Hermione selittää (S, Hermione, Harry/?)

[Meldis]

Ficin nimi: Hermione selittää
Kirjoittaja: Meldis
Genre: humor, fluffy
Ikäraja: S
Päähenkilöt/Paritus: Hermione, Harry/?
Tiivistelmä: Hermionen pitää selittää asioita Harrylle.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Hyvää synttäriä valokki! Synttäritoiveessa oli söpöilyä ja huumoria sekä sydäntä lähelläni oleva paritus ja tietenkin se pisti inspismehut liikkeelle. Paritus kyllä selvinnee, mutta tarina vaati jättää vielä pois alkutiedoista. Tykkään kirjoittaa ekstra pöhköstä Harrysta, joten sitä tässä olisi luvassa. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia. ^^


Hermione selittää

”Hermione? Voinko kysyä yhtä juttua?”

Hermione kohotti katseensa taikahistorian kirjan sivuilta ja oli tipahtaa sohvalta, kun huomasi istuvansa melko tyhjässä Rohkelikkotornissa Harry edessään. Ihan varmasti hän oli juuri äsken istunut kirjastoon kirjojensa kanssa. Mutta ikkunoista näkyi vain pimeyttä ja oleskeluhuone oli lähes tyhjä, muutama seitsemäsluokkalainen istui kirjoinensa toisella puolella huonetta, ilmeisesti pakertamassa jo läksyjen kimpussa, vaikka oli vasta kolmas koulupäivä. Vaikka ei Hermione yhtään tuominnut sitä, olihan hänkin ehtinyt viettää kirjastossa enemmän aikaa kuin edes nukkuessa koulun ensimmäisinä päivinä. Joskin hän oli yrittänyt tutkia kotitonttujen historiaa Tylypahkassa, läksyille hän ei ollut vielä uhrannut ajatustakaan, harvinaisesti. Hermione siristi silmiään ja laski opusta katseensa edestä. Jokin Harryn äänensävyssä oli sellaista, että tämä tuskin halusi lainata Hermionelta tämän kotitehtäviä kopioidakseen ne. Joten Hermione hymyili pehmeästi ystävälleen, joka oli nyt siirtynyt tuijottamaan takkatulta.

”No?” Hermione kysyi Harrylta, jonka ilme oli jopa hieman haaveksuva.
”Jos joku sanoisi minulle, että pitää minusta niin, mitä se tarkoittaa?”

Ainakin muutama sata asiaa vilahti Hermionen mielessä, eikä yksikään niistä ollut kauhean sopiva sanoa ääneen. Hän sen sijaan merkitsi tarkasti aukeaman lukemastaan kirjasta ja rauhallisesti sulki sen, paljon rauhallisemmin kuin miten hänen mielensä alkoi käsitellä kuulemaansa.
”Se vähän riippuu”, hän aloitti hitaasti. ”Kontekstista.” Vihdoin Harry vilkaisi häneen näyttäen hämmentyneeltä. ”Ympäröivistä olosuhteista”, Hermione tarkensi. ”Äänensävystä, tilanteesta, paikasta...henkilöstä”, hän luetteli vielä ja Harry nyökkäsi siirtäen katseensa takaisin tuleen.

”Yleensä se varmaan tarkoittaa sitä, että sillä jollain henkilöllä on lämpimiä tunteita sinua kohtaan”, Hermione jatkoi, kun Harry ei tarkentanut noita ympäröiviä olosuhteita.
”Yleensä?” Harry toisti hitaasti.
”Niin, koska voihan olla, että se on sanottu vitsillä.” Hermione vaihtoi asentoaan tuolissa ja nojasi leukaansa nyrkkiinsä yrittäen olla näyttämättä liian uteliaalta. ”Vaikuttiko se hetki siltä, että se olisi sanottu vitsillä?” Hermione kysyi.
”Mistä sen tietää?” Harry kysyi. Hermione suipisti suutaan.
”Tekikö se henkilö jotain sen jälkeen, kun oli sanonut niin sinulle?” hän kysyi rauhallisesti.

”Hän suuteli minua”, Harry vastasi uneksuvasti ja Hermionen leuka lipesi hänen nyrkkinsä päältä. Harry ei huomannut sitä tuijottaessaan yhä tuleen silmät puolitangossa.
”Ei se silloin varmaan ollut vitsi. Luulen, että se tarkoittaa sitä, että sillä henkilöllä on oikeasti tunteita sinua kohtaan. Varmaan aika romanttisia tunteita”, Hermione sanoi koottuaan itsensä. Hän hivuttautui nojatuolin reunalle.
”Ai”, Harry sanoi ääni edelleen värähtämättä.

”Jos minä tykkäsin siitä suudelmasta, tarkoittaako se, että minäkin pidän hänestä?” Harry kysyi jonkin ajan kuluttua Hermionen annettua hänelle rutkasti aikaa mietiskellä.
”Kyllä se voi tarkoittaa sitäkin”, Hermione vastasi. Harry nyökkäsi.
”Mutta mistä minä tiedän varmasti? Että pidänkö minä hänestä?” hän kysyi kohta. Hermione pidättäytyi huokaisemasta syvään ja tarrautui kärsivällisyyteensä, koska oli varmaan parempi, että hän selitti nämä asiat Harrylle kuin Ron. Hermione irvisti pikaisesti ja keskittyi taas Harryyn.

”Mitä sinä ajattelet hänestä nyt?” hän vastasi kysymyksellä ja Harry liikahti. Hänen huulensa sulivat hymyyn ja hänen poskilleen kohosi punaa, jota tulen liekit eivät olleet onnistuneet vielä nostattamaan. Hän vaihtoi asentoaan tuolissa vaikean oloisesti ja ryki.
”Että hän on hyvännäköinen. Ja mukava. Ja älykäs. Ja kun hän lentää luudalla, hän näyttää ihan painottomalta”, Harry alkoi kertoa pehmeästi ja Hermione hymyili tämän unelmoinnille. ”Häntä olisi kiva suudella enemmänkin.”
”Kyllä sinä varmaan pidät hänestä myös”, Hermione vastasi. Harryn haaveileva ilme lopahti ja hän käännähti katsomaan Hermionea.

”Niinkö?” hän kysyi ja Hermione nyökkäsi varmistukseksi. Harry irvisti sitten jotenkin kauhuissaan. ”Mutta...miksi? Miksi hän pitäisi minusta? Ei hänellä ole mitään syytä pitää minusta. Hän on niin suosittu ja paljon siistimpi ja pidempi ja -” Harry jatkoi luettelointiaan ja Hermione rypisti otsaansa. Harry ei ehkä ollut yhtä nopea kasvamaan pituutta kuin Ron, mutta varmasti tämä oli Cho Changia pidempi jo, vaikka olikin tätä vuoden nuorempi. Hermionen mieli liikkui vikkelästi.

”Jos hän sanoi, että pitää sinusta ja suuteli sinua, olen aika varma, että se tarkoittaa, että hän oikeasti pitää sinusta ihan sellaisenaan”, Hermione rauhoitteli Harryn paniikkia. Tämä nieleskeli, mutta nyökkäsi sitten huulet yhteen puristettuna.
”Oletteko te nähneet sen jälkeen, kun hän sanoi pitävänsä sinusta?” Hermione kysyi ja Harry ravisti päätään huokaisten.
”Näin hänet vasta pidoissa ensi kertaa sen jälkeen”, hän harmitteli. Eli se oli kuitenkin joku koulun oppilas, vaikka ihan hirveästi tieto ei rajannut mahdollisuuksia.
”Juttelitteko te?” Hermione kysyi muistellen hartaasti, oliko Harry ollut mukana, kun hän käveli pari päivää sitten pitojen jälkeen Rohkelikkotorniin. Tosi asiassa Hermionella oli ollut kauhea nälkä ja häntä oli suututtanut kotitonttujen takia sekä oli ollut se koko ilmoitus kolmivelhoturnajaisista, eikä hän oikeastaan voinut sanoa varmaksi, että oli kulkenut koko matkan salista torniin Harryn kanssa.

”Ei silloin, mutta eilen näin hänet ennen päivällistä ja hän kai yritti tulla luokseni, mutta sitten oli se koko Malfoyn hillerijuttu ja se vähän jotenkin jäi”, Harry kertoi. Hermione pinnisti muistiaan, mutta hänenkin huomionsa oli ollut tuona hetkenä Vauhkomielen tempauksessa, eikä hän ollut varma, ketä kaikkia oli kerääntynyt aulaan juuri silloin. Oli pieni rajaus, ettei se ollut Malfoy. Hermione värähti.
”Se on minusta hyvä merkki, että hän yritti tulla juttelemaan”, Hermione huomautti. ”Ehkä sinä voisit puolestasi sitten mennä juttelemaan hänelle.”

”Kyllä minä haluaisin. Mutta hänellä on kauheasti ystäviä koko ajan ympärillä ja ne kaikki ovat niin vanhoja”, Harry huokaisi. Ehkä se ei tosiaan ollut Cho, kuulosti, että henkilö on tätäkin vanhempi. Eikä ehkä myöskään rohkelikko, koska täällä Harry pystyisi helpoiten juttelemaan kenelle tahansa. Hermione oli vieläkin epävarma, milloin tämä pussailu oli tapahtunut, koska jotenkin Harry puhui kuin siitä ei olisi kauan aikaa, mutta Harry oli ollut koko kesän Likusteritiellä ja Kotikolossa. Ainoat Harrya vanhemmat huispaajat, jotka kävivät yhä Tylypahkaa, olivat Fred ja George. Hermione siristi silmiään.

”Etkö sinä sitten ole ystävä hänen kanssaan?” hän kysyi tuntien olonsa vähän kieroksi.
”Ei oikeastaan, ainakaan ennen”, Harry kohautti olkiaan. ”En tiedä, mitä me nyt ollaan.”
”Mitä te olitte ennen?” Hermione ei malttanut olla kysymättä, mutta onneksi Harry oli yhä lievässä transsissa, eikä huomannut Hermionen neuvojen muuttuneen uteluksi.
”Ei oikein mitään. Pelasimme huispausta kerran vastakkain ja hän oli minua parempi. Kyllä minä tiesin, kuka hän on ja ajattelin häntä, ainakin vähän, aina välillä…” Harryn ääni häipyi. Huispausta. Hermionen aivoissa raksutti. Huispauksen maailmanmestaruuskisat, he olivat siellä tavanneet moniakin koululaisia. Hermione ei saanut päähänsä kuitenkaan montaa, joka olisi pelannut Harrya vastaan huispausta ja olisi vanhempi. Cho tuli jälleen Hermionen mieleen.

”Sinun pitää varmaan kysyä häneltä, mitä te olette. Eikä silläkään ole niin väliä, vaikka...olisitte vain”, Hermione sanoi tavoitellen aloittamaansa ystävällistä neuvomista.
”Miten minä uskallan jutella hänelle?” Harry kysyi ja Hermione hymähti.
”Siinä en voi auttaa. Sinun pitää vain uskaltaa”, hän sanoi ja Harry katsoi häneen. ”Olet rohkelikko ihan syystä”, Hermione muistutti. Harry hymyili pienesti ja nyökkäsi.
”Kiitos, Hermione”, hän sanoi, nousi ylös ja toivottaen hyvät yöt, lähti kipuamaan makuusaliin.

Hermione katsoi hetken tämän perään, kunnes noukki kirjan takaisin syliinsä ja avasi sen kirjanmerkin kohdalta. Hänen silmänsä eivät kuitenkaan osanneet käsitellä lukemaansa, kun hänen päänsä koetti yhä ratkaista kenen kanssa Harry olisi pussaillut. Ehkä Harry koki olevansa edelleen kakara Chohon verrattuna ja siksi kuvaili tämän olevan kamalan vanha. Tai ainakin tämän ystävien olevan kamalan vanhoja. Muutenhan se sopi. He olivat nähneet Chon kisoissa, Harry oli pelannut tätä vastaan matseissa ja he eivät olleet ystäviä aikaisemmin. Outo kohta oli se pituus. Cho oli Harrya lyhyempi, jos ei montaa tuumaa, mutta oli silti hieman. Eikä Cho varmasti ollut Harrya parempi huispauksessa, Rohkelikkohan oli voittanut viime vuonna Korpinkynnen. Ainoa, jolle Harry oli hävinnyt viime vuonna, tai oikeastaan koskaan, oli -

Hermione tipahti sohvalta.

[Hurrikaani]

Ääääääääh!


Ihanaa et Hermionen piuhat oli näin pitkät. XD ja jotenkin symppistä et Harry kääntyi mieshuoliensa kanssa Hermionen puoleen. :3 Ronin teelusikan tunneskaala olis tulvinut tässä asiassa varmasti yli äyräidensä. 

Tää oli ihana ja kivasti tässä tuli ilmi juuri Harry ja Hermionen ystävyys, samoin kuin Hermionen tiedonjano sen suhteen että ketä Harry oli pussaillut. 

 Mie ja mun idioottimainen virnistys häippästään taka-allale etsimään sitä astetta rakentavampaa kommenttia.

Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla

[Tippi]

Tämä oli ihana! ♥

Rakastin ihanan rauhallista ja analyyttista Hermionea ja varsinkin ihan ekstra pöhköä Harrya! Kuten Hurrikaanikin jo totesi, tämä kuvaili kivasti kaksikon ystävyyttä, ja jotenkin ihana ajatus että Harry luottaa siihen, että Hermionelle jos kenelle voi puhua ajatuksistaan ja jakaa epävarmuuttaan kyseisestä tilanteesta.

Tämä oli jotenkin lämmittävä ficci, ihanan ystävyydentäyteinen ja rauhallinen, mutta samalla uteliaisuutta herättävä kun matkalla ripoteltiin vihjeitä tästä salaisesta ajatusten kohteesta. Ensin kyllä pohdin, onko kyse Hermionen unesta ja että hän olisi vain nukahtanut kirjastoon kirjoineen, mutta ihan hereillä tässä oltiinkin. Tämän parituksen ficcejä pitäisi kyllä lukea enemmänkin, tosi söpö nimittäin! ♥

Tätä oli ilo lukea, kiitos!

[valokki]

Aaaaaaaaaaaaaa! ♥

Ensinnäkin suuret pahoittelut, että olen tätä vasta nyt kommentoimassa, vaikka tämän jo heti viime perjantaina luinkin (pariinkin otteeseen, heh). Halusin päästä kommentoimaan tätä ihan ajan kanssa, sen verran iloiseksi tästä nimittäin tulin, ja tämä fikki oli kaikkine höpsöyksineen, söpöyksineen ja fluffyiksineen juuri sitä, mitä synttäripäivääni kaipasinkin.

En varmasti koskaan kyllästy höpsöön ja vähän hitaalla käyvään Harryyn, ja sun kirjoittamanasi olenkin hänelle saanut naureskella jo useampaan otteeseen. Onneksi hänelle kuitenkin aina tuntuu käyvän hyvin, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ovat valmiita selittämään hänelle asioita vääntämällä ihan rautalangasta, jos on tarpeen.

”Jos joku sanoisi minulle, että pitää minusta niin, mitä se tarkoittaa?”

”Jos minä tykkäsin siitä suudelmasta, tarkoittaako se, että minäkin pidän hänestä?” Harry kysyi jonkin ajan kuluttua Hermionen annettua hänelle rutkasti aikaa mietiskellä.
”Kyllä se voi tarkoittaa sitäkin”, Hermione vastasi. Harry nyökkäsi.
”Mutta mistä minä tiedän varmasti? Että pidänkö minä hänestä?” hän kysyi kohta.

Parasta Harryssa tässä fikissä oli, että hän tuntuu olevan erittäin pihalla niin muiden käyttäytymisen ja sanomisten suhteen kuin myös oman päänsisäisen ajatusmaailmansakin kanssa. Tai kyllä hän selvästi on sen verran jo itsenäisesti osannut tulkita, että hän todella piti suudelmasta, mutta suudelman tai siitä pitämisen merkitys olivat selkeästi hänelle vielä hieman hämärän peitossa. Hermionelle oikeasti todella suuri hatunnosto, kun hänellä riittää kärsivällisyyttä selittää Harrylle asiat auki hitaasti ja rauhallisesti niin, että Harry varmasti pysyy kärryillä. Tuntuu, että Hermione hieman jopa nauttii siitä, että pääsee selittämään asioita Harrylle ja näkemään, kuinka tämän ystävä kokee suuria oivalluksia. Vaikkei Cedric tässä fikissä fyysisesti esiintynytkään, haluaisin uskoa, että hän on sen verran rauhallinen ja seesteinen, että hänelläkin riittää kärsivällisyys Harryn satunnaisen hitauden kanssa.

Outo kohta oli se pituus. Cho oli Harrya lyhyempi, jos ei montaa tuumaa, mutta oli silti hieman. Eikä Cho varmasti ollut Harrya parempi huispauksessa, Rohkelikkohan oli voittanut viime vuonna Korpinkynnen. Ainoa, jolle Harry oli hävinnyt viime vuonna, tai oikeastaan koskaan, oli -

Hermione tipahti sohvalta.

Naureskelin vähän pitkin fikkiä tälle, kuinka Hermione tulkitsi Harryn pussailukaverin olleen Cho ja ohjasi siten keskustelua ja kysymyksiäkin vähän sen mukaan. Kuitenkin pitkin poikin tuli vähän Chohun nähden ristiriitaisia huomioita, ja olikin ihan parasta nähdä (tai siis lukea), kun rattaat alkoivat viimein kunnolla raksuttaa Hermionen päässä. Vaikka Harry ja hänen käytöksensä vaikuttavat aika läpinäkyvältä Hermionelle, osaa hän selvästi edelleen yllättääkin. Ylipäätään pidin kovasti siitä, että tämä oli juuri Hermionen näkökulmasta kerrottu, ja hänestä sai selkeästi sellaisen kuvan, ettei hän odottanut Harryn voivan yllättää itsensä. Suomen kielen hienouksia vielä tässä se, kuinka persoonapronominit ovat neutraaleja, joten Harryn pussailukumppanista ei voinut ennalta tehdä minkäänlaisia päätelmiä.

Hurjan suuret kiitokset tästä ihanasta synttärifikistä! Tämä oli todella lämminhenkinen, höpsö ja hymyilemään pistävä lukukokemus, ja tämä piristi päivääni todella paljon! ♥

[Meldis]

Hurrikaani, ihanaa, kun tulit kommentoimaan! Minäkin luulen, että keskustelu olisi mennyt ihan toisia reittejä, jos Harry olisi mennyt juttelemaan Ronille (joskin nyt tekisi mieli kirjoittaa sekin versio ). Ajattelin jotenkin, että Hermionenkin kapasiteetti täyttyy joskus, eikä ihan joka hetki ole älykkäimmillään ja nyt se sattui olemaan tämä hetki. Olihan siinä monenlaista, kotitontut, turnajaiset, Vauhkomieli ynnä muuta. Kiitos tosi paljon ihanasta kommentistasi!

Hopeakettu, miten kivaa, että olet pitänyt Harryn ja Hermionen ystävyydestä, yritin huumorin lisäksi saada tähän sitä tuntua, että Harry voisi tosiaan asian kuin asian kanssa mennä juttelemaan Hermionelle, jolla riittäisi aina kärsivällisyyttä parhaalle ystävälleen. ^^ Olen ihan varma, että joskus Hermione on nukahtanut kirjastoon. Kiitos paljon kommentistasi. ^^

valokki, ihanaa, että olet tykännyt! ^^ Harryn onni on, että Hermionella on lehmän hermot, minulla menisi pinna tuollaisen kanssa. Harrylla selkeästi on aivokapasiteettia vain Voldemortin päihittämiseen - ja sitäkin varmaan rajallisesti - muuten on täysin pihalla, varsinkin jos on Cedricistä kyse. Kiva, että olet tykännyt Hermionen näkökulmasta, se tuntui hauskalta kulmalta tähän tarinaan, enkä olekaan ennen kirjoittanut hänen näkökulmastaan. Joo tämä olisi ollut paljon hankalampi muotoilla englanniksi, suomeksi ei tarvinnut varoa mitään. Oli hauskaa saada Harry yllättämään Hermione, kirjoissa tuntuu, että Hermione on aina askeleen edellä Harryn ajatuksia ja tunteita, niin välillä näinkin päin. Kiitos tosi paljon kommentistasi ja ihanaa, että olet tykännyt. ^^

[Larjus]

On se kyllä hyvä juttu, että Hermione selittää asioita Harrylle, eihän se raukka muuten tajuaisi maailman menosta mitään Tai siitä, mitä tarkoittaa toisen sanoma "minä pidän sinusta". Tykkäsin siitä, ettei missään vaiheessa suoraan sanottukaan, kenestä Harry oikein puhui, vaikka mä olin jo ennen lukemisen aloittamista satavarma siitä, että kyse on Cedricistä Mutta se johtuu siitä, että sen verran sun paritusmieltymyksiä tiedän. On kyllä ihanaa, kun suomessa pronominit eivät ole sukupuolisidonnaisia, niin Harryn puheet ovat heti vähän ympäripyöreämpiä ja Hermionen olikin ihan järkevää pitää vaikkapa juuri Cho ajatuksissa mukana. Enkuksi pitäisi tehdä enemmän tai vähemmän kikkailua, jotta olisi sama tilanne. Vaikka ehkäpä Hermionen ajatukset olisivat menneet oikeille raiteille nopeammin, jos nimeltä mainitsemattoman henkilön sukupuoli olisi heti rajattu.

Oli pieni rajaus, ettei se ollut Malfoy. Hermione värähti.

XD Hermione ei siis ilmeisesti shippaa H/D:tä.

Harry on tässä kyllä niin ihanan tyhmä, en ehkä kestä. Rakastan semmosta vähän lapsellista (ja siksi omalla tavallaan herttaista) idiootti-Harrya, jolle pitää vääntää asiat rautalangasta eikä siltikään välttisti tajua Hänelle asioiden selittäminen käy työstä ja vaatii melkoisia lehmänhermoja, eikä mikään ihme että Hermionenkin kärsivällisyys oli vähän koitoksella. Mutta hienosti sinnitteli, ettei Harryn tarvitse kysellä mitään Ronilta Siitäkin kyllä tulisi varmasti ihan huikea fici, ehdottomasti lukisin jos sellaisen kirjoitat!

Toivottavasti Harry löytää rohkeutta jutella Cedricille, tai ainakin sitten toistepäin. Kyllä varmaan, kun kerta jo suutelivatkin ja jos juttelu on vaikeaa niin sitten voi vain suudella lisää!

[Meldis]

Larjus, onneksi on suomen kieli, muuten tämä olisi tosiaan ollut aika vaikea toteuttaa, ei tarvinnut hirveästi salailua miettiä. Vaikka tosiaan ajattelinkin, että ei varmaan jää mysteeriksi, kenestä on kyse, jo ennen lopetusta.  Hih, Hermione ei shippaa H/Dtä, en osaa sanoa, shippaisiko Harrya ja Cedriciä, kun ensimmäinen reaktio asian tajuamiseen oli tuollainen. Ihan kuulla, että tyhmä Harry uppoaa, kun välillä tuntuu, meneekö hänen taulapäisyytensä yli. ^^ Haluan uskoa, että Harry saa tämän keskustelun jälkeen uskallusta mennä juttelemaan Cedricille tai vaikka pussailemaankin, tämä puhumishomma kun on Harryle paljon vaikeampaa. Kiitos tosi paljon kommentistasi!

[Thelina]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tätä oli hauska lukea, koska sai itsekin arvuutella, kuka Harryn ihastus oikein on. Ron ja Draco kävivät mielessä, mutta kyllähän epäilykset aika nopeasti kääntyivät Cedricin puoleen Hermione ei selkeästi ole kiinnittänyt tähän komeaan huispaajaan mitään huomiota, kun kesti noin pitkään tajuta!

Parasta tässä oli tuo Hermionen kärsivällinen selittäminen (voi Harrya, onneksi hän tosiaan kääntyi Hermionen eikä Ronin puoleen), haaveileva ja hieman hömelö Harry, viittaukset canonin tapahtumiin kuten hilleriin sekä tuo, että Hermione melkein tippui sohvalta ja lopussa tippuu oikeasti ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Hermione saa selittää asioita Harrylle, joten otsikko oli hauska myös.

Kiitos tästä, olipa hauskaa ja suloista luettavaa!

[Sylikisu]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin siihen kyllä alkujaan toisen fikin, drarry-jatkiksen mutta en ihan ehtinyt lukea sitä viikon deadlinessa. Kommenttiarpajaisten ehdoton huono puoli on se ettei kiireisinä viikkoina ehdi lukea pitempiä tekstejä vaikka ne kiinnostaisi kun kommentointiaika on verrattain lyht. Luen sen loppuun ja kommentoin aikanaan.

Tämä teksti on niin hellyyttävä. On niin helppo kuvitella miten isolta ikäero tuossa iässä tuntuu ja helppo Harryn tavoin mieltä että mitä se tarkoittaa. Ihastunut punasteleva Harry on suloinen. Minulla oli vahva luulo aluksi että ihastus olisi Draco. Vasta hilleristä puhuttaessa ymmärsin ettei olekaan ja pidin siitä. En tiedä miksi oletin Dracoksi vielä senkin jälkeen kun puhuttiin pituudesta. Ei Draco ole kai pidempi vai onko?

Hermionen tavoin mieli askarteli siinä että kuka se on, kuka se on. Arvasin ettei Cho vaikka Chonkin kanssa Harry olisi arastellut. Tämä on kuiteskin pahempi case kun on vielä vähän vanhempi kuin Cho ja voisi sanoa Tylypahkan urheilujulkkis. Haluaisin nähdä miten käy seuraavassa kohtaamisessavai oliko se vain hetken huumaa. Eteneekö tämä suhteeksi vai ei ja joutuuko Hermione jatkossakin selittämään. En suostu tämän yhteydessä ollenkaan miettimään miten kävi canonissa. Sitä ei ole.

Kiitos. Tämä oli tosi ihana.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Minut johdatteli tämän tekstin pariin hömelö Harry, jolle Hermionen pitää selittää asioita, koska mikä voisikaan olla viihdyttävämpi skenaario! En tiedä, mikä siinä on, mutta hitaalla käyvässä Harryssa on jotain niin sympaattista. Mikä parasta, tässä tarinassa Hermionellakin on omat hitaallakäymishetkensä, haha!

Hahmojen vuorovaikutus on minusta täyttä kultaa läpi tarinan. Ensinnäkin sydäntäni lämmittää kovasti se, miten Harry kokee voivansa kysyä Hermionelta neuvoa tällaisissakin asioissa, ja miten Hermione vuorostaan jättää kirjansa sikseen ja omistautuu Harrylle. Tällaista on tosiystävyys, ja siitä on niin ihanaa ja tyynnyttävää lukea. ♥ Tulen jotenkin tosi hyvälle mielelle siitä ajatuksesta, että kaikkien koettelemustenkin keskellä näillä ystävyksillä on toisensa. Esimerkiksi Hermionella on sydämellään kaikenlaista, kuten kotitonttujen asia, mutta häneltäkin kuitenkin liikenee aikaa Harryn tunnehuolille. Ja haluan ajatella, että Harrykin on läsnä Hermionelle silloin, kun tämä sitä tarvitsee - omalla, ehkä hieman hömelöllä tavallaan, mutta on kuitenkin. Ronkin on olennainen osa kolmikkoa - joskin taitaa tosiaankin olla ihan hyvä, ettei hän ole selittämässä näitä tunnejuttuja Harrylle, vaan se osa lankeaa tällä kertaa Hermionelle...

Nautin hahmojen vuorovaikutuksessa suunnattomasti myös siitä, miten Harry pysyy koko ajan hieman kryptisenä eikä esimerkiksi itsenäisesti tarjoa lisätietoa tilanteen kontekstista, vaan hän tuntuu melkeinpä olettavan, että Hermione osaa suunnilleen nähdä hänen päänsä sisään ja vastata kysymykseen kuin kysymykseen minimaalisilla tiedoilla. Niin ikään nautin siitä, miten Hermione kyselee lisätietoja vaivihkaa, hienovaraisen johdattelevasti, ja tekee parhaansa pysyäkseen lempeänä ja kärsivällisenä. Tai no, Harryn kanssa nyt ei välttämättä tarvitse edes olla kovin hienovarainen, kun ei se hassu hoksaa mitään kuitenkaan. Muun muassa tämä nauruhermoja kutkuttava kohta on siitä oivallinen osoitus:

”Hän suuteli minua”, Harry vastasi uneksuvasti ja Hermionen leuka lipesi hänen nyrkkinsä päältä. Harry ei huomannut sitä tuijottaessaan yhä tuleen silmät puolitangossa.

Tämä tarina on täynnä tällaisia hykerryttäviä kohtia, mutta tämä on kyllä suosikkini - mielikuva Harrysta silmät puolitangossa tuleen tuijottamassa on vertaansa vailla!

Oli miten oli, Hermione tuntuu joka tapauksessa osaavan virittää utelunsa juuri sopivalle taajuudelle Harrya ajatellen. Mitä tulee Hermionen salapoliisityöhön, en ihmettele sitä, että häneltä kestää hyvä tovi tajuta, kuka toinen osapuoli oikein on. Hermione on ehkä vain niin tottunut ajatukseen Chosta, ettei hän osaa oikein ajatella laatikon ulkopuolelta - varsinkaan niin ulkopuolelta, että kyse olisikin toisesta sukupuolesta. Läheisten ystävien suhteen on helppo vakiinnuttaa tietynlainen ajattelumalli, josta poikkeaminen voi tosiaankin yllättää niin, että tipahtaa tuolilta! Haha, voi Hermionea. Eiköhän hänkin kuitenkin nopeasti ajatukseen totu. Minusta ainakin ajatus Harrysta ja Cedricistä on vallan ihastuttava, ja on ihanaa lukea muun muassa siitä, miten Harry kuvailee Hermionelle ajatuksiaan Cedricistä! Ihanaa ihastumishuumaa. Harrysta välittyy niin monin tavoin se, että hän on aivan head over heels. Jotenkin uskon myös valokin tapaan, että Cedric rauhallisena tyyppinä sietää kyllä hyvinkin Harryn ajoittaista hitautta ja sopii tälle hyvin. Niin söpö pari!

Aivan hykerryttävän ihanaa feel good -luettavaa, isot kiitokset! -Walle

[Meldis]

Thelina, hauska kuulla, että olet arvuutellut Hermionen tapaan, vaikka olitkin keksinyt ratkaisun nopeammin kuin Hermione. Hermionella on lehmän hermot, mutta olisi ihan hauska tietää, miten tämä keskustelu olisi mennyt, jos Harry olisikin mennyt Ronille puhumaan. Kiva myös, että tykkäsit otsikosta. ^^ Kiitos tosi paljon kommentistasi!

Sylikisu, olen itsekin löytänyt arpajaisista ficcejä, joita on hinku lukea, mutta ei aikaa, mutta arpajaisista onkin tullut itselle hyvä tapa löytää ficcejä, joihin ei ehkä olisi muuten törmännyt ja laitan niitä sitten talteen paremmalle ajalle. ^^ Olen itse aina ajatellut, että Harry ja Draco olisivat saman pituisia, en tiedä miksi. Huvittelin pohtimalla, että seuraava kohtaaminen Harryn ja Cedricin välillä olisi hauska kirjoittaa, mutta sitten aina iskee tuo canon, enkä sitten haluakaan. :''D Voisihan sitä leikkiä tosiaan, ettei canonia ole. Kiitos tosi paljon ihanasta kommentistasi ^^

Waulish, hitaalla käyvä Harry on minun lempparini myös ja tykkäsin myös kirjoittaa Harryn ja Hermionen ystävyydestä, miten se toimii, kun Harry käy hitaalla ja Hermionen pitää olla erityisen kärsivällinen. :3 Harry oli nyt varmaan ekstrahitaalla, kun ei osannut oikein kunnolla sanoittaa tilannettaan ja kuvitteli Hermionen osaavan neuvoa siitä huolimatta, mutta kai niin käy kun on totaalisen ihastunut. Oli ihan hauskaa kerrankin kirjoittaa Hermione oikeasti vähän tietämättömäksi ja sopii tosiaan hyvin, että ehkä hän oletti tietävänsä parhaasta ystävästään kaiken, joten ei osannut heti yhdistää palasia päässään. Kyllä Hermione aika nopeasti on sinut sen kanssa, että Harrysta ja Cedricistä tulisi jotain. Ihana termi, ihastumishuuma! Se on kyllä parasta, sitä oli hauskaa myös kirjoittaa. ^^ Ihan varmasti Cedric sietää Harryn hitautta, on sillä tavalla kunnon puuskupuh, että ehkä heidän suhteestaan tulee vielä jotain. ^^ Kiitos tosi paljon kommentistasi, sitä oli ihana lukea. <3

[Vendela]

Etsin aamupalaksi jotain kivaa ficciä ja tämän nimi kiinnitti huomioni Tämä oli juuri sitä mitä etsinkin, kiva, söpö ja yllätyksellinen!

Hihittelin Hermionelle, joka oli niin elementissään. Olit kirjoittanut hänet todella hyvin, ja myös nuo Hermionen pitkät piuhat sopi tähän tilanteeseen todella hyvin. Hieman mietin että onko tässä kyse Dracosta, mutta sitten mainittiin se hilleri-homma niin tämä teoria vähän kariutui. Mutta minulla oli kyllä ihan yhtä pitkät piuhat kun Hermionella koska vasta ihan lopussa tajusin kenestä on kyse Toki saattoi olla että toivoin salaa, että tämä olisikin ollut H/D, mutta yllätys oli lopulta oikein mieleinen

Kiitos aamun piristyksestä!

Vendela

[Meldis]

Vendela, kiitos ihanasta kommentistasi, se oli minun päiväni piristys. ^^ Ihana kuulla, että Hermione tuntui itseltään, en ole aiemmin kirjoittanut hänen näkökulmastaan ja se oli hauska kokeilu. Hauskaa, että olet hänen tavallaan yllättynyt kenestä oli kyse, minusta on hauskaa, jos se on tullut yllärinä, kun itse luulin sen olevan niin selvää ja lopetuksen olevan siksi tylsä. Kiitos kun tulit kommentoimaan! ^^

[Pahatar]

Paljon onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tämän tekstin, koska muistelin tämän olevan sekä hauska että lämminhenkinen, ja juuri sellaista luettavaa kaipasin tähän viikonloppuun. Luin siis tämän silloin kuin julkaisit, mutta kommentointi jäi jälleen kerran, ja halusin samalla korjata senkin asian.

Tämä enemmän tai vähemmän asioista pihalla oleva Harry on kyllä hulvaton lähtökohta ficille, ja tykkäsin tästä tosi paljon. Yhtä lailla nauratti kirjoihin uppoutuva Hermione, jolla ei onneksi ollut sentään niin kiire, ettei olisi ehtinyt valaista Harrylle muutamia elämän tosiasioita:

”Jos joku sanoisi minulle, että pitää minusta niin, mitä se tarkoittaa?”

Tässä kohtaa aloin nauraa ääneen ensimmäisen kerran. Täytyy kyllä nostaa hattua Hermionelle, jolla pokka piti huomattavasti tätä lukijaa paremmin. Sen lisäksi, ettei Hermione nauranut, hän osasi aivan upeasti punnita asiaa eri kantilta ja miettiä sitä olosuhteista riippuen. Harrylla oli kyllä tässä niin teelusikan tunneskaala, ettei ole tosikaan. Mihinköhän Harry olisi ylipäätään joutunut ilman Hermionea? Tässä kohtaa repesinkin sitten antaumuksella toisen kerran:

”Vaikuttiko se hetki siltä, että se olisi sanottu vitsillä?” Hermione kysyi.
”Mistä sen tietää?” Harry kysyi. Hermione suipisti suutaan.
”Tekikö se henkilö jotain sen jälkeen, kun oli sanonut niin sinulle?” hän kysyi rauhallisesti.

”Hän suuteli minua”, Harry vastasi uneksuvasti ja Hermionen leuka lipesi hänen nyrkkinsä päältä.

Ei tuo kuulosta vitsiltä minustakaan vaan juurikin romanttiselta, mutta selvästi Harry ei voinut olla varma asiasta. Sitten kun Harry kyseli yhtä lailla omista tunteistaan Hermionelta, en tiennyt, miten päin olisin. Miten sen voi toinen tietää paremmin kuin itse? Mutta Harry taisi olla tottunut luottamaan Hermioneen tässäkin kohdin. Tosin en ihmetellyt yhtään, että Hermionen kärsivällisyys alkoi olla koetuksella.

Kaikesta koomisuudesta huolimatta nämä Harryn ajatukset kyllä sulattivat minut. Jos tuo ei ole rakastuneen tai vähintään ihastuneen puhetta, niin kenen sitten:

”Mitä sinä ajattelet hänestä nyt?” hän vastasi kysymyksellä ja Harry liikahti. Hänen huulensa sulivat hymyyn ja hänen poskilleen kohosi punaa, jota tulen liekit eivät olleet onnistuneet vielä nostattamaan. Hän vaihtoi asentoaan tuolissa vaikean oloisesti ja ryki.
”Että hän on hyvännäköinen. Ja mukava. Ja älykäs. Ja kun hän lentää luudalla, hän näyttää ihan painottomalta”, Harry alkoi kertoa pehmeästi ja Hermione hymyili tämän unelmoinnille. ”Häntä olisi kiva suudella enemmänkin.”

Täytyy muuten sanoa, että menin aika lailla hakoteille tässä Harryn tunteiden kohteessa. Olin alusta lähtien varma, että se oli Draco, mutta sitten kun Harry ohimennen viittasi tähän Malfoyna, en enää tiennyt, mitä ajatella. Mutta olisihan se pitänyt tajuta, että jos se ei ollut Draco, oli vain yksi vaihtoehto. Harry/Cedric on minusta söötti pari, ja olisi ollut vielä enemmänkin, jos Harry ei olisi ollut niin nuori Cedricin kuollessa. Taitaa muuten olla kirjojen ainoa kohta, jossa viitataan mihinkään saman sukupuolen väliseen, vaikkakin vitsillä, kun Dudley kysyi Harrylta, onko Cedric hänen poikaystävänsä?

Tämä jätti minulle todella mukavan tunnelman, vaikka samalla vähän haikeankin, kun jäin miettimään, mahtoivatko Harry ja Cedric ehtiä ikinä suudella uudelleen tuon yhden kerran jälkeen. Samalla tämä toi elävästi mieleen sen Feeniksin killan kohtauksen, jossa Hermione yritti selittää Chon tunteita Harrylle. Kiitos paljon tästä, tässä oli ihanan kaunis ja lämminhenkinen tunnelma kietoutuneena huumoriin!

[Meldis]

Pahatar, kiitos ihanasta kommentistasi. ^^ Hermionella on todella lehmän hermot ja taitaa tuntea Harryn paremmin kuin Harry itse, kun osasi noin suomentaa hänen tuntemuksiaan. Hauskaa, jos et arvannut heti kenestä Harry puhui, minä kun ajattelin sen olevan niin selkeää ja siksi lopetus olisi tylsä. En keksi itsekään muuta kohtaa, missä puhuttaisiin samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista ja voi kyllä, jo ensi kertaa lukiessa vitosta ja tuota kohtaa, olin ihan myyty tähän paritukseen. Minä aion leikkiä, että canonin tapahtumat ovat tässä ficissä jossain kaukaisuudessa ja ennen sitä Harry ja Cedric pussailevat, minkä kerkiävät. Se tästä parituksesta kirjoittaessa on aina hankalaa, koska jos haluaa seurata canonia, hyvinhän siinä ei käy. Mutta voi ainakin vähän ficeissä leikkiä, että mitä jos. ^^ Kiitos tosi paljon kommentistasi!

[rosegold]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! Mua ilahdutti tässä tekstissä hirveästi sellainen tekninen taito, oli hienosti pureuduttu hahmoihin ja heidän väliseen kommunikaatioon. Oli mukavaa arvuutella asiaa Hermionen kanssa ja eläytyä tuohon heidän väliseen hetkeen.

Ihan varmasti hän oli juuri äsken istunut kirjastoon kirjojensa kanssa.

Tähän jotenkin niin samaistuin. Onhan kaikille varmasti käynyt näin, että aika vain katoaa johonkin, kun on paljon tehtävää ja ajateltavaa.

Viihdyin hurjan hyvin tämän tekstin seesteisen tunnelman parissa. ♥

[Maissinaksu]

Onnittelut arpajaisvoitosta! ❤️

Tämä oli kovin metka alkuasetelmaltana ja todella taitavasti rakennettu siltä osin, että Harryn tuuminnat suutelukaveristaan olisivat voineet tarkoittaa yhtä jos toistakin henkilöä – aina vain pienemmällä haarukalla toki. Ajattelin aluksi, että kyseessä olisi Cho, mutta myös Cedric hiipi mieleen nopeasti, ehkä osittain siksikin että tiedän sinun pitävän siitä shipistä. 😎 Suomen kieli on siitä anteeksiantava ja veikeä, että moiset väärinkäsitykset ja tulkinnanvaraisuudet ovat mahdollisia. Aika bummer olisikin ollut, jos lukijalle olisi saman tien paljastettu liikaa...

Hermione on kyllä juuri se järjen ääni, jota moni kaipaa huoliaan ja mietteitään kuuntelemaan. Ronin kanssa keskustelu olisi takuulla eksynyt yhteen jos toiseenkin sivuasiaan, mutta Hermione pysyy hienosti asiassa ja kysyy vallan olennaisia lisäkysymyksiä.

Kiitus tästä hauskasta lukupalasta! 🖤

- Mai

[Meldis]

rosegold, kiitos ihanasta kommentistasi. Ihania kehuja. <3 Kivaa, että olit itsekin arvuutellut, kenestä puhutaan, eikä se ollut niin selkeää heti. ^^ Kiitos, kun tulin kommentimaan!

Maissinaksu, kiitos kommentistasi! Suomen kieli oli apuna tämän kirjoittamisessa. Thih, ihan hauskaa, että paritusmieltymykseni ovat tunnettuja. Jollekin taisin kommentoidakin, että voisi olla hauska kirjottaa tästä Ronin versio, se tosiaan olisi aika erilanen juttelutuokio se. Kiitos, kun tulit kommentoimaan. ^^

[Grenade]

Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! ^^ Nappasin tämän listauksestasi, koska oli hauskaa päästä Hermionen ohella arvuuttelemaan, kuka Harryn salaperäinen ihastus voisi olla. Itsellä oli kyllä vielä pidemmät piuhat kuin Hermionella, vaikka olisihan se pitänyt arvata, kuka Harryn suutelukumppani lopulta oli.

Musta on aina kivaa, kun ficeissä välillä näytetään Hermionen ja Harryn ystävyyttä. He ovat kokeneet vuosien varrella paljon yhdessä ja on luonnollista, että Harry tulee tällaisissa mietteissä Hermionen luokse, koska tietää toisen olevan järkevä ja maanläheinen. Vaikka Hermione ei kaikkea tietäisi omasta kokemuksesta, hän on kuitenkin kirjaviisas ja tietää asioita muiden kautta.

Hermione pidättäytyi huokaisemasta syvään ja tarrautui kärsivällisyyteensä, koska oli varmaan parempi, että hän selitti nämä asiat Harrylle kuin Ron.

Ja koska toinen vaihtoehto tosiaan olisi voinut olla vähän vähemmän kärsivällinen tai antaa ihan omanlaisiaan vastauksia. :DD

Pakko kyllä nostaa Hermionelle ja hänen hermoilleen hattua. Harry oli ihanan ulapalla tässä ja Hermione hyvin mukana kertomassa, että missä mennään samalla, kun hän yrittää vaivihkaa selvittää, kenestä nyt puhutaan. Ymmärrettävää, että hän miettii ensin Chota, kun Harry kuitenkin on ollut häneenkin lääpällään, vaikka hän selvästi onkin jo Chosta päässyt tässä vaiheessa jo irti, hih.

Kiitos tästä lauantai-illan piristäjästä! ^^

[Odo]

Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Hermione selittää oli jotenkin superhauska otsikko, varsinkin, kun olen lukenut viime aikoina Viisasten kiven ja nyt menossa Salaisuuksien kammio. Pidin mysteeristä, joka tässä oli - ja ettei ainoastaan Harry ollut "vähän hölmö", kun Hermionen Cho arvauksia katsoo. Pöljä Harry oli just symppis ja Hermionen arvailut oli hauskaa luettavaa. Ihanaa, että Hermione myös piti kiinni kärsivällisyydestään, kun Ron vasta olisikin ihmeissään ollut. Etenkin, kun vanhempia huispaajia olivat Fred ja George..., jos Ronin ajatukset olisivat siihen suuntaan raksuttaneet.

Tuolilta tipahtelu myös alussa ja lopussa oli hauska. Joku myös mainitsi, ettei Hermione taida shipata H/D:tä, mikä oli hauskaa näissä kommenteissa. Harry/Cedricia olisi kyllä hauska lukea pitkästä aikaa ja aika vähäisiksi jääneet nekin kerrat, jotka olen sitä lukenut. Ehkä joku päivä! Tälle illalle riittää tämä makoisuus.

Tämä oli hauska ja kiva ficci. Mietin ensin, onko tämä liian pitkä iltapala, kun olin vähän ficlet tai jopa raapaletunnelmissa, mutta tämä vei hyvästi mennessään tuhatsanaisena ja se oli juuri sopiva tälle ficille ja minun iltaani.♥ Kiitos tästä, ihana oli löytää tämän pariin.