Otsikko: Kympin poika
Fandom: MCU
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Genre: Hahmotutkielma
Hahmot: Bucky Barnes (ft. Steve)
A/N: Hyvää syntymäpäivää ihana Bucky Barnes😘🦾🎂
Potentiaalista synttäriseksiä olis ollut kesken kahden ficin edestä, mutta kun ne on kesken😅 Nää pätkät on olleet pitkään valmiina tiedostossa odottamassa.
Onhan traaginen, hämmentynyt Buckyangsti raapalemittaa muistuttavissa pätkissä (ilman sitä pornoa xD) aika kivaa^^
Enjoy!
***
Aamun aave
Sanotaan, että aamun valo pyyhkii pahat asiat pois.
Bucky muistaa lukeneensa sen sadusta kauan sitten, toisessa elämässä, jossa hän ei ollut aave.
Siinä elämässä, jossa ei ammuttu kohdetta viattoman naisen läpi, tapettu valittuja ihmisiä hinnalla millä hyvänsä.
Tässä elämässä Bucky on kuollut, aave, jokin näkymätön, jonka päivänvalo pyyhki pimeään bunkkeriin maan alle. Siihen kammottavan tuoliin, joka pimentää hänen päästään ajatukset, joissa on rahtunenkin valoa.
Välillä menneen hatara kaiku, aave hänessä, pelkää, ettei enää näe päivänvaloa seuraavan kylmyyden jälkeen.
Se tulee aina seuraavana valon jälkeen, kylmyys, joka kangistaa ja tappaa ajatukset.
Kympin poika
Buckyn arvosanat olivat huippuluokkaa.
Hän oli mies talossa, hänen piti olla kunnollinen, huolehtia sisaristaan ja äidistään, olla aina vähän parempi kuin kaikki muut.
Sen takia hän Stevenkin ensimmäisen kerran pelasti, kun kolme Steveä puolet isompaa poikaa oli päättänyt piestä rääpäleestä ilmat pihalle; Buckyn osa oli olla sankari.
Steve ei kuitenkaan jäänyt vain yhdeksi sankariteoksi muiden joukkoon, sillä poika oli vaikeuksissa yhä uudestaan, ja tämän kannoilla pian Buckykin.
Bucky ei ollut suunnitellut siinä käyvän niin, mutta kun Steve ojensi hänelle kymmenes maaliskuuta lahjaksi Buckya esittävän piirustuksen, Bucky tajusi, että hän oli saanut toisesta ensimmäisen oikean ystävänsä.
Vastalahjaksi Steve sai niin lujan halauksen, että Bucky tunsi toisen kylkiluut itseään vasten aivan liian selvästi.
Peili
Oli kammottava kokemus nähdä omat kasvonsa museossa, lempeät silmät tuijottamassa hänen kylmiin, tunteettomiin silmiinsä.
Bucky tiesi järjellä, että nuo silmät olivat samat, mutta silti tuo mies oli hänelle ventovieras.
Hän käänsi katseensa pois, jatkoi matkaansa näyttelyä eteenpäin.
Hän näki videoita, joissa Bucky Barnes seisoi Steve Rogersin vieressä ja nauroi, Bucky piteli kivääriä huulet keskittyneesti mutrulla, Bucky marssi rinta rinnan kommandojen rivissä.
Miten hän ja tuo mies saattoivat olla sama ihminen?
Museon vessassa Bucky valeli kasvonsa vedellä, ja peiliin katsoessaan näki, miten silmien takana liikkui jokin, mitä hän ei aiemmin muistanut siellä nähneensä.
***
