The Walking Dead / Menetetty aika / S

[Myötätuuli]

Title: Menetetty aika
Author: Myötätuuli
Genre: Draama, angst
Rating: S
Hahmo: Lori Grimes
Fandom: The Walking Dead
Disclaimer: En omista mitään The Walking Dead -fandomista, vaan kaikki oikeudet kuuluvat tekijöille.
Summary: Rick katsoi häntä kuin muukalaista. Kuin he eivät olisi koskaan olleetkaan naimisissa.

A/N: Hei kaikille! Oon nyt katsonut aktiivisen epäaktiivisesti The Walking Deadia, ekat kolme kautta katsottuna. Yksi sarjan ärsyttävimmistä hahmoista itselleni oli Lori, joten päätin lähestyä häntä inhimillisesti kirjoittaen tällaisen lyhyen pätkän hänestä. Tarina sijoittuu kakkos- ja kolmoskauden väliseen aikaan. Osallistuu haasteisiin Multifandom V ja Teelusikan tunneskaala III tunteena katumus. Valloitetaan myös fandom!


Menetetty aika


Lori Grimes oli monta kertaa toivonut, että heidän elämänsä muuttuisi. Hänen unelmissaan Rick ei ollut niin paljon töissä, Carl ei kasvaisi niin nopeasti eikä hänestä tulisi tylsää kotirouvaa, jollainen hänestä oli ehtinyt jo muovautua.

Sitten kaikki muuttui. Maailma loppui ja apokalypsi alkoi. Siihen ei kukaan ollut varautunut. Eivätkä Lorin unelmat kävisi koskaan toteen.

Lori ei ollut ylpeä itsestään. Nyt hän katseli kaukaisuudesta miestään, jonka oli luullut jo kuolleen. Rick ei kuitenkaan ollut enää se sama mies, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin. Eikä hän ollut se sama nainen.

Matkan teko kävi raskaammaksi, mitä suuremmaksi hän kasvoi. Oli vaikea unohtaa Shane, kun jokainen päivä muistutti miehestä. Mutta Lori oli päättänyt jo, että lapsi oli Rickin. Pieni ääni hänen päässään ei kuitenkaan antanut periksi.

Rick katsoi häntä kuin muukalaista. Kuin he eivät olisi koskaan olleetkaan naimisissa.

Hiki, ainainen nälkä ja uupumus, koko kehon lävistävä kipu. Lori ei aikonut antaa periksi ja viivyttää toisia. Hänen oli tehtävä tämä. Hänen oli kestettävä. Olihan hän pettänyt heidät kaikki joutumalla tällaiseen tilaan.

Jonain iltoina Lori yritti istua Rickin viereen nuotion loimutessa. Mies ei viipynyt paikoillaan kuin muutaman minuutin. Lopulta Rick, Carl perässään, katosivat nukkumaan. Lori jäi paikoilleen ja yritti olla itkemättä.

Lori ei muistanut milloin lakkasi tuntemasta yhtään mitään. Monta kuukautta jokapäiväisessä henkisessä uupumuksessa jätti hänet lopulta aivan tyhjäksi. Hän oli käynyt läpi koko heidän yhteisen elämänsä katsellessaan päivätolkulla miehensä ja poikansa loittonevia selkiä.

Lopulta eräänä aamuna oli vaikea tuntea enää edes omaa kehoaan. Ei ollut enää nälkä. Ei tuntunut enää kipua. Oli vain tyhjä keho ja ailahteleva mieli. Jäljellä oli ainoastaan rikkoutunut unelma. Lori oppi itkemään hiljaa ja huomaamattomasti. Heikkoina hetkinään hän toivoi, että voisi palata niihin onnellisiin päiviin, joiden merkitystä hän ei ollut aikoinaan tajunnut.

Jokin kuitenkin hänen mielessään käski häntä toivomaan parempia aikoja. Ehkä ei ollut liian myöhäistä korjata sitä, minkä hän oli hajottanut.

[Fiorella]

Jee, joku muukin tykkää TWD:sta! Mukavaa, että löysit sarjan pariin.

Lori kieltämättä on sietämätön hahmo, ja monen inhokki. Niinpä oli sydäntälämmittävää nähdä, että lähdit tarkastelemaan asiaa tällaista kautta. Eihän se helppoa ole Lorinkaan elämä.

Minua puhutteli tuo ficin loppuosa.

Lori ei muistanut milloin lakkasi tuntemasta yhtään mitään. Monta kuukautta jokapäiväisessä henkisessä uupumuksessa jätti hänet lopulta aivan tyhjäksi. Hän oli käynyt läpi koko heidän yhteisen elämänsä katsellessaan päivätolkulla miehensä ja poikansa loittonevia selkiä.

Lopulta eräänä aamuna oli vaikea tuntea enää edes omaa kehoaan. Ei ollut enää nälkä. Ei tuntunut enää kipua. Oli vain tyhjä keho ja ailahteleva mieli. Jäljellä oli ainoastaan rikkoutunut unelma. Lori oppi itkemään hiljaa ja huomaamattomasti. Heikkoina hetkinään hän toivoi, että voisi palata niihin onnellisiin päiviin, joiden merkitystä hän ei ollut aikoinaan tajunnut.

Ehkä Lori lopultakin katui sitä, että ei osannut arvostaa onnellisia aikojaan ja joutui nyt näin vaikean tilanteen keskelle. Minulle jäi sarjasta se mielikuva, että Shanen kanssa oli pelailtu Rickin selän takana jo pidempäänkin, ja Rickin paluu oli suoranainen järkytys Lorille. Siinähän sitä sitten oltiin kahden tulen välissä.

Pitäisi itsekin katsoa alkukaudet uudestaan, siitä on jo aikaa, mutta ensin pitäisi etsiä aikaa katsoakseen viimeisen kauden loppuun. Meni vähän hankalaksi, kun sen esitysoikeudet siirtyivät maksukanavalle.

[Kosmik]

Kiva löytää uusia Walking Dead -fikkejä finistä.

Mulla on näkemättä vielä 11. kauden kahdeksan vikaa jaksoa, kun ne on katsottavissa vain Disney plussasta, mutta se olisikin tarkoituksena hankkia piakkoin, jotta pääsee katsomaan The Mandalorianin uutta kautta sieltä ja ne loput TWD-jaksot myös.

Mutta siis, Lori on yleisesti ottaen ihmisten inhokkihahmoja koko sarjasta ja syyt on ihan ymmärrettävät. Ei se silti ansainnut sitä kohtaloa, jonka lopulta sai.

Tää teksti sai lukijan asettumaan paremmin Lorin mielenmaisemaan ja lähestymään häntä ihmisenä. Voisin hyvinkin kuvitella hänen pohtineen tuollaisia asioita päässään. Tykkäsin tuosta, miten lopussa sidotaan ajatukset tuohon tekstin alkuun, jossa hän koki elämän ennen apokalypsiä arkisen tylsänä ja lopussa viitataan, miten heikkoina hetkinään haluaisi palata takaisin vanhaan, vaikkei silloin ollut osannut arvostaa sitä elämää. Usein se meneekin niin, että joitain asioita oppii arvostamaan vasta, kun on ne menettänyt.

Jos sua yhtään inspiroi, niin lukisin mielelläni lisää TWD-fikkejä sulta. Olen sarjaa tahkonut uudelleen läpi viime vuoden lopulta alkaen ja asiat on suht tuoreena muistissa, niin on sellainen innostus päällä lukea fikkejä tästä fandomista.

Kiitos kuitenkin tästä pätkästä. ^^

[Myötätuuli]

Moi! Ihan mahtavaa, että tänne on tullut jo kaksi kommenttia! Kiitos!

Fiorella, muistan, kun kaikki hehkuttivat tätä sarjaa, mutta itse silloin en ollut yhtään kiinnostunut. Onneksi nyt sitten sarjan päättyessä päätin, että voisihan tämän katsastaa! Sarjan merkitys zombie-skenessä etenkin TV-ohjelmissa on tietenkin ollut aivan valtava. Saa nähdä, koska jaksan paneutua jatkamaan. Oon spoilaantunut tietyistä jutuista enkä millään haluaisi nähdä niitä, joten jatkaminen tuntuu vaikealta tästä syystä.

Mielenkiintoista, kun sanoit, että ehkäpä vehtailu Rickin selän takana oli jatkunut paljon kauemmin! Itse en ollut edes ajattelut sitä, mutta kuulostaa varsin mahdolliselta. Itselleni Loriakin ärsyttävämpi hahmo oli ehdottomasti Shane. En muista milloin viimeksi mikään hahmo olisi saanut menettämään hermoja samalla tavalla kuin Shane. Mutta kiva kuulla, että fikki puhutteli! <3 Kiitoksia kommentista!

Kosmik, olen tosiaan hieman jälkijunassa fandomin kanssa, mutta mieluummin myöhään kuin ei milloinkaan!

Itseäni myös jäi kalvamaan Lorin kohtalo, joka oli aivan hirveä. Ehkäpä se sai ajatuksen lähteä tutkailemaan häntä tästä näkökulmasta. Kiva kuulla, että fikissä oli helppo asettua Lorin mielenmaisemaan. Se olikin tarkoitukseni ja hyvä, että se välittyi. <3

Mulla on tuolla omissa muistiinpanoissa jotain ideoita TWD-fikkeihin, joten ihan mahdollista, että saatan kirjoittaa lisää! Kiva kuulla, että kiinnostaa lukea. <3 Omia suosikkejani ovat (tässä vaiheessa) Daryl, Hershel ja Rick. Michonne on myös super kova tyyppi, josta haluan oppia lisää, kun sarja etenee. Rick ärsytti tosi usein kolmoskaudella, mutta uskon, että miehen mielenlaatu paranee, kun saa traumat karisteltua hetkeksi pois mielestään. Eli mielenkiintoiset henkilöt eivät lopu, joten ideoita pitäisi riittää!

Kiitos kommentistasi! <3

[JuusoLeevi]

Luin tän eilen yöllä mutta en kehdannut alkaa kommenttia räpeltämään silloin, joten koitetaas nyt!

Katsoin TWD:n ekat kuus kautta tuossa parisen vuotta sitten, joten tää sarjan alkupää ei ole ihan tuoreena muistissa. Oon nyt viimisen parin viikon aikana katsonut loppuja kausia, ja en oo vieläkään ihan varma, mitä mieltä oon koko sarjasta. Ajattelin siis lähteä selvittämään asiaa ficcien kautta, ja tää onkin eka TWD-ficci minkä oon koskaan lukenut.

Musta on tosi kiva, että tää sattui ensimmäiseksi. Lori on mielestäni vähän turhankin vihattu hahmo, joten on mukavaa nähdä että oot päätynyt kirjoittamaan hänestä (vaikka sitten just sen ärsyttävyyden takia).

Tässä on hyvää sellaista lopullisen muutoksen tunnelmaa, apokalypsin alkuun tottumista ja turtumista. Uupumus ja se katumuskin välittyvät tekstistä hyvin, ja lyhyydestään huolimatta tää on toimiva ja mieleenjäävä kokonaisuus. Tuo lopussa pilkahtava optimismi on suorastaan sydäntäraastavaa, kun tietää mitä on tulossa.

Kiitos tästä, tää oli oikein mukava tapa tutustua tän fandomin ficceihin!