Harry Potter ja koetteleva kevät | Harry/Draco | S

[valokki]

Ficin nimi: Harry Potter ja koetteleva kevät
Kirjoittaja: valokki
Tyylilaji: idiots in love, huumori, söpöily, keväthömppä
Ikäraja: S
Paritus: Draco/Harry (taustalla myös Ron/Hermione, Dean/Seamus ja Horatius/Minerva)
Tiivistelmä: Kevät on iskenyt Tylypahkaan, eikä se ole ollenkaan Harryn mieleen.
A/N: Paljon onnea Meldis! ♥ Inspiroiduin Meldiksen synttäritoiveesta, jossa oli mainittu mm. Harry/Draco, idiots in love, pöhköily, söpöily ja ennen kaikkea kevät, josta on ollut viime päivinä helppoa ja ihanaa kirjoittaa, kun aurinko ja lämpö pistää hyvälle mielelle. 

Harry Potter ja koetteleva kevät

Ensimmäisen kerran se tapahtui eräänä varhaisena huhtikuun aamuna. Harry rojahti Ronin viereen vapaalle paikalle Suuressa salissa ja sulki välittömästi silmänsä, nojaten väsyneenä kyynärpäähänsä.

“Hei, mikä on?” Ron kysyi aivan liian pirteänä ja tökkäsi Harrya kyynärpäällään.

“Etkö saanut nukuttua hyvin?” Hermione kysyi huolestuneena pöydän vastakkaiselta puolelta.

Harry murahti jotain epämääräistä vastaukseksi ja alkoi voidella nyreänä paahtoleipää.

Hänen väsynyt mielialansa johtui todella jossain määrin siitä, ettei hän oikein saanut tätä nykyä nukuttua (mutta kuka muka edes saisi, jos pitäisi käydä koulua, toimia tupansa huispauskapteenina, kärsiä teini-iästä ja siinä sivussa luoda sotasuunnitelmia koulun rehtorin kanssa), mutta sitäkin enemmän se johtui keväästä. Ei sillä, että hän kevättä varsinaisesti inhosi, vaan pikemminkin sen… lieveilmiöitä.

Ensimmäisinä kouluvuosinaan hän ei ollut edes kunnolla huomannut kevään tuomia muutoksia, vaan kaikki olivat vain muuttuneet pirteämmiksi ja iloisemmiksi auringon valon ja lämmön hiljalleen lisääntyessä. Mutta mitä vanhemmaksi Harry tuli, sitä enemmän hän alkoi huomaamaan kevään vaikutukset ympärillään. Kuinka hänen luokkakaverinsa eivät enää yhtäkkiä jaksaneetkaan valittaa päivän ruoasta, säästä, Riesusta ja epäreiluista läksymääristä tai jutella tuntikausia erilaisista huispausliikkeistä ja uusista luudanvarsista. Yhtäkkiä kaikki, mikä hänen ikäisiään kiinnosti, oli kikattelu ja punastelu ja jostain sellaisesta ihmisestä jauhaminen, josta he eivät tietenkään missään nimessä olleet kiinnostuneita.

Harry oli sietänyt tätä vielä viidennen lukuvuoden keväänä, kun keväthömpötys oli vaivihkaa levinnyt kunnolla hänen ikätovereidensa pariin ja jopa ihan makuusaliin asti, kun Dean ja Seamus olivat yllättäen alkaneet kiherrellä yhdessä joillekin sisäpiirijutuille ja pidellä toisiaan kädestä aina, kun he kuvittelivat, ettei kukaan huomannut.

Mutta tämä kevät oli erilainen. Harry ei tiennyt, oliko hän vain tähän mennessä ollut sokea vai oliko tämä aidosti uusi juttu, mutta hän huomasi jopa opettajien keskuudessa epäopettajamaista käyttäytymistä, kun Kuhnusarvio alkoi yllättäen kanniskella joka aamupalalla jonkin uuden juuri maasta nousseen kukkasen McGarmiwalle, joka vain punastui ja kikatti ottaessaan kukan vastaan. Ja mikä pahinta, myös Ron ja Hermione vaikuttivat saaneen tänä keväänä tartunnan. Eikä se siis Harrya näin niin kuin periaatteessa haitannut, hän kyllä ihan shippasi ystäviään, mutta hän oli vain niin väsynyt siihen, kuinka hän ei tätä nykyä voinut keskustella Ronin kanssa mistään muusta kuin Hermionesta tai Hermionen kanssa mistään muusta kuin Ronista, ja heidän kaikkien kolmen ollessa yhdessä aihetta kierrettiin kiusallisesti kuin kissa kuumaa puuroa hänen ystäviensä kuitenkin luoden koko ajan muka salavihkaisia katseita ja hymyjä toisilleen.

Harry huokaisi syvään ja antoi katseensa lipua pitkin salia. Luihuisten pöydässä Malfoy pyöritteli lusikkaa murokulhossaan nyrpeä ilme kasvoillaan. Harry virnisti itsekseen; sentään jotkin asiat eivät koskaan muuttuneet.

Malfoy ilmeisesti tunsi Harryn katseen itsessään, koska hän kohotti yllättäen katseensa Harrya kohti. Harry mulkaisi häntä rumasti.

Harryn ihmetykseksi Malfoy ei kuitenkaan mulkaissut häntä takaisin. Sen sijaan luihuinen vilkaisi vaivihkaa ympärilleen ja vinkkasi hänelle silmää, hymyillen viekoittelevasti.

Harry pudotti puoliksi syödyn paahtoleipänsä kahviin, ja Malfoyn suu kääntyi nauruun.

“Harry, mikä sinua oikein vaivaa?” Hermione tiuskaisi ja otti sauvansa esille siivotakseen Harryn aiheuttaman sotkun.

“Minä… Malfoy juonii jotain.”

Hermione pyöräytti silmiään ja käännähti vilkaisemaan luihuista, joka nyt söi rauhassa aamupalaansa, täysin uppoutuneena keskusteluun Zabinin kanssa.

“Kerro ihmeessä meillekin, mitä häijyä Malfoy on tällä kertaa tehnyt herättääkseen sinun epäilyksesi?” Hermione kysyi pistävästi.

“Hän… Hän…”, Harry aloitti ja madalsi ääntään. “Hän vinkkasi minulle silmää ja… ja hymyili.” Hänen poskiaan alkoi jostain syystä kuumottaa.

Ron purskahti nauruun niin, että osa hänen juuri juomastaan mehusta tuli nenän kautta ulos. “Voi ei, kuulostaa ihan hirveältä! Hillerillä on aivan pakko olla jotain todella pahaenteistä mielessään.”

Harry tuhahti ystävilleen ja räpytteli pari kertaa silmiään. Ehkä hän olikin vain kuvitellut koko jutun. Ehkä kevät olikin vain sekoittamassa hänenkin päätään.

*****

Toisen kerran se tapahtui liemitunnilla. Harry tunsi olonsa itsevarmaksi paloitellessaan piparjuurta tarkalleen yhden sentin ja kahden millin mittaisiksi paloiksi, ollen selkeästi muita edellä liemessään prinssin ohjeiden ansiosta. Ron hänen vierellään ynähteli välillä tuskastuneena, sekoitellen epätoivoisesti huonoksi menneeltä silakalta haisevaa lientänsä. Harry yritti aina silloin tällöi supattaa vinkkejä ystävälleen, muttei hän lopulta ollut varma, oliko siitä enemmän haittaa vai hyötyä.

Saatuaan piparjuurten pilkkomisen valmiiksi, Harry venyttely hetken käsiään ja tarttui sitten prinssin kirjaan tarkastaakseen seuraavan työvaiheen. Samalla hän huomasi sivusilmällä, kuinka vaaleahiuksinen hahmo pahaenteisen vihreällä kravatilla lähestyi häntä vauhdilla takaviistosta. Hän kääntyi nopeasti ympäri käsi refleksinomaisesti valmiina sauvataskulla, törmäten yllättäen hänen takaansa puikkelehtivaan Malfoyhin, joka sai hänet horjahtamaan pöytäänsä vasten niin suurella voimalla, että hänen juuri äsken siististi pilkotut piparjuuripalansa pongahtivat lentoon pitkin poikin ympäri luokkahuonetta.

“Malfoy, mitä hemmettiä!” Harry ärähti ja tarttui blondia kravatista.

Malfoy katsoi ensin Harryn sotkuista pöytää ja sitten Harrya, pahoitteleva ilme kasvoillaan. “Olen pahoillani, Potter, minun ei ollut tarkoitus törmätä sinuun. Olin menossa tarvikevarastoon ja –”

“Älä viitsi. Kuvitteletko sinä ihan tosissasi, että minä muka uskoisin tuon?” Harry murisi, pidellen edelleen tiukasti luihuisen kravatista kiinni. “Oletko sinä oikeasti niin lapsellinen, että koitat ärsyttää minua sabotoimalla minun liemeni?”

“Sepäs oli fiini sana sinulta”, Malfoy tuhahti, mutta muutti ilmeensä välittömästi jälleen takaisin katuvaksi. “Anteeksi. Jos päästät irti kravatistani, minä lupaan kyllä korvata tämän sinulle.”

“Aivan varmasti”, Harry murahti, mutta päästi Malfoyn kuitenkin lopulta menemään, palaten itse oman pöytänsä ääreen katsomaan, olisiko liemi jotenkin vielä pelastettavissa. Hän kihisi raivosta. Jos hän vain olisi jossain opettajien katseiden ulottumattomissa, hän kyllä…

“Potter, voisitko siirtyä millään hieman sivummalle?”

Harry otti hämmentyneenä pari askelta taaksepäin, vain huomatakseen, kuinka Malfoy asteli hänen pöytänsä ääreen, alkaen pilkkomaan omaa piparjuurtaan siisteiksi palasiksi Harryn työpisteellä.

“Sinä voit kyllä työskennellä tässä samaan aikaan, lupaan olla todella nopea”, Malfoy huikkasi olkansa yli, väläyttäen Harrylle pienen hymyn.

Harry palasi kattilansa ääreen ja katseli Malfoyta epäluuloisesti sivusilmällä. “Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?”

Malfoy vilkaisi häntä kysyvästi, mutta palasi nopeasti takaisin piparjuuren pariin. “Älä ole hölmö, korvaan aiheuttamani vahingon tietenkin.”

“Mutta ethän sinä –”

“Noniin, alkaa olla valmista”, Malfoy sanoi ja paloitteli vielä viimeisetkin piparjuuren palaset siististi ja ammattimaisesti. “Kiitos, Potter, oli ilo työskennellä kanssasi”, hän jatkoi, vinkkasi Harrylle silmää ja kosketti hänen hauistaan vaivihkaa poistuessaan. Harryn poskia alkoi yllättäen kuumottaa ja vatsassa muljahdella kummallisesti.

“Mitä hemmettiä”, Harry mutisi itsekseen katsellessaan luihuisen loittonevaa selkää. “Ron, näitkö sinä tuon?”

“Jaa minkä?” Ron huokaisi, tuijotellen uneksuvasti pari riviä heidän edessään työskentelevää Hermionea, selvästi luovuttaneena oman tällä hetkellä mustaa savua tupruttavan liemensä kanssa.

“Malfoyn!” Harry ärähti. “Hän juonii jotain.”

Ron huokaisi syvään, kääntämättä katsettaan Hermionesta. “Hei Harry, antaisit ihan tosi vaan jo olla.”

“Mutta –”

“Se on vain Malfoy. Hän voi olla silloin tällöin piikki lihassa, muttei mitään sen kummempaa.”

Harry kääntyi turhautuneena oman työpisteensä puoleen; tällä hetkellä oli selvästi aivan turha yrittää saada jotain järkevää irti hänen ystävästään. Mutta hän aivan varmasti vielä selvittäisi, mitä Malfoy oikein suunnitteli, vaikka hänen täytyisi tehdä se yksin.

*****

Kolmannen kerran se tapahtui, kun Harry oli menossa kovassa kiireessä huispausharjoituksiin. Hän oli laahustanut päivän oppituntien jälkeen takaisin makuusaliin suunnitelmanaan ottaa ihan pienenpienet päiväunet ennen läksyjen tekoa ja huispausharjoituksia, mutta hän oli jotenkin unohtanut laittaa sauvansa hälyttämään, ja vartin päiväunet olivatkin yllättäen venähtäneet muutaman tunnin mittaisiksi.

Kun hän viimein heräsi availlen hitaasti silmiään, oli makuusali tyhjä ja aurinko jo selvästi laskemaan päin. Hän nousi pienessä paniikissa ylös, nappasi huispauskamppeensa ja lähti vauhdilla pinkomaan pitkin koulun käytäviä.

Saamarin Ron, hän manaili hiljaa mielessään ystäväänsä, joka ei ollut viitsinyt herättää häntä harjoituksiin. Tai no, lähinnä varmaan tajunnut. Todennäköisesti tämä oli viettänyt taas koko iltapäivän Hermionen kanssa tehden läksyjä ja joutunut itsekin kiirehtimään harjoituksiin. Harryn ei pitäisi olla edes yllättynyt.

“Potter!” Harry kuuli tutun yläluokkaisen äänen huutavan hänen peräänsä.

“Älä jaksa, Malfoy, minulla ei ole nyt aikaa!” Harry huusi äkäisenä olkansa yli ja jatkoi pinkomistaan.

“Potter, sinulta putosi jotain!”

Harry pysähtyi ja käännähti ympäri. Kun luihuinen otti kevyitä hölkkäaskelia häntä kohti, hän itse asetti kätensä jälleen sauvataskun päälle varmuuden vuoksi.

Vain tajutakseen, että hänen taskunsa oli tyhjä.

“Tässä”, Malfoy sanoi ja ojensi Harryn sauvan hänelle virnistäen. “Tämä taisi pudota sinulta.”

Harry otti sauvan hämmentyneenä vastaan ja asetti sen välittömästi osoittamaan virnuilevan luihuisen rintakehää, työntäen tämän seinää vasten. “Mitä peliä sinä oikein kuvittelet pelaavasi, Malfoy?”

“Miten niin ‘mitä peliä’?” Malfoy kysyi, räpytellen pitkiä, auringonvalossa kimaltelevia silmäripsiään muka viattomasti, ja Harry tunsi, kuinka hänen vatsassaan alkoi taas kiemurrella erikoisesti.

“Sinä tiedät tasan tarkkaan, mistä minä puhun”, Harry murisi uhkaavasti ja tarttui kiinni luihuisen kravatista, vetäen tämän aavistuksen lähemmäs itseään, koska se oli hänen mielestään uhkaavaa. Kai.

“Ehkä minä koitan vain olla mukava”, Malfoy sanoi hiljaisella, lähes kehräävällä äänellä.

“Et sinä ole mukava”, Harry sanoi, tuntien luihuisen lämpimän hegityksen kasvoillaan. “Minä tiedän, että sinä juonit jotain, ja minä aion ottaa selvää, mitä.”

“Niin. Voi olla, että olet oikeassa”, Malfoy sanoi, nuolaisten huuliaan ja siirtäen katseensa hitaasti Harryn huuliin. “Minulla on aivan pakko olla jotain kavalia taka-ajatuksia.”

Harry tunsi ärtymyksen kuohahtavan sisällään. Häntä ärsytti Malfoyn pitkät, vaaleat ripset, tämän säihkyvän harmaat silmät ja ennen kaikkea tämän omahyväinen virne, jonka Harry halusi niin kovasti pyyhkiä tämän kasvoilta, että hän veti tämän itseään vasten, sulki silmänsä ja… Ja suuteli häntä?

Malfoy asetti kätensä Harryn lantiolle, ja Harry tunsi Malfoyn virneen sulavan suudelmaan, kun tämä alkoi liikutella huuliaan pehmeästi mutta määrätietoisesti. Niin määrätietoisesti, että Harrysta alkoi tuntua siltä kuin luihuinen olisi odottanutkin näin tapahtuvan.

“Oletko nyt tyytyväinen?” Malfoy mutisi hiljaa Harryn huulia vasten, virne palaten hänen kasvoilleen.

Harry räpytteli pari kertaa hämmentyneenä silmiään. “Tyytyväinen?”

“Selvitit juuri pikkumysteerisi.”

“Minkä ihmeen mysteerin?”

“Sitä sinä voit miettiä loppuillan”, Malfoy sanoi ja antoi hänelle nopean suukon poskelle. “Hauskoja treenejä”, hän huikkasi, ja jätti Harryn yksin käytävälle pohtimaan, että häneltä oli nyt tainnut mennä jotain todella oleellista pahasti ohi.

[Meldis]

Minun piti jättää tämän kommentoiminen maratoniin, mutta en malta!! Koska luin tämän jo kolmesti ja ihan kihisen päästä ihkuttamaan! <3 Kiitos, kiitos ja kiitos aivan ihanasta synttärilahjasta. Minusta on ihaninta, että nappasit kevään tähän mukaan, tänään oli taas niin kertakaikkisen nätti kevätpäivä, joten tätä oli ihana lukea auringon jo paistaessa pohjoiseen aukenevista ikkunoistani sisään (mitä nyt katupöly vähän tuntuu kurkussa ). Nimi pelkästään oli hersyvä, aivan upea. Voi Harry raukkaa, on se kevät ikävää aikaa, varsinkin, jos ei ole itse päässyt nauttimaan sen tuomista lieveilmiöistä vaan pitää seurata Seamusin ja Deanin muka-vaivihkaista kuhertelua, ihana yksityiskohta tuo. ^^

“Hän vinkkasi minulle silmää ja… ja hymyili.”

*huutonaurua* Voi Harry, ne on julmia nuo Dracon tempaukset. Ihana, että jopa Ron ymmärsi paremmin kuin Harry, että ehkä Draco ei ollutkaan juonittelemassa mitään.

“Sepäs oli fiini sana sinulta”, Malfoy tuhahti, mutta muutti ilmeensä välittömästi jälleen takaisin katuvaksi.

Oi ja tämä oli söpöä, miten Dracokin lipsahti välillä vanhaan ivaamiseen ja sitten hänen piti korjata itseään. ^^ Koska tykkään kyllä heidän välisestä kinastelustaan, nyt Harry vain teki siitä suurimman osan ihan yksin. Hiih ja Harry ei oikein ehtinyt päättää ajatustaa siitä, mitä tekisi Dracon kanssa, jos opettajia ei olisi paikalla, mihinhän se olikaan menossa.

“Jaa minkä?” Ron huokaisi, tuijotellen uneksuvasti pari riviä heidän edessään työskentelevää Hermionea, selvästi luovuttaneena oman tällä hetkellä mustaa savua tupruttavan liemensä kanssa.

Ron on ihana! Ja niin jotenkin näen tämän sieluni silmin, Ron hädin tuskin ymmärtäen, mitä Harry kysyy tai kuka Harry on, musta savu nousee kattilasta hänen viereltään ja hän vain tuijottaa Hermionea. Olipas kivasti kuvattu Dracon ääntä yläluokkaiseksi, minäkin aina ajattelen, että Malfoyt vähän kuin ovat ylempää luokkaa, kiva yksityiskohta. ^^ Aaaaa tämä loppukohtaus oli kaiken kaikkiaan upea! Harry yrittää olla vihainen ja häntä ärsyttää kaikki Dracossa, vähän niin kuin on ärsyttänyt kaikki koko ajan keväässä. Tämä tyhmääkin tyhmempi Harry on aivan täydellisen tolvana ja silti onnistuu kuitenkin pääsemään pussailemaan Dracon kanssa, vain hän osaa toikkaroida tuohon tyyliin.   Tykkäsin, miten Draco sanoi Harryn selvittäneen mysteerin, kun Harryn tehtävälistalla on joka vuosi selvittää jokin mysteeri koulussa. Tai no, tällä kertaa jäi vähän puolitiehen, mutta josko se hiljalleen selkeytyisi, tai sitten Draco voi uudelleen vääntää rautalangasta. Oikeastaan tuntui, että Harry ehti pussaillessa unohtaa, millaista mysteeriä olikaan selvittämässä.

Kauheasti oli myös kaikkia kivoja yksityiskohtia joista pidin, kuten Kuhnusarvio tuomassa kikattelevalle McGarmiwalle kukkaa tai Harry tipauttamassa paahtoleipää kahviin tai että Harry shippaa Ronia ja Hermionea. Oikeastaan nämä, mitä mainitsin saivat tunteen sellaisesta vähän vanhan tyylin huumorificistä, tuli kunnon nostalgiafiilikset kaikista noista. Tylypahka on jotenkin vähän vinksallaan, Harry on ainoa joka vielä vähän on järjissään, mutta sitten ei kohta enää hänkään. *chefs kiss* Tähän vaikutelmaan auttoi myös Ronin savuava liemi ja Harryn obsessio Dracon kravattiin. Mutta toisaalta minullakin on obsessio Harrysta kiskomassa Draco kravatista, joten en voi syyttää.

Kiitos miljoonasti tästä, oli aivan ihana ja olen niin kiitollinen ihanasta lahjasta. <3

[Pahatar]

Olipa kiva, että tämä uusin ficcisi tuli tarjolle Kommenttikampanjaan, kun sain sen varjolla loistavan syyn kommentoida tätä (ihan niin kuin muuten ei voisi, mutta harmillisen usein se tahtoo jäädä pelkäksi aikomukseksi ). Tämä oli todella ihana ja sopii tällaiseen keväiseen tunnelmaan niin loistavasti. Vaikka niitä vakavampiakin tarinoita on mukava lukea, kyllä tällainen kevyempi ja valoisa ficci on jotain sellaista, joka vain saa niin hyvälle tuulelle. Tämä idea, missä kaikki muut ovat niin romantiikan kyllästämiä, mutta sitten on joku, joka ei kuulu joukkoon, on ihan loistava ja naurattaa aina vaan.

Heti alussa minua huvitti tuo, kun tässä muutamalla sanalla tuotiin esiin se, että olihan Harrylla todellakin rankka elämä 16-vuotiaaksi. Eihän siinä sinänsä olisi mitään nauramista, mutta kun se kuvataan näin hilpeästi kuin tässä, niin siinä on jotain hyvin koomista. Ja sitten vielä nämä kevään lieveilmiöt, niin ei ihme että Harrya ahdisti. Minusta tuo oli ihana juttu, että näin oli ollut aina, mutta Harry oli vasta vähitellen alkanut huomata sen, se kertoi omalla tavallaan paljon Harryn kasvamisesta. Ja onhan se kurjaa, jos ihmiset eivät enää jaksakaan paneutua huispauksen hienouksiin tuntitolkulla, vaan johonkin paljon hölmömpään ja turhempaan. Tämä viittaus Seamukseen ja Deaniin ihastutti jo itsessään ja senkin takia, kun olisihan se aika kamalaa, kun tätä huuhaata ei pääsisi edes makuusalissaan pakoon:

Harry oli sietänyt tätä vielä viidennen lukuvuoden keväänä, kun keväthömpötys oli vaivihkaa levinnyt kunnolla hänen ikätovereidensa pariin ja jopa ihan makuusaliin asti, kun Dean ja Seamus olivat yllättäen alkaneet kiherrellä yhdessä joillekin sisäpiirijutuille ja pidellä toisiaan kädestä aina, kun he kuvittelivat, ettei kukaan huomannut.

Kuudennessa kirjassakin tuli hetken aikaa Harryn ajatuksissa esiin, että kun on kolme parasta ystävää, ja kaksi niistä ihastuukin toisiinsa, niin kyllä siinä se kolmas jää silloin aika lailla yksin ja varmasti tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Oikeastaan se on ihan hirveän surullista, vaikka tässä asiaa käsiteltiinkin ihan kevyellä otteella. Onneksi Harry saikin sitten yllättäen muuta ajateltavaa Dracon oudosta käytöksestä! Ihan parasta, että Harry ajatteli ensimmäisenä Dracolla olevan jokin juoni mielessään (niin kuin tällä tietysti olikin ), eikä se ilmeisin ja oikea selitys käynyt mielessäkään. Kun sitten päästiin liemitunnille, Harryn olisi kyllä pitänyt jo tajuta tilanne paitsi Dracosta niin myös itsestään:

“Kiitos, Potter, oli ilo työskennellä kanssasi”, hän jatkoi, vinkkasi Harrylle silmää ja kosketti hänen hauistaan vaivihkaa poistuessaan. Harryn poskia alkoi yllättäen kuumottaa ja vatsassa muljahdella kummallisesti.

Ihana yksityiskohta tuo Malfoyn yläluokkainen ääni, se sai minut lukiessa hymyilemään. Niinhän sitä sanotaan, että Iso-Britanniassa ihmisten taustan pystyy kertomaan jo puhetavasta, ja tietenkin velhokoulussa Draco olisi siitä oikein hyvä esimerkki. Harry oli kyllä ihastuttava tässä, kun yritti kaiken aikaa vakuuttaa itseään ja muita, että Dracolla on varmasti vain jokin ilkeämielinen aikomus häntä kohtaan. Jos Harry olisi pysähtynyt hetkeksi miettimään asiaa, hän olisi voinut huomata, että ensimmäistä kertaa Draco ei edes yrittänyt ilkeillä hänelle, ja johan se kertoi aika tavalla. Kuten myös nuo Harryn omat reaktiot Dracoa kohtaan. Ajattelin tässä Harrya lämmöllä, kun tuntui siltä, että hänellä oli ollut niin kiire pelastaa velhomaailma, ettei hän ehtinyt ajatella itseään ollenkaan, eikä tunnistanut ihastumisen tunnetta itsessään, vaikka kylläkin toisissa.

Tämä kohta juuri ennen suudelmaa oli todella ihana ja latautunut. Ei sillä, etten olisi tykännyt siitä suudelmastakin kovasti, mutta tässä oli ihan mieletön jännitys:

“Ehkä minä koitan vain olla mukava”, Malfoy sanoi hiljaisella, lähes kehräävällä äänellä.

“Et sinä ole mukava”, Harry sanoi, tuntien luihuisen lämpimän hegityksen kasvoillaan. “Minä tiedän, että sinä juonit jotain, ja minä aion ottaa selvää, mitä.”

“Niin. Voi olla, että olet oikeassa”, Malfoy sanoi, nuolaisten huuliaan ja siirtäen katseensa hitaasti Harryn huuliin. “Minulla on aivan pakko olla jotain kavalia taka-ajatuksia.”

Kylläpä jätit tämän kohtaan, ei voi muuta sanoa! Olisipa ollut hienoa lukea sitä, mahtoiko tilanne valjeta Harrylle paremmin suudelman jälkeenkään. Uskon kuitenkin, että jos niin ei muuten käynyt, Draco kyllä valaisi Harrya toisenkin kerran, sillä hän oli selvästi päättänyt saada haluamansa. Kiitos paljon tästä, tämä oli ihana lukuelämys.

[Thelina]

Olipas tämä ihana ja hauska! Tässä tuli hyvin esille Harryn perinteinen pakkomielle Dracon tekemisiä kohtaan ja hauskaa oli sekin, että Ron ja Hermione eivät kevätpäissään tietenkään usko mitään outoa olevan tekeillä, rakastuneelle parille hymyily ja silmänisku kuulostaa varmaan ihan tavalliselta, vaikka kyse olikin Dracosta Dean/Seamus on ihana paritus, kivaa että sekin vilahti taustalla ja Minerva/Horatius oli minulle aivan uusi, mutta tähän tarinaan erittäin sopiva opepari! Söpöä, että Kuhnusarvio tuo joka päivä uuden kukkasen ja Minervaa alkaa ihan kikatuttaa en mahtanut mitään, että käsitin Ronin ja Hermionen läksyjen teon ihan muulla tavalla hauska yksityiskohta, että Harry oli unohtanut laittaa sauvan hälyttämään - ja onneksi olikin ehkä Harryllekin pikkuhiljaa valkenee, mistä tässä kaikessa oikein olikaan kyse kiitos, oli ilo lukea!

[valokki]

Meldis, tosi ihana kuulla, että oli mieluinen synttärifikki! Tätä oli todella kiva kirjoittaakin, kun itsekin oli kirjoittamishetkellä ihan kevättunnelmissa aurinkoisen huhtikuun takia. Hauska, kun olit bongaillut tästä fikistä kaikki omat lemppariyksityiskohtani, joista H/D-fikeissä tykkään (tästä tuli oikeastaan vähän sellainen omien lempiyksityiskohtien sillisalaatti, heh). Olen ihan samaa mieltä, että Harry on ainoa järjissään oleva muuten täysin sekaisin menneessä Tylypahkassa. Tai noh, ainakin hänen itsensä voi antaa ajatella näin. Kiitos hirmuisen paljon ihanasta kommentista ja inspiroivasta synttäritoiveesta!

Pahatar, olen ihan samaa mieltä, vakavampia tarinoita on todella kiva lukea, mutta välillä ehdottomasti tarvitsee myös kevyempää luettavaa. Joskus vain sattuu tulemaan tietynlainen tunne sen suhteen, millaista tunnelmaa juuri nyt fikin lukemiselta tai kirjoittamiselta kaipaa. Tosi kiva kuulla, että fikki on huvittanut! Onhan Harryn elämä ehdottomasti rankkaa, kun kaikki ympärillä ihan opettajista lähtien menevät keväthömpötyksiin mukaan. Ihan Voldemortin kanssa tappelemiseen verrattavissa oleva juttu. Hyvä huomio myös, että Harry on edelleen niin kiinni ajatuksessa, että Dracolla on pakko olla jotain ikävää mielessään, eikä hän oikeasti pysähdy ollenkaan pohtimaan, miten Dracon käytös häntä kohtaan on muuttunut. Olisi voinut Harryllekin valjeta Dracon aikeet aiemmin, jos hän olisi kiinnittänyt yhtään huomiota siihen, että tällä kertaa Draco käyttäytyy ihan aidosti oikeasti mukavasti häntä kohtaan. Kiitos todella paljon piristävästä kommentista!

Thelina, Ron ja Hermione olivat tässä varmaan liian keskittyneitä toisiinsa jaksaakseen tällä kertaa kuunnella ollenkaan Harryn valitusta Dracosta. Varmaan muutenkin jo tullut mitta täyteen, eikä sitä muutenkaan kevätpäissään itse jaksa tällaisiin kiinnittää huomiota. Dean/Seamusille on varattu pieni paikka mun sydämessä, ja heidät on kiva ujuttaa aina satunnaisesti mukaan ainakin taka-alalle. Hehe, ihan mahtava huomio tuo Ronin ja Hermionen "läksyjen teko", en sitä itse kirjoittaessani sen erityisemmin ajatellut, mutta nyt uudelleen lukiessa käy hyvin järkeen, että kyseisen kohdan voi tulkita useammallakin tavalla. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

[Claire]

Tämä oli niin ihana ja hymyilyttämään pistävä ficci, ettei tosikaan! Tyrskähtelin täällä useaan otteeseen, sun kirjoitustyylisi on samalla niin viihdyttävää pienine oivaltavine yksityiskohtineen, että eihän siitä voi kuin nauttia. Ja tietenkin H/D on yksiä lemppariparituksiani, ja Harryn ja Dracon kinasteluista (vaikkakin Harry tässä ficissä enemmän toimikin kinastelevana osapuolena) on aina mukava lukea, sopii heidän hahmoihin niin hyvin.

Hänen väsynyt mielialansa johtui todella jossain määrin siitä, ettei hän oikein saanut tätä nykyä nukuttua (mutta kuka muka edes saisi, jos pitäisi käydä koulua, toimia tupansa huispauskapteenina, kärsiä teini-iästä ja siinä sivussa luoda sotasuunnitelmia koulun rehtorin kanssa), mutta sitäkin enemmän se johtui keväästä.

Voi Harrya, on hänellä kyllä monta koettelemusta ja murheen kryyniä keväässä, puhuttamattakaan sitten niistä kevään sivuoireista. Jotenkin surkuhupaisaa, että Harrysta kaikkien kavereiden ja opettajien lepertely olivat kaameampia koettelemuksia kuin vaikkapa velhosotaan valmistautuminen

Ja mikä pahinta, myös Ron ja Hermione vaikuttivat saaneen tänä keväänä tartunnan. Eikä se siis Harrya näin niin kuin periaatteessa haitannut, hän kyllä ihan shippasi ystäviään, mutta hän oli vain niin väsynyt siihen, kuinka hän ei tätä nykyä voinut keskustella Ronin kanssa mistään muusta kuin Hermionesta tai Hermionen kanssa mistään muusta kuin Ronista, ja heidän kaikkien kolmen ollessa yhdessä aihetta kierrettiin kiusallisesti kuin kissa kuumaa puuroa hänen ystäviensä kuitenkin luoden koko ajan muka salavihkaisia katseita ja hymyjä toisilleen.

Rakastan jotenkin tota ajatusta, että Harry mielessään "shippasi" Ronia ja Hermionea, ihana tapa kuvailla Vaikkakin ymmärrän, että raasu oli vähän väsynyt kolmantena pyöränä olemiseen. Tämäkin on jotenkin niin surkuhupaisaa, että Harry oli aina canonissakin se kolmas pyörä, vaikka tavallaan kirjasarjahan pitäisi olla hänestä. Mutta kun ei niin ei

Harry huokaisi syvään ja antoi katseensa lipua pitkin salia. Luihuisten pöydässä Malfoy pyöritteli lusikkaa murokulhossaan nyrpeä ilme kasvoillaan. Harry virnisti itsekseen; sentään jotkin asiat eivät koskaan muuttuneet.

Malfoy ilmeisesti tunsi Harryn katseen itsessään, koska hän kohotti yllättäen katseensa Harrya kohti. Harry mulkaisi häntä rumasti.

Harryn ihmetykseksi Malfoy ei kuitenkaan mulkaissut häntä takaisin. Sen sijaan luihuinen vilkaisi vaivihkaa ympärilleen ja vinkkasi hänelle silmää, hymyillen viekoittelevasti.

Harry pudotti puoliksi syödyn paahtoleipänsä kahviin, ja Malfoyn suu kääntyi nauruun.

Totaalinen repeäminen, voin niin kuvitella tämän tilanteen päässäni

“Hän… Hän…”, Harry aloitti ja madalsi ääntään. “Hän vinkkasi minulle silmää ja… ja hymyili.” Hänen poskiaan alkoi jostain syystä kuumottaa.

Ja myös tämä Harryn laini oli ihan puhdasta kultaa, samoin kun Ronin reaktio siihen, ai että

“Mitä hemmettiä”, Harry mutisi itsekseen katsellessaan luihuisen loittonevaa selkää. “Ron, näitkö sinä tuon?”

“Jaa minkä?” Ron huokaisi, tuijotellen uneksuvasti pari riviä heidän edessään työskentelevää Hermionea, selvästi luovuttaneena oman tällä hetkellä mustaa savua tupruttavan liemensä kanssa.

Tässäkin kohtaa Ronin reaktio on niin hupaisa, voi että, kevät (ja Hermione) oli todella sekoittanut hänen päänsä. Rakastin muutenkin Ronin hahmoa tässä, oli todella IC. Noh, kuten kaikki hahmot kyllä olivat, mutta erityismaininta Ronille tästä huolimatta.

Draco oli ihanan viekotteleva tässä ficissä, ja varsinkin lopussa, tekisi mieli quotata koko tuo suuteluun edeltänyt kohtaus, itse suutelukohtaus ja vielä sen jälkeinen Dracon kuittailu mysteerin ratkaisemisesta, joka Harrylle jäi silti epäselväksi (voi Harrya taasen, hänestä ei kyllä olisi koskaan ollut Korpinkynneksi, aina yhtä pihalla ). Mutta joo, siitä tulisi hyvin pitkä lainaus, joten päätän tämän kommentin (jossa ei muuten tainnut olla järjen hiventäkään, mutta mitäpä pienistä) tähän, ja sanon vaan, että tykkäsin tästä ihan valtavasti! Makoilen atm kotona kuumeessa, ja tätä piristystä kyllä tarvitsin iltaani. Kiitos paljon ihanasta lukukokemuksesta! <3

[Vendela]

Onneksi tosiaan voitit nuo arpajaitset, sillä muuten en olisi älynnyt tätäkään ihanaa ficciä Tosin täytyy sanoa, että luin tämän nimen pari kertaa väärin ja luulin tämän olevan kokeileva kevät Mietin, että mikähän tässä on kokeilevaa, kunnes viimein hoksasin että pieni lukuhärö iski

Mutta voihan sentään miten kevään tulo koetteleekin oppilaita ja henkilökuntaa! Ihan mahtavaa miten Harry shippasi parhaita ystäviään Ja tottakai Malfoy juonii jotain, sehän on selvää! Harryn hitaat aivot ovat ihan parasta ja ai että miten nautinnollinen tuo loppu olikaan. Siinäpä tosiaankin Harrylle vähän miettimistä

Tykkäsin miten tämä jaksottui kolmeen pieneen osaan ja tuli mieleen se "3 kertaa kun..."-haaste, tämä olisi hyvin voinut olla kolme kertaa kun Harry luuli Dracon juonivan jotain Olit tuonut tässä tosi kivasti mukaan Tylypahkan ja iloitsin muun muassa Riesun mainitsemisesta. Tykkään tosi paljon teksteistä missä taikamaailma on luontevasti läsnä ilman että sitä alleviivataan liikaa. Tässä olit onnistunut erinomaisesti

Loppukohtaus oli todellakin ihan paras, kuten jo sanoinkin. Suukot ovat aina best ja tässä tuo Harryn kiukku-hämmennys-mitä-minä-oikein-teen sekoittuu ihanasti yhteen ja kuvastaa niiiiiin täydellisesti Harryn pihalla olemista Kiitos tästä, tykkäsin ihan tosi paljon!

Vendela

[Larjus]

Talven lähestyessä on hyvä lukea keväthömppää En tiedä miksi mua nauratti ihan liikaa kevätromansseihin tympääntynyt Harry, mutta ääää tuli enemmän mieleen vain joku Pimento joka tuomitsee opiskelijoiden läheisyyden osoitukset XD Pystyn kyllä ymmärtämään, mikä Harrya ärsyttää, olishan se aika puuduttavaa jos parhaat kaveritkin pystyvät vain puhumaan toisistaan ja ihastumisesta ja muusta vastaavasta, ihan niin kuin kaikki muutkin. Harrylla ei selvästikään ole kevättä rinnassa!

hän kyllä ihan shippasi ystäviään,

No onneksi sentään niin, vaikka muuten vähän onkin kyllästynyt Ronin ja Hermionen rakkauselämään. Onhan se raskasta olla käytännössä kolmantena pyöränä ja jonkinmoisena tukihenkilönä/henkisenä olkapäänä molemmille.

Sen sijaan luihuinen vilkaisi vaivihkaa ympärilleen ja vinkkasi hänelle silmää, hymyillen viekoittelevasti.

Harry pudotti puoliksi syödyn paahtoleipänsä kahviin, ja Malfoyn suu kääntyi nauruun.

No sehän on julkea kun alkaa ihan flirttailla noinkin ihmistäyteisessä paikassa Tykkään myös Harryn reaktiosta, raasu ei selvästikään ollut yhtään varautunut!

“Minä… Malfoy juonii jotain.”

Hyvin sitä kutoskirjan yhtä taustajuonta mukana tässä Harryn Malfoy-tutka väpättää. Malfoyn juonet tässä toki ihan erilaisia kuin itse kirjassa.

Draco oli kyllä ihan yllättävän ystävällinen ja avulias tässä, ei mikään ihme että Harrya epäilytti. Oli virkistävä lukea niin, että Harry oli se äksympi ja epäluuloisempi osapuoli ja Draco puolestaan se helpommin lähestyttävä, vaikka ei onneksi pieneltä molemminpuoliselta naljailulta voitu välttyä. Kun on monta vuotta oltu napit vastakkain niin eihän sellaisesta heti eroon pääse. Mutta jotain sentään ehti tapahtua sen lisäksi :3 Oikein suukkoon asti päätyivät, awww. Tykkäsin siitä miten Harry oli siinäkin vaiheessa vähän hämillään. Silläkin tavalla koetteleva kevät, kun ei tajua mitään mistään XD

Tämä oli todella söpö fici joka väkisinkin pani hymyilemään. Kiitän iltani piristämisestä!

[valokki]

Claire, pitipä hetki muistella näin talven keskellä, mitä keväthömppää sitä onkaan tullut puolisen vuotta sitten kirjoitettua. Mutta siis todellakin voi Harry-reppanaa, ikävää, kun hän joutuu niin paljon olemaan kolmantena pyöränä, vaikka hän koko kirjasarjan päähenkilö onkin olevinaan. Ei ole helppoa, kun kaikki ympärillä alkavat yhtäkkiä hempeillä, ja mikä pahinta vielä parhaat ystävätkin. Pakkohan se siis oli Harryllekin kirjoittaa vähän kevätromantiikkaa, vaikka Harrylla hetki menikin tajuta, mitä kamaluuksia Draco oikein juoni, eikä toisiinsa ihastuneista ystävistäkään ollut minkäänlaista apua. Kiitos hurjan paljon kommentistasi! ♥

Vendela, naureskelin tuolle kokeilevalle keväälle, siinäpä seuraava fikin aihe. Hidas Harry on ihan mun lemppari-Harryja, on jotenkin hauska ajatella, että toinen lähettää hänelle ihan selviä signaaleja, mutta Harry ei vain tajua. Ja tällä kertaa edes Ronilla ja Hermionella ei ollut keskittymiskykyä auttaa Harrya tässä pulmassa. No, pakkohan sen oli tietenkin ratketa lopussa, mutta Harryn kohdalla vaaditaan kyllä vähän järeämpiä keinoja, että hän tajuaa. Hauska muuten, kun mainitsit tuon "3 kertaa kun..." -haasteen, sillä se mulla tässä oli mielessä tätä kirjoittaessa. Tai no ei ehkä tarkalleen juuri kyseinen haaste, mutta yleisesti kaikki "X kertaa kun..." -fikit, mitä olen tullut lukeneeksi. Kiitos todella paljon piristävästä kommentista! ♥

Larjus, joo eihän koskaan ole väärä aika lukea tiettyyn vuodenaikaan liittyvää fikkiä! Joskus on oikeastaan hauskakin lukea ihan päinvastaiseen vuodenaikaan liittyvää fikkiä, kun se tuntuu jotenkin niin kaukaiselta nykyhetkeen verrattuna. Nyt kun mainitsit, tästä todella tuli mieleen ne Pimennon läheisyyssäännöt. Vaikkei Pimentokaan millään voisi estää, jos koko Tylypahka on mennyt keväästä ihan sekaisin. Muistan tätä kirjoittaessani hakeneeni inspiraatiota Bambista ja siitä kohtauksesta, kun kaikki eläimet sekoavat ihan täysin, eikä Bambi vain tajua, ennen kuin hänkin kohtaa ihastuksen ja on yhtäkkiä ihan mukana (jos nyt juonen muistan oikein, on ihan muutama vuosi kun kyseisen leffan olen viimeksi katsonut :'D). Mutta Malfoy-tutka kyllä väpättää, vaikkei kevättä olisikaan rinnassa, ja kuten sanoit, onhan se nyt tosi epäilyttävää, että Draco on yhtäkkiä niin ystävällinen ja flirttailee kesken kaiken julkisella paikalla. Kiitos hurjasti kivasta kommentista! ♥