Tuntematon sotilas: Antagonisti | S | Sirkka Kariluoto & OC

[Aladdin Sane]

Nimi: Antagonisti
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Tuntematon sotilas
Genre: Katkeranpuoleinen hahmotutkielma ja yleisdraama
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilöt ja paritukset: Sirkka & Sirkan sisko; Sirkan sisko/puolisonsa; Sirkka/Kariluoto; Sirkka/Lammio
Yhteenveto: Heitä on verrattu toisiinsa niin kauan kuin Selman muisti riittää, ja aina Sirkka oli hiukan vähemmän.
Vastuunvapaus: Tuntematon sotilas hahmoineen on Väinö Linnan luomus, enkä minä tee tällä tekstillä rahaa. Sirkan perheenjäsenet ovat omia hahmojani.

A/N: Tää sijoittuu samaan verseen kuin Ateenalaiset (k15), jonka suosittelen lukemaan tähän alle, mutta kai tässä ilmankin pärjää. Sirkan perheenjäsenet ovat tosiaan omia hahmojani (Tuntemattomassahan meille kerrotaan näiden perheistä tarkalleen sen verran että [selaa kirjaa] Kariluodolla mainitaan olevan isä ja äiti). Sirkan tyttönimi Klenberg on Aku Louhimiehen Tuntemattomasta peräisin. Lammion etunimi puolestaan on fandomissa vakiintunut headcanon.










ANTAGONISTI





Selma on Klenbergin perheen esikoinen. Hän on kaksi vuotta Sirkkaa ja seitsemän vuotta pikkuveli Sakaria vanhempi. Ikäeron puolesta Sirkan pitäisi olla hänen sydänystävänsä, hänen läheisin uskottunsa, mutta Sirkka on aina tullut paremmin toimeen Sakarin kanssa – ei siksi, että Sakari jakaisi hänen mielenoikkunsa ja haaveilijantaipumuksensa, vaan pikemminkin siksi, ettei heitä ole koskaan asetettu samalla tavalla vastakkain kuin Selmaa ja Sirkkaa.

Heitä on verrattu toisiinsa niin kauan kuin Selman muisti riittää. Vanhemmat, isovanhemmat, sedät ja tädit ja tuttavat. Ja aina heillä oli samanlaiset leningit ja solkikengät, aina heidän hiuksensa oli laitettu samalla tavoin. Aina he saivat istua ja esiintyä rinnakkain, laulaa ja lausua.

Ja aina Sirkka oli hiukan vähemmän. Kauan hän oli Selmaa päätä lyhyempi. Hänen lauluäänensä ei ollut yhtä kirkas kuin Selmalla. Sirkan hiukset karkailivat kampauksistaan hänen kohennellessaan niitä hajamielisyyksissään. Hän nauroi liian kovaa, ja puri kynsiään, eikä hänen sanoistaan saanut selvää.

Halutessaan Sirkka osasi olla myös hurmaava – hän oli aina tarinankertoja, eikä kukaan koskaan pitänyt hänestä yhtään vähemmän kuin Selmasta. Hän oli karkaavista kiharoista ja verestävistä kynsipiikeistä huolimatta kaunis.

Heidän elämänsä oli vertailua, mutta ei kilpailua. Ei silloin.

Sitten Sirkka alkoi jatkosodan alkumainingeilla seurustella Jorma Kariluodon kanssa. Jorma Kariluoto oli ensimmäinen ja viimeinen ihminen, joka rakastui Sirkassa myös hänen luonteenoikkuihinsa. Ei niistä huolimatta, vaan niihin, koska ne olivat osa Sirkkaa. Sodan viimeisenä kesänä hän meni Klenbergin sisaruksista ensimmäisenä naimisiin, ja vanha asettelu kääntyi melkein päälaelleen. Yhtäkkiä Selma oli se, joka oli vähemmän. Kaksikymmentäviisivuotiaana pankkivirkailijattarena hän oli vanhapiika, jolla alkoi vähitellen olla kiire, sodasta viis.

Kauaa Selman ei tarvinnut kiirehtiä, mutta silti hän tuntui ajautuvan vain ojasta allikkoon. Kun hän alkoi syksyn tullen, sodan päätyttyä, seurustella Jorma Aspgrenin kanssa, tapahtui se Sirkan suuren tragedian varjossa. Ei tuntunut sopivalta tuntea itseään niin onnelliseksi ja rakastuneeksi, kun Jorma Kariluoto oli juuri kaatunut rintamalla ja Sirkka oli surusta täysin suunniltaan. Jorman ruumis jäi viholliselle. Sirkka sai myöhemmin postissa valokuvan, jota hän oli kantanut lompakossaan. Kun kävi lisäksi ilmi, että Sirkka oli lyhyen avioliittonsa aikana ehtinyt tulla raskaaksi, ei Selma tietenkään voinut vetää huomiota itseensä. 

Hän ei ole kateellinen Sirkalle. Eikä hänen tietenkään tarvinnut missään salassa olla. Mutta silti, kun –

Sirkka kuihtui, kun lapsi hänen sisällään kasvoi, ja isänsä mukaan nimetty poika syntyi kevättalvella. Jorma Leo Kullervo Kariluoto syntyi terveenä, mutta Sirkalle synnytys oli raskas niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Hän vuoroin ei halunnut pidellä lasta ollenkaan, vuoroin ei halunnut antaa sitä kenellekään pois.

Jorma Aspgren kosi Selmaa sen vuoden helluntaina. Kihloja juhlittiin niin sulhasen kun morsiamen puolella, hiukan varoen ja hiukan sellaisella ajatuksella, että heidän onnensa olisi rauhan ajan Suomen ensimmäinen juhla.

Kesäkuun alussa, Suomen marsalkan syntymäpäivänä, Sirkan poika vihdoin viimein kastettiin, ja sillä jos jollain hänestä tehtiin rauhan ajan Suomen uusi päähenkilö.

Selma ei ole kateellinen. Mutta –

Sirkka vihaa parrasvaloja. Hän ei koskaan ole kuulunut huomion keskipisteeseen. Solkikengissä ja palmikoiduissa tukkalaitteissa ja samanlaisissa leningeissäkin Sirkka oli aina sivuhahmo, vaikka häntä ja Selmaa oli vain kaksi, ja vaikka he olisivat seisseet keskellä lavaa, merkin molemmin puolin.

Ei Selma häntä huomionkipeydestä syytä. Eikä hän vieläkään ole Klenbergin sisaruksista suosituin. Suosituin on aina ollut Sakari.

Selma ja Jorma Aspgren menivät naimisiin itsenäisyyspäivän jälkeen. Selma oli onnellisempi kuin koskaan, mutta koskaan hän ei ollut ajatellut, että olisi omissa häissään melkein sivuosassa – koska kaikkien silmät eksyivät kaiken aikaa Sirkkaan, jonka nimettömässä oli uusi kihlasormus Jorma Kariluodon antamien sormusten tilalla.

Tai ei tilalla. Rinnalla. Sitä oikein korostettiin – Sirkka korosti sitä. Hän ja hänen Lammionsa halusivat tehdä oikein, mitä sekään sitten tarkoitti.

Tuskin vuottakaan. Tuskin –

Majuri Lammio oli Jorma Kariluodon henkiystävä sodassa. Hän on Jorma Leo Kullervon kummisetä. Komea ja asiallinen mies ja hyvästä perheestä.

Mutta silti, jotenkin niin –

Niin helppoa ja täydellistä, ja liki joka pöytäseurue siitä supisi, kun Lammio piteli Sirkkaa kädestä kahvipöydän ääressä.

Selman teki mieli sanoa Sirkalle monta sellaista asiaa, jotka hän piti itsellään, koska sellaisia ei sopisi kuulla herrasnaisen suusta.

Pieni lapsikin siinä. Toisen miehen lapsi, ja olihan se jaloa, ja suunnaton onni Sirkalle, mutta sellaisten jalouksien jälkeenkin olisi elämää.

Sirkka ja Henrik Lammion häissä Selma odotti esikoistaan, ei viimeisillään, mutta niin, että sen huomasi – niin, että seremonian jälkeen, juhlatilaisuudessa, katseet kääntyivät pitkästä aikaa häneen. Sirkka hymyili hänelle mekossa, joka yllään hän nai Jorma Kariluodon, ja Selman olisi pitänyt olla onnellinen. Hän oli onnellinen. Hän ei kuihtunut lapsensa alla, hän hehkui. Kaikki oli oikein, ja hänen Jormansa oli elossa ja saisi tuntea oman lapsensa, ja Selma tuskin malttoi odottaakaan, ja silti. Silti.

Eikä se ollut reilua. Se oli epäreilua Selmaa itseään, Sirkkaa, Jormaa, Jorma Kariluotoa ja Henrik Lammiota ja Jorma Leo Kullervoa kohtaan. Selman olisi pitänyt olla onnellinen, ja Sirkan olisi pitänyt olla hänen sydänystävänsä, eikä kukaan todella ole vertaillut Klenbergin sisaruksia pitkään, pitkään aikaan.

Kun Jormalle tarjotaan kirurgin virkaa Karoliinisessa yliopistosairaalassa Tukholmassa, Selma Aspgren on helpottunut.

He vierailevat Helsingissä harvoin.