 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 635
  • ava by Claire
Ficin nimi: Rakkautta ja kiihtymystä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji: AU, ABO, perhefluff
Paritus: taiteilija!Steve/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Teelusikan tunneskaala III (kiihtymys), Sana/kuva/lause10 #3 (kuva)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steve katseli ihastuksissaan pientä, jännittynyttä kehoa, joka tarkkaili rantakallioon muokattuja kiviportaita.

”Muru, tule takaisin, se on liian…”

Hän hiljensi Lokin ennen kuin tämä ehti lauseensa loppuun. ”Antaa Leon mennä, rakas, hän osaa kyllä”, hän kuiskasi sen sijaan jumalan korvaan.

He olivat ensimmäistä kertaa tällä kallioiden väliin syntyneellä luonnonrannalla. Se oli aiheuttanut Leossa kiihtymystä, joka sai muutoin niin rauhallisen pojan suhahtelemaan ympäriinsä pikajuoksijan tavoin. Nelivuotias kokeili, miltä karkeampi hiekka tuntui jalkapohjissa ja pyllötti välillä melkein kasvot kiinni maassa tarttuen meren hiomiin kiviin tai aaltojen tuomiin simpukoihin. Välillä pikkuinen toi heidän luokseen viltille löytämiään aarteita. Nyt kuitenkin kaikki Leon keskittyminen kohdistui portaisiin ja hän näytti miettivän kuplivan kiihkeästi, uskaltaisiko kiivetä muutaman askelman verran.

”Hän saattaa pudota”, Loki supatti hiljaa ja ojensi käsivarsiaan paljonpuhuvasti eteenpäin.

”Ei putoa. Hän menee varovasti niin kuin sinä olet häntä opettanut. Luulen, että hän haluaa poimia papálle nuo kukat.”

Steve osoitti paria hieman ylempänä kalliolla sinnittelevää piskuista kasvia. Samalla hän kiersi toisen kämmenensä Lokin lantiolle. Tämä loi häneen katseen, joka oli samaan aikaan toruva ja rakkaudentäyteinen ja antoi periksi. Leo punnersi jo ensimmäiselle tasanteelle. Poika päätyi sinne myyryllä ja nousi hyvin huolellisesti seisomaan. Sama toistui seuraavan askelman kohdalla, vaikka se olikin hieman matalampi. Sitten pieni käsi jo ulottuikin kukkiin.

”Leo on katsellut sinun pensselinkäyttöäsi. Hän koskee varsiin yhtä hellästi ja vakaasti kuin sinä pidät sivellintäsi”, Loki mumisi, jottei vain häiritsisi tärkeää toimitusta.

Steve hymyili ja suuteli miestään ohimenevän hetken. He ehtivät nähdä kuinka poika tuli takaperin alas ja lähti sitten juoksemaan taapertaen heitä kohti.

”Papálle”, tämä ilmoitti pysähdyttyään heidän eteensä polleana ja ylpeyttä puhkuen.

Loki veti Leon syliinsä. ”Kiitos, murunen. Ne ovat tosi kauniita.” Hän suukotteli pojan toista poskea.

”Ne ovat isällekin”, Leo mumisi hämmentyneesti suukkojen lomasta.

Steve pörrötti lapsensa tukkaa. ”Isäkin pitää niistä, muru.”

Hellittelykohtaus kesti vielä hetken, mutta sitten Leo kävi kärsimättömäksi ja Lokin oli pakko päästää tämä taas kirmailemaan.

Sen sijaan Steve sai nyt vetää puolisonsa syliinsä. ”Antaa hänen juosta ja kuluttaa kaikki tuo ihmetyksensä ja kiihtymyksensä täällä. Nukkuupahan sitten kotona.”

Loki nojasi häneen myötämielisesti. ”Meidän pienokaisemme on jo niin iso ja reipas. Minä kyllä voisin leikkiä hänen kanssaan vielä kotonakin.”

Steve naurahti karheasti ja silitti Lokin kylkeä. ”Leo on tullut minuun. Mutta isän kiihtymys voidaan purkaa vain aikuisten ajalla, joten ajattelin, että ehkä on parempi, jos hän nukkuu.”

Loki myrtisti hänelle naamansa ja irrottautui syleilystä nousten seisomaan. ”No, jos kerran isällä on suunnitelmia minun varalleni illaksi, minä menen nyt leikkimään poikani kanssa”, tämä sähisi kiusoittelevasti ja lähti astuen pieniin jalanjälkiin.

Steve hihitti tuuleen, sillä hän ei olisi voinut olla onnellisempi muualla kuin katsoessaan kahden maailman rakkaimman ihmisen telmimistä rannalla. Eikä päivä muuttuisi ainakaan illan tullen huonommaksi.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Awww, lisää tätä AU:ta 🥰 Olipa ihana lukea taas tästä ja vieläpä perhefluffia 😍 Ihana tuo pikku-Leo viipottamassa pitkin rantaa. Väkisinkin alkoi hymyilyttää, kun siitä luin. Lokin huolehtiminenkin oli niin hellyttävää, että kyllä hymyilytti. Eihän se toisaalta mikään ihme ole, että oman lapsen kanssa herää huoli tuollaisessa tilanteessa, (kyllä sitä on itsekin duunissa lasten perään katsoessa saanut monet sydärit, vaikkeivät olekaan omia lapsia, joten voin samaistua). Hauska huomata, miten Stevellä on ihan erilainen reaktio; hän luottaa koko ajan, ettei Leolla ole mitään hätää.

Lainaus
Mutta isän kiihtymys voidaan purkaa vain aikuisten ajalla, joten ajattelin, että ehkä on parempi, jos hän nukkuu.
Nohnoh 🤭 Hyvin kyllä toimi tällainen pieni "pikkutuhmuus" kaiken tämän perhefluffin seassa, koska eihän kyseisen genren tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki lihalliset halut on kielletty. Rakkauttahan nekin. (+ korkean ikärajan fluffitkin on mun mielestä ihan parhaita ;D ♥)

Lokilla oli kyllä hyvä reaktio Steven sanoihin. Ehdottomasti kannattaa mennä heti vaan Leon kanssa leikkimään, niin sitten voi illalla keskittyä muihin puuhiin, kun pikkuinen nukkuu :3c

Kiitos oikein somasta tekstistä! Sopi hyvin iltasadukseni ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 635
  • ava by Claire
Larjus: Steve ja Loki ovat vanhempina erilaisia, mutta Leo saa taatusti kaiken tarvitsemansa hoivan ja turvan. Kyllähän alfalla ja omegalla pitää jokapäiväisiä pikkutuhmuuksia olla, on nuo puolet vain niin iso osa kummankin minuutta, että väkisin tulevat esiin arjessa. Ja kun nämä kaksi on edelleenkin niin höttörakastuneita <3
Kiitos, kun kommentoit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)