A/N: Nyt saadaan juoni käyntiin. Tykkään kiusata Oikawaa c:< Sugawarakin tykkää kiusata Oikawaa. Toivottavasti tykkäätte.
Toinen luku: Ovelia peliliikkeitäErittäin epäonnistuneen salitreenin jälkeisellä viikolla Tooru onnistui lentopalloon keskittymisessä. Hän näki Sugawaran muutaman kerran yliopiston käytävillä ja ruokalassa, mutta pystyi pitämään päänsä selkeänä. Lentopallotreeneissä sujui hyvin, kurssit olivat edelleen helppoja ja Akira vain vähän ärsyttävä.
Perjatai-illan harjoitukset päättyivät Toorun täydelliseen passiin Akiralle.
“Jesss!” Akira tuuletti. “Tuo oli täydellinen. Juuri sellainen kuin halusin!”
“Hyvä isku!”, Tooru hymyili. Hän oli elementissään.
“Siihen onkin hyvä lopetella. Oikawa-kun, Koide-kun, voitte aloittaa loppulämmittelyt kohta. Sitä ennen minulla on teille uutisia”, joukkueen valmentaja huikkasi hallin laidalta.
Joukkue kerääntyi valmentajan ympärille. Jostain syystä hänen vieressään seisoi vieras tyttö.
“Tässä on Yuhara Sachiko, hän on luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestön puheenjohtaja. Hänellä on teille pyyntö”, valmentaja esitteli tytön.
“Hei, minä olen tosiaan Yuhara Sachiko. Opiskelen täällä nyt kolmatta vuotta. Kiitos kun sain tulla harjoituksiinne”, tyttö sanoi ja kumarsi syvään.
“Luokanopettajaopiskelijoiden ja kauppatieteiden ainejärjestöt ovat päättäneet yhdessä järjestää jäsenilleen hyvinvointiviikon. Minä olen järjestävän toimikunnan puheenjohtaja. Tiedän, että tässä joukkueessa on muutamia kauppatieteiden opiskelijoita ja paljon urheilijoita. Kysynkin nyt, haluaako joku teistä liittyä toimikuntaan. Viikon ohjelmaan kuuluvat sekä opiskelijoiden fyysinen, että henkinen hyvinvointi.”
Tooru pohti kysymystä.
Miinukset:
lisää vapaaehtoista vastuuta, hänen kalenterinsa oli jo melko täynnä
kaikenlainen hyvinvointihössötys oli Toorusta vähän ärsyttävää. Hän voi jo oikein hyvin, ei siihen mitään viikkoja tarvittu
Plussat:
Yuhara Sachiko oli söpö
lisää meriittejä CV:seen
“Kenenkään ei tarvitse vastata vielä. Jos jonkun kiinnostus heräsi, voit tulla opettajaopiskelijoiden kerhohuoneelle ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi. Se sijaitsee tämän rakennuksen A-siivessä, pohjakerroksessa”, Yuhara Sachiko sanoi vielä. “Kiitos vielä tästä mahdollisuudesta. Toivottavasti tapaan jonkun teistä toimikunnassa!”
Yuhara Sachiko kumarsi ja lähti. Hänen poninhäntänsä heilahti hauskasti. Tooru hymyili. Plussat olivat ylittäneet miinukset.
“Ok jätkät, hölkätään pari kierrosta hallin ympäri ja aloitetaan venyttely sen jälkeen!” Akira käski joukkuetta ja Tooru keskittyi jälleen lentopalloon.
…..
Treenien jälkeen Tooru käveli urheiluhallirakennuksen A-siiven alimpaan kerrokseen. Käytävän päästä kuului naurua ja musiikkia. Ovi oli auki. Siinä luki “Miyagin opeopiskelijat”. Tooru käveli ovelle. Suurin osa opiskelijoista oli tyttöjä, mutta oli joukossa muutama poikakin. Yuhara Sachiko istui lähimmän pöydän ääressä ja jutteli kaverinsa kanssa.
“Hyvää iltapäivää Sachiko-chan~”, Tooru tervehti tavalla, jolla hän oli saanut monen tytön kaatumaan syliinsä.
Hymy Sachikon huulilla kuivui. Tooru oli tainnut valita väärän puhuttelutavan.
“Hyvää iltapäivää. Kenen kanssa minulla kunnia puhua.” Sachiko kysyi kulmakarvat koholla ja kädet ristissä.
“Miyagin yliopiston miesten lentopallojoukkueen varakapteenin, Tooru Oikawan”, Tooru jatkoi flirttiä äänessään.
“Ah, muistankin sinut. Haluatko mukaan hyvinvointiviikkotoimikuntaan?” Sachiko kysyi viileän asiallisesti.
“Kyllä! Se voisi olla hyvää vastapainoa opinnoille ja lentopallolle”, Tooru selitti.
“Selvä, pääset mukaan, jos et enää ikinä kutsu minua Sachiko-chaniksi. Kirjoita yhteystietosi tähän näin. Lisään sinut toimikunnan yhteiseen ryhmään pian.”
Tooru kumartui Sachikon tietokoneen äärelle ja kirjoitti puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa tiedostoon.
“Sopiiko Yuhara-san?” hän kysyi samalla.
“Sopii.”
Tooru osasi olla kohtelias, jos sitä vaadittiin. Sachiko olisi kuitenkin hänen esihenkilönsä tämän toimikuntahomman ajan. Ehkä hän lämpenisi Toorulle, kun saisi nauttia hänen mahtavasta persoonallisuudestaan sopivan ajan. Sachikoon tutustuminen olisi hyvää hämäystä hänen aivoilleen. Ne eivät takuulla muistaisi ajatella Sugawaraa läheskään niin usein.
“Noin, tarvitsetko jotain muuta?” Tooru kysyi.
Sachiko luki Toorun tiedot nopeasti läpi.
“En, tämä riittää hyvin. Kiitos liittymisestä.”
“Tästä tulee varmasti hauskaa!” Tooru sanoi ennen kuin kääntyi ja lähti.
…..
Kōshi heräsi horroksestaan kuullessaan Oikawan äänen kerhohuoneen ovelta. Hänen ei ollut ollut tarkoitus nukahtaa. Onneksi hän oli nyt hereillä; opiskelutehtävät odottivat tekijäänsä.
“... Sachiko-chan~”
Ouch, Sachiko ei tykännyt siitä, että häntä puhuteltiin noin tuttavallisesti. Kōshi piiloutui nojatuoliinsa, onneksi se oli korkea. Oikawa flirttaili Sachikolle vielä siihen tahtiin, että tämä ei varmasti ollut huomannut Kōshia. Sachiko ja Oikawa puhuivat hyvinvointiviikkotoimikunnasta. Kōshin uteliaisuus kasvoi entisestään. Oikawa oli liittymässä. Näköjään se törppö osasi olla myös kohtelias tytöille.
“...Kiitos liittymisestä.”
Oikawan askeleet kopisivat ovesta ulos ja takaisin käytävään. Kōshi odotti hetken varmistaen, että ne eivät olleet tulossa takaisin. Hänen päässään alkoi muodostua suunnitelma. Kōshi nousi ja käveli Sachikon luokse pöydän ääreen.
“Sachiko-san, tarvitsetteko vielä jäseniä toimikuntaan?” Kōshi kysyi Sachikolta.
“On meillä vielä tilaa. Yleensä tämmöiset hommat eivät liiemmin kiinnosta porukkaa. Saa mainostaa kavereillekin.”
“Hmm, minä voisin liittyä myös.”
“Selvä, tervetuloa. Kirjoita sinäkin yhteystietosi tähän.”
Sachiko ojensi koneensa Kōshille.
“Minusta tuntuu, että minun pitää nyt lähteä tekemään yhtä esseetä. Nähdään taas”, Kōshi sanoi kirjoitettuaan tietonsa Sachikon tiedostoon.
“Hyvää viikonloppua, Suga-kun”
“Samoin!”
Kōshi lähti kohti kirjastoa. Matkalla hän vaihtoi profiilikuvansa ja nimimerkkinsä Telegramissa.
…..
pling! Seuraavana aamuna Toorun puhelin kilahti hänen työpöydällään herättäen hänet.
+81XX-XXXX: Hei, ja tervetuloa Opejen ja Kauppisten yhteisen hyvinvointiviikon suunnittelutoimikunnan ryhmään. Minä olen Yuhara Sachiko, toimikunnan puheenjohtaja. Voitaisiin yhdessä päättää heti ensimmäisenä milloin pidetään ensimmäinen kokous.
Tooru tallensi Sachikon numeron nimellä Yuhara-san. Parempi totutella kunnolliseen puhutteluun jo näin etukäteen.
Yuhara-san loi kyselyn: Milloin ensimmäinen kokous?
ma-ilta
ti-ilta
ke-ilta
pe-aamu
la-ilta
Tooru klikkasi lauantaita ja maanantaita. Muina päivinä hänellä oli lentopalloa. Päivän aikana muutkin toimikuntalaiset klikkailivat heille sopivat päivät. Illalla viimeinenkin toimikuntalainen vastasi kyselyyn.
pling! Mattsun vastasi kyselyyn: Milloin ensimmäinen kokous?
Mitä kummaa? Mistä lähtien
Mattsun oli ollut mukana toimikunnassa? Kun Tooru tarkemmin mietti, hän ei ollut lainkaan katsonut, keitä muita toimikunnassa oli. Tooru avasi chatin. Sachikon ja Mattsunin lisäksi hän ei tunnistanut kahta muuta. Toinen näytti profiilikuvan perusteella olevan tyttö. Nimimerkkinä hänellä oli “yumi-chan”. Toisella oli taas kuvassaan valtava sammakko ja nimimerkkinä “sammakko”. Tooru hymähti. Tämä henkilö halusi selkeästi pysyä anonyyminä. Ainakin hänellä oli hyvä huumorintaju. Tooru tekstasi Mattsunille.
sinä: Mattsun, mitä sinä teet toimikunnassa?? :0
Tooru selaili puhelintaan. Mattsun vastasi kymmenen minuutin kuluttua.
Mattsun: Samaa voisin kysyä sinulta. Et ole ollut koskaan kauhean kiinnostunut kenenkään henkisestä hyvinvoinnista.
sinä: Ilkeää, Mattsun
sinä: Minä välitän monen ihmisen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.
Mattsun: Niinniin
sinä: Mattsun: Olen mukana, koska minua ihan oikeasti kiinnostaa järjestää tämmöinen. Ajattelin ehkä tämän jälkeen tehdä enemmänkin kauppiksen ainejärjestössä. Siitä voisi saada hyvää täytettä CV:seen.
sinä: Taidat olla mukana vain koska Sachiko-chan ja Yumi-chan ovat söpöjä. Ihan turha yrittää selittää muuta
Mattsun: Miksi edes olen kaverisi
sinä: Koska syvällä sisimmässäsi rakastat minua <3
Mattsun ei vastannut enää ja poistui chatista. Tooru jatkoi tiktokkien katselua sängyllään.
…..
Toimikunnan ensimmäinen kokous sovittiin viikonlopun aikana maanantai-iltaan. Se sopi kaikille, ja he tulivat siihen tulokseen, että oli parempi aloittaa mahdollisimman aikaisin. Toimikunnalla oli nyt kaksi kuukautta aikaa suunnitella ja järjestää hyvinvointiviikko.
…..
Maanantai-iltapäivällä Tooru laahusti kohti opettajaopiskelijoiden hallituksen kokoustilaa. Hän oli nukkunut huonosti ja liian vähän, koska edellisen päivän harjoituspeli oli mennyt umpisurkeasti. Peli oli venynyt viiteen erään, joista viimeinen oli päättynyt vastustajan 15-17 voittoon. Tooru oli valvonut aivan liian myöhään katsoessaan tallennetta pelistä. Hän oli pelannut hyvin, mutta paljon paremminkin olisi voinut mennä. Heillä oli ollut viimeisessä erässä ensimmäinen eräpallo mutta niin vain vastustajajoukkue oli vienyt sen ja lopulta koko erän ja sen myötä ottelun.
Kokoustila oli samalla käytävällä kuin opettajaopiskelijoiden kerhotila. Tooru kokeili ovea, lukossa. Hän koputti. Mattsun tuli avaamaan.
“Hyvää iltapäivää, Mattsun~!” Toorulla riitti vielä energiaa tervehtiä tavalliseen tyyliinsä.
“Iltapäivää, Oikawa”
Tooru astui sisään, tervehti Sachikoa ja toista huoneessa olevaa tyttöä ja valitsi istumapaikkansa Mattsunin vasemmalta puolelta siten, että hän istui kasvot kohti ovea.
”Tunnetteko te toisenne?” Sachiko kysyi Mattsunilta ja Toorulta.
”Valitettavasti, olin tuon idiootin kanssa samassa lukiossa ja samassa lentopallojoukkueessa” Mattsun sanoi liioitellun vakavasti. Tooru tiesi että hän vitsaili.
”Olet julma, Mattsun.”
”Sinä kestät sen.”
”Odotamme vielä…” Sachikon lause jäi kesken, kun edelleen avoimesta ovesta astui sisään harmaahiuksinen poika.
Toorun sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi, kun hän kääntyi ja tunnisti henkilön. Nyt hän ainakin tiesi kuka “sammakko” oikein oli.
”En kai ole myöhässä? Hyvää iltapäivää kaikille, erityisesti sinulle
Tooru-chan!” Sugawara kajautti ja iski silmää Toorulle koko toimikunnan edessä.
Mattsun tyrskähti. Silmänisku oli Toorun sydämelle liikaa. Hän tunsi tuskallisen selkeästi, kuinka puna levisi hänen koko naamalleen.
Tooru-chan!!! Mikä ihme Sugawaraan oikein oli mennyt? Tuota lempinimeä hänestä käytti vain äiti. Sugawaran ilkikurinen virne näytti törkeän hyvältä. Se ei auttanut asiaan. Se siitä “tutustu lähemmin Sachikoon ja unohda Sugawara” -suunnitelmasta. Sugawara oli myös toimikunnassa ja Toorun olisi pakko tehdä hänen kanssaan yhteistyötä seuraavat kaksi kuukautta.
“Iltapäivää, Suga-kun. Näköjään tunnet jo muut toimikuntalaiset”, Sachiko palautti tilanteen kylmänviileästi takaisin maan pinnalle.
Toorukin sai ajatuksensa takaisin kasaan ja kaivoi tietokoneensa esiin. Sugawara valitsi paikan Toorua vastapäätä, toisen tytön vierestä. Sachiko istui pöydän päässä tytön ja Mattsunin välissä.
“Kyllä kyllä, pelasimme Oikawan ja Matsukawan joukkuetta vastaan meidän kolmannen lukiovuoden aikana kaksi virallista ottelua. Eka me hävittiin, toinen voitettiin”, Sugawara selitti iloisesti.
Sugawara ei sentään käyttänyt enää typerää lempinimeä, joka oli kuulostanut erittäin söpöltä tämän huulilta tulleena. Hän ja Sachiko vaikuttivat olevan hyvissä väleissä. Tooru ei oikein tiennyt miten päin olla.
“Ehkä meidän kannattaa kuitenkin aloittaa esittelykierroksella, jotta kaikki varmasti tuntevat toisensa”, Sachiko sanoi. “Minä voin aloittaa. Olen siis Yuhara Sachiko, kolmannen vuoden luokanopettajaopiskelija. Olen myös opiskelija-ainejärjestöni puheenjohtaja.”
Seuraavaksi puhui tyttö, jonka Tooru oletti olevan chat-ryhmän “yumi-chan”: “Olen Nishida Yumi, opiskelen myös luokanopettajaksi. Olen Sachiko-chanin ystävä ja samalla vuosikurssilla hänen kanssaan.”
Yumi puhui pehmeästi ja ystävällisesti hymyillen. Hän vaikutti mukavalta tytöltä, jonka kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä.
“Minä olen siis Sugawara Kōshi, monet kutsuvat Sugaksi. Opiskelen ensimmäistä vuotta opettajaksi. Sachiko-san on tutorini. Oikawa ja Matsukawa lukioaikaisia tuttuja, kuten jo kerroin.”
Tuli Toorun vuoro. Aivan liian pian.
“Olen Oikawa Tooru, yliopiston miesten lentopallojoukkueen varakapteeni ja toisen vuoden kauppatieteiden opiskelija”, Tooru sai sanottua suhteellisen normaalisti, Sugawaran uteliaasta katseesta huolimatta.
“Matsukawa Issei, toisen vuoden kauppatieteiden opiskelija. Oltiin tosiaan Oikawan kanssa samassa lentopallojoukkueessa lukiossa.”
Myös Mattsun katseli Toorun kiemurtelua ja punehtuneita poskia uteliaasti. Tooru pohti, mitä väärää hän oli tehnyt ansaitakseen tämmöistä. Jumalille kiitos, että Sachiko aloitti kokouksen välittämättä toimikunnan poikien keskinäisistä väleistä. Hän oli täällä suunnittelemassa hyvinvointiviikkoa, ei juoruilemassa tai ihastumassa.
“Aloitetaan sillä, että päätetään jokaisen vastuualueet. Tarjolla on talous, sponsorit, ohjelma sekä markkinointi ja tiedotus. Nämä viimeiset tulevat siis samassa paketissa.”
Keskustelun päätteeksi tultiin siihen tulokseen, että Sachiko ja Mattsun vastaisivat ohjelmasta, Tooru sponsoreista, Sugawara hoitaisi talouden ja Yumi markkinoinnin ja tiedotuksen. Tooru poistui kokouksesta entistä väsyneempänä. Hän toivoi, että oli käyttäytynyt edes suurinpiirtein normaalisti. Hän ei kyllä ollut lainkaan varma asiasta. Toorun kyky reflektoida ja hallita omaa käytöstään oli heikentynyt huomattavasti Sugawaran välittömässä läheisyydessä.
Nyt oli pakko päästä kotiin rauhoittumaan. Matkalla hän kaivoi kännykkänsä esiin ja tekstasi Iwa-chanille.