Title: Valta
Author: Winga
Genre: angst
Pairing: Remus/Severus
Rating: K-11
Summary: "Ei ole meidän syymme, että maailmasta on tullut näin paha..." "Voi, kyllä se on meidän syymme."
Disclaimer: Rowling omistaa nämä hahmot ja Ana Johnson sun muut kappaleen.
Warnings: Deathfic
A/N: Puhpalluran haasteeseen, piti kirjoittaa Ana Johnsonin lauluun We Are perustuva fic ja tässä on minun tuotokseni.
Valta
Severus PoV:
On turhauttavaa seurustella miehen kanssa, joka ei usko minua, ei usko, että varoittaisin häntä hyökkäyksestä. Ja kun sen teen, hän vain nauraa, katsoo minua pilkaten silmillään. Vasta kääntäessään päätään ja nähdessään hyökkääjän ovella hän uskoo minua. Elämiemme määrääjä, Voldemort, se siellä on. Ja Remus tuijottaa minua tajuamatta, että minähän varoitin.
Hölmönä Remus vain tuijottaa minua minun katsoessani kelloa. Puoli kahdeksan. Voldemort lupasi antaa minulle aikaa kahdeksaan ja minä aion käyttää aikani hyvin.
"Remus... minusta sinun pitäisi kuunnella minua edes joskus. Nytkin olet pulassa vain oman typeryytesi takia. Enkä minä tiedä, tahdonko minä enää seurustella sellaisen kanssa, joka ei koskaan usko minua."
Sanat pureutuvat Remuksen tajuntaan.
"Emmekö me voisi..?"
Vaiennan miehen ja katson häntä silmiin. "Luuletko sinä, että minua enää kiinnostaa anelusi? Et sinä koskaan kuunnellut minua."
"Entä huominen? Jos minä kuolen, mitä sinä sitten teet? Jos minä lupaan kuunnella sinua..."
Silmissäni on sääliä. "Noin olet sanonut jo monta kertaa ja yhtä monta kertaa olet jättänyt kuuntelematta. Astelet vain aina kotiimme minun toivoessani kunnioitusta etkä koskaan kuitenkaan kuuntele." Tiedän Voldemortin edelleen katselevan, tiedän hänen tietävän. "Ja Voldemortin vahvistuminen on saanut minutkin vahvemmaksi."
Remus koettaa piiloutua sisäänsä, takaisin omaan turvapaikkaansa. "Mutta mitä jos me emme olisi... Olisimme yhdessä... Jatkaisimme..."
Tuijotan vain miestä enkä sano mitään.
"Ei ole meidän syymme, että maailmasta on tullut näin paha..."
Tähän väitteeseen minun on vastattava. "Voi, kyllä se on meidän syymme. Minä olen toiminut kuolonsyöjänä ja tappanut jo niin monia. Minä olen tehnyt maailmasta pahemman paikan. Ja sinä... sinä olet vain ollut, jättänyt killan, piiloutunut. Olet pysynyt sivussa taistelusta, joka kuitenkin on omasi. Olet saanut ihmiset uskomaan, ettet ole paha. Mutta et sinä ole hyväkään. Et edes erota vihollista ystävästä. Kumpi minä olen?"
Remuksen katseessa on pakokauhua. Koettaen päättää kumpi minä olen hän istuu sohvalla. Aina hän on osittain ollut suhteeni oikeassa mutta sitten muiden suhteen väärässä.
Päästen ilmeistään päätellen lähemmäs valintaansa Remus hivuttautuu lähemmäs. Mutta jossain välissä hän päättää toisin ja on taas sohvan nurkassa niin kaukana minusta kuin vain voi. Hänen katseensa pälyilee ympäriinsä ja ajatukset kietoutuvat yhteen ja hän liikahtaa antaen minun tajuta hänen päättäneen. Minä olen paha poika mutta minulla on silti hyvä sydän, niin hänen puoleenväliin jäämisensä tuntuu sanovan.
Naurahdan hänen päätelmilleen. Vaikken itsekään tiedä mikä olen, pidän hänen ajatuksiaan silti kuvitelmina, toiveina. Remus katsoo minua kysyvästi, mutta minä en vastaa hänen sanattomaan kysymykseensä eikä hän lopulta kysy mitään. Hän on taas kääntänyt katseensa Voldemortiin ymmärtäen, mitä vielä tulee tapahtumaan mutta käsittämättä miksi. Olisi vain kuunnellut minua.
"Hän tahtoo tappaa sinut, hän tietää meistä, hän tietää, että se olit sinä, se joukossamme ollut ihmissusi."
"Voimaa, hän tarvitsee voimaa. Hän saa sitä olemalla meistä ylempänä, tuhoamalla meiltä rakkaan. Ja hän on todella hyvä lukilitiksessä..."
"Miksi?" Remuksen hiljainen ääni kuiskaa. "Miksi hän tekee tämän?"
Huokaisen ja kerron hänelle tajuten, ettei se ole sääliä, mitä tunnen, vaan rakkautta. Kerron vallasta, lukilitistaidosta. "Hän tahtoo tehdä meistä tahdottomia, ehdottoman kuuliaisia, tyhjiä kuoria, jotka tekevät hänen puolestaan kaiken."
Remus tuijottaa eteensä näkemättä mitään, voin huomata sen hänen kasvoiltaan. ”Aikooko hän tuhota tämän maailman kokonaan?”
Tarkentamatta katsettaan Remus tuijottaa minua tyhjillä silmillään. En nyökkää, en kiellä. ”Luultavasti. Tämän päivän maailmasta tulee vain historiaa, haavetta niille, joiden sisusta ei ole viety. Ja heitä ei tule olemaan kovin montaa.” Tunnen itseni yksinäiseksi ajatellessani tätä, koska tiedän, että tuolloin Remus ei tule enää olemaan minun tukenani. Ei edes sanomassa, ettei kuuntele, ettei usko.
Remus ei tule olemaan enää naiivi, hieman hölmö, vastuusta luopuva. Hän tulee olemaan ruumis, kuollut, mätänevä ja haiseva ruumis. Kaikessa on kyse vallasta ja Voldemortilla on valta ylitseni.
Kello lyö kahdeksan enkä tajua, miten aika muka on mennyt niin nopeasti. ”Anna anteeksi.” Kauhistunut katse palaa Remuksen silmiin. ”Minä en ole enää oman itseni hallinnassa. Voldemortilla on jo valta minun ylitseni.”
Kävelen muutaman lyhyen askeleen Remuksen luo ja suutelen miestä vielä viimeisen kerran. Tunnen Voldemortin katseen ylläni ja tiedän, että hän komennuttaa minut, jos en tee, mitä pitää. Syvennän suudelmaa samalla tarttuen Remuksen kaulaan. Paljain käsin puristan.
We Are
See the devil on the doorstep now
My, oh my
Telling everybody, oh just how to live their lives
Sliding down the information highway
Buying in just like a bunch of fools
Time is ticking and we can't go back
My, oh my
What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been..
So Alone
kertosäe:
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are
One step forward, making two steps back
My, oh my
Riding piggy on the bad boys back
For life
Lining up for the grand illusion
No answers for no questions asked
Lining up for the execution
Without knowing why
kertosäe
It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my. My, oh my
What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been..
So Alone
kertosäe
It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my
It's all about power, 'bout taking control (3x)